Vene-Båt 2016, vol 3, bongauksia

Hiio hoi ja oho! Oli jäänyt luonnoksiin venemessubostaus ja vaikka enää ei tänä vuonna ehdi venemessuille, julkaisen sen silti. Ja tuleehan messut taas vuoden päästä ja useimmat myyvät niin kivijalkaputiikeissa kuin nettikaupoissa tuotteita, joten pistetääs julki vielä muutama tuotebongaus.

Näitä upeita aikuistenkin koossa löytyviä "merimieskussia" ihailin jo vuosi sitten. Siitä asti on ajatus tuollaisen hankkimisesta itänyt, mutta siltikään en päätynyt ostamaan. Mikä lie siinä sitten on, että ostopäätös jää tekemättä. Merimiesmekkoja ja muuta ihanaa myy Laura Peterzens.

Erottajan Majakka myi hauskoja kipparisukkia. Punainen vasempaan ja vihreä oikeaan vai oliko se toisin päin...? Eniten ehkä riemastutti, että sukat olivat täysin kotimaiset ja avainlipulla varustetut Helsingin villasukkatehtaan tehtailemat sukat. Kaikki kotimainen on vaan niin <3

Myös tämä ihana pilkullinen sadehattu kiehtoi, oli aika liki ettei se päätynyt ostoskoriini. Ehkä olin taikauskoinen ja epäilin povaavani sadetta kesälle, jos siltä suojautumiseen jo etukäteen varautuisin.

Nämä verkoin koristellut lasipallot jaksavat kiehtoa aina. Teakkerin osastolla oli isompia ja käsittääkseni aikanaan aidosti verkon kellukkeina olleita lasipalloja. Voi olla, että aitous on oman pään keksintö, mutta komeita ne olivat, kuten myös nuo kuvan Erottajan Majakan "pallot".

Uuden Aallon puolen Pintanikkarien osastolta lähti kolme käsityönä tehtyä voiveistä. Vaaleat katajaa ja tummat tervaleppää. Kuvioina ankkuria, kalanruotoa ja purjevenettä. Vähän jäi kaivelemaan, että noiden tuotanto on Virossa, eikä Suomessa... Mutta minkäs yrittäjänä teet...

Tämä saattaa olla viimeinen venemessujuttu tältä vuodelta, ellen sitten innostu kaivelemaan kuva-arkistoa ja julkaisemaan vielä yhden kuvasarjan...

Pelkoa ja inhoa

Kuva © Markus Dernjatin

Olen hyvin syvästi käärmekammoinen. Ja tätä nykyä myös punkkipelkoinen. Pelkään, inhoan ja kammoan. Pelkään myös pelätä. Pelko on suhteellisen lamauttava tila. En edes tiedä mistä käärmekammoni kumpuaa ja mistä se on saanut alkunsa. 

Kuten yleensäkin, niin tässäkin on toiminut siedätys. Mikäli meinaa saaristossa liikkua, on pelon ja sen aiheuttajien kanssa tultava toimeen. En siis lamaannu ja pystyn nauttimaan saaristosta taustalla kytevästä pelosta huolimatta.
Kuulin joskus lauseen ”jos olet nähnyt yhden kyyn, on tuhat kyytä nähnyt sinut”. Tuo oli aika oivalluttava ajatus, sillä jos näin on, on tuhannet kyyt nähneet taivallukseni ja yksikään ei ole "sivaltanut". Tätä yritän muistuttaa itselleni, kuten myös sitä ettei kyy kovin herkästi käy ihmisen kimppuun. Ja sitä, että Australiassa on huomattavasti enempi myrkkyperkeleitä =)

Nyt kun meillä on tuo utelias karvaturpa, niin käärmepelko on vielä konkreettisempi. Ja lisätään vielä vettä pelkomyyllyyn, kertomalla että kyyn vasta-aine on Suomesta kokonaan loppu. Puolasta pitäisi tulla jonkinmoinen satsi ainetta. Joten nyt varovasti saaristossa ja kumpparit kinttuihin!

Ja nuo pirun punkit, joita on kaikkialla ja joita ei voi välttää. Pienen pieni salakavala mönkiä voi kaataa kokonaisen ihmisen, kammottava ajatus. Oma borealistartunta (ajoissa lääkittynä ei jälkiseurauksia, onneksi), tuhannet punkkitarinat ja koirasta irrotukset saa niskavillat nousemaan pystyyn ja tutisuttamaan. Jo pelkän kiinnittyneen punkin näkeminen ja irrotusoperaatio vaatii koko henkisen kapasiteetin käyttöönoton. Selviän siitä hammasta purren, koska on pakko.

Sanottakoon nyt vielä, että pelosta ja inhosta huolimatta en ole koskaan ymmärtänyt joidenkin ihmisten tarvetta tappaa kyy. Kyy kuitenkin on ollut täällä ennen meitä ja me menemme sen maille. Koko punkkipopulaation taas olisin valmis listimään "sen siliän tein"!

Nyt vain sitten henkisesti valmistautumaan kauteen, joka muuten meillä alkaa 21.4!

Kuva © Markus Dernjatin

Mutku mä haluun

Mutku mä haluun -itkupotkukiukkumalttamattomuusraivarit! 

Viime vuonna Apollo killui vesillä jo neljättä päivää. Tänä vuonna satama-allastamme peittää 30 cm tikkuuntunut jääpeite ja Apollo värjöttelee edelleenkin kuivalla maalla. Meidän piti laskea Apollo tänään (21.3) vesille, mutta emme tietenkään laskeneet. Verkkosaaressa kalastajat tiesivät kertoa jään paksuuden ja kunnon, ja samalla vitsailivat, että kyllä 5 tonnia painava vene sen jään rikkoo ongelmitta, mutta samalla pääsee pohjamaalista näkkeineen eroon. Tuo on sen verran ääriurheilua, että jätetään se vitsiksi, vaikka mä HALUAN jo MERELLE!

Tämän talven jääkyyläilyt ovat jääneet vähemmälle, joskin pyrin aina kulkemaan jonkun rannan kautta, kun keskustan liepeillä liikun. Viime viikolla teimme jääkyylämatkan Seurasaareen ja kauniista ilmasta huolimatta jääpeite näytti surkealta. Tai jos tammikuuta elettäisiin, niin varsin kauniilta, mutta maaliskuiseen veneenelaskutoivemielialaan todella harmittavan paksulta. Onneksi sentään ilta oli kaunis ja koira onnesta sekaisin. Maa kuitenkin tuoksui ja paikkapaikoin näytti myös keväältä. Pääsimme samalla nauttimaan tämän vuoden ensimmäisestä meren taakse laskeneesta auringonlaskusta. Se piristi. Kuten myös kaunis saari, meri jääpeitteestään huolimatta, raikas ilma, seura ja koiran ilo, että olihan siinä jo mukavasti mukavia asioita.

Viime viikolla oli myös päiviä, jolloin huikean siniseltä taivaalta paistava aurinko sulatti katoilta lumet ja sai räystäät tiputtamaan noroina vettä. Tikka nakutteli soidinhuutojaan puhelintolpan metallihattuun ja pöllöt huusivat kumppaniaan ja muutenkin kevät oli niin liikuttavan liki ja nyt taivas onkin lunta täynnä.

Kevät,

odotan sinua!

Kevät,

kaipaan sinua!

Kevät,
haluan sinut!

Nyt vaan peukut pystyyn, 

että tälläkin hetkeltä taivaalta putoileva lumi todellakin on vanhan lumen surma! 

Macaronin vallankumous

Tuli venemessujen blogitapaamisessa Katinkan ja Merenneidon kanssa kevyesti puhetta venevaatteista ja suosittelin tutustumaan Macaroniin. Suosittelen omaa suosikkiani nyt myös muillekin. Viime vuoden venemessuilla tutustuimme Kapteenskan osastolla mullistavaan Weird Fish:n Macaroni-merkkiseen vaatemallistoon.

Samointein ostimme omat Macaronit, jotka sittemmin ovat olleet kovassa käytössä ja ovat edelleenkin hyvässä kunnossa. Muistaakseni Macaroni-nimi tulee vaatteen tekstuurista vai voisiko sanoa kudontatavasta, joka muistuttaa aaltoilevaa makaronia. Mullistavan tästä tekee sen, että se on tehty korvaamaan muovinen fleese.

Surffipojat on aikanaan kehittäneet kyseisen materiaalin pistämään kampoihin täysmuovifleeselle, joka hitaasti mutta varmasti ”tukkii” meremme. ”Aina, kun fleecepusero pestään, siitä irtoaa liki kaksituhatta muovinpalaa", Bruun kertoo. <lähde: www.hs.fi> Tämä Weird Fish tuotemerkin alla myytävä Macaroni on ihana, miellyttävä, hyvin istuva, monipuolinen ja mukava iholla ja huomattavasti hengittävämpi kuin fleese. Ja onhan sen ulkonäkökin hieman toista kuin fleesen. Macaroni on myös lämmin, muttei hiostava ja tukahduttava. Sen voi pukea suoraan t-paidan päälle tai jonkun lämpökerraston päälle ja taas tarkenee.

Tosin täytyy myöntää, ettei tuo kyllä vielä ole täysin pystynyt fleesekerrastoani korvaamaan, koska fleese jo itsessään on niin paljon ohuempi kuin Macaroni. Itse kylmillä veneilykeleillä käytän alla teknistä kerrastoa, sen päällä fleesekerrastoa, sitten yläkroppaan Macaroni ja koko kroppaa suojaamaan tuulta pitävä vaatekerta. Ja toki kaulaliina, hanskat, pipo ja säähän sopivat tossut, niin kyllä pärjää. Olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla korvaisiko villainen kerrasto fleesekerraston… Joka tapauksessa aion pikkuhiljaa hävittää Apollosta fleesen, mutta mukavuudenhaluisena sitä ei voi ennen tehdä ennen kuin löytää sille korvaavat ja paremmat materiaalit.

En onnistunut löytämään yhtään kuvaa, jossa Macaronini olisi kuvattu päälläni, eikä kipparistakaan Macaronikuvaa löytynyt. Nuo ylläolevat kuvat eivät nyt kovin kaksia ole ja eikä ehkä välitä kyseisen ihanuuden ihanuutta. Ehkä ensi kaudella sitten parempia kuvia =) Alla tämän vuoden venemessuilta Kapteenskan osostolta napattu kuva.

Venemessuilla Uuden Aallon puolella myi myös joku muukin firma Macaronia. Onnistuin näytteilleasettajaluettolosta löytämään heille vain nimen Weird Fish, olisiko siis kyseessä maahantuoja? Tiedä tuota, mutta tässä oranssi versio Macaronista.

Macaroneja on takki- ja hupparimallisena, vetskarilla ja ilman seä hupulla ja huputtomina. Osassa tämän vuoden malleissa oli myös osittainen  vuori. Väreissäkin löytyy. Oma huputon ja vetskarillinen versio on kokoa 12 ja se vastaa 38 - 40 kokoa. Pitkäselkäisen ja/tai rinnakkaan kannattaa käydä kokeilemassa vaatetta, jotta paras malli omalle kropalle löytyy.

Ja todettakoon vielä, että tämä ei ole mainos, vaan puhdas käyttökokemukseen perustuva suositus sekä "pistetään muovijätteelle kampoihin" -manifesti ;)

Vene-Båt 2016, vol 2, huippuhetki

Kausihan on nyt sitten virallisesti korkattu kun venemessut ovat olleet ja menneet. Itse ehdin piipahtaa messuilla bloggaripassin turvin kolmeen otteeseen. Ehdottomasti paras heilahdus oli messujen toisena lauantaina, kun venebloggarit kokoontuivat Merenneidon johdattamina yhteen. Itseltäni meinasi koko mainio tapaaminen jäädä kokonaan kokematta, sen verran hässäkkää piti lauantai sisällään. Mutta ehdin kuin ehdinkin mukaan loppumetreille ja ehdin muutaman bloggarin tavatakin. Olin jotenkin niin täpinöissäni ja ehkä vähän jännittynytkin, että suurin osa blogeista ja niiden luotsaajista meni ohi muistini. Mutta se vähä mitä jutulle ehdin, oli kyllä mahtavaa. Iloista, puheliasta ja mukavaa porukkaa. Ensi kerralla toivottavasti ehdin paremmin mukaan ja tapaan ”venejengiä” enemmältikin. Kiitos Merenneidolle ja moi muille =)

Juoksutin lauantaina Urhon mummille ja papalle (89 v ja 96 v) hoitoon ja nautimme siellä pikaisen lounaan. Sen jälkeen kiikutin miehistön messuille ja painelin blogitapaamiseen pipo putkella. Aika hulabaloo alku lauantaille. Koirahan pärjää jo vallan mainiosti 10 tuntia yksin, mutta koiraa ”tarvittiin” messujen jälkeen ja aikaa ei ollut ajaa takaisin kotiin hakemaan kaveria mukaan, joten hässäkällä mentiin ja siitä syystä myös hivenen himmeillä lampuilla.

Tapaamisesta navigoin miehistön luokse, joka siveli Busterin ”Ällä kakkosta”. Tuon tyyppisistä paateista vie kyllä Buster voiton. Busteria haaveillaan mökkikäyttöön ja kyllä siinä miehillä päälaskin toimi, kun kuukausieriä ja muita summia ynnäiltiin yhteen. Pojat pyörivät paatin ympärillä pitkään, mutta siitä huolimatta kukaan ei tullut kauppoja hieromaan. Liekö kiire syynä vai monta takana olevaa messupäivää… Ja myydäänhän noita messujen jälkeenkin.

Busterien ja Busterien kilpailijoiden jälkeen tarkastimme Targan ja Sargon ja kyllä ne upeita on. Targassa sisustus miellytti Sargoa enemmän, mutta Sargon tilaratkaisut veivät voiton. "Norttuun" tutustuttiin edellisenä vuonna ja kyllä sekin kelpaisi... Nuo ovat sen hintaluokan paatteja, että ilman lottovoittoa niitä vaan ihaillaan.  

Suhteellisen sukkela messumatkailu jatkui iloisesti sinkoillen mielenkiintojen mukaan ilmatyynyalusten kautta tarvikeosastolle. Tuo yhden hengen alus oli kiehtova =) Tarvikeosastolla oli muutama mielenkiintoinen juttu, jotka ansaitsevat oman postauksen, mutta kahtellaan kuin tässä ehtii… Sähkövessoja tutkailtiin ja Bilteman myymä 200 e huussi jäi kyllä kakkoseksi Maritim:n myymälle 500 e sähköpöntölle. Eli jahka manuaalipönttö päätetään vaihtaa sähköiseen versioon niin kyllä siihen rahaa laadun takeeksi laitetaan.

Viimekauden potkurikatastrofin jälkeen potkurit kiinnostivat ja onhan ne kauniita ja kiehtovia katsellakin. 

 Valtava lattiaan teipattu merikortti ihastutti jälleen ja aikomukseni olikin kuvata kaikki viime kesän yöpymissatamat, Suunnitelma meni mönkään, kun muutama muukin iloitsi kartasta ja tutki sitä innoissaan eli aina oli jonkun tossu tiellä. Pari kertaa olisi voinut pyytää siirtymään, parikymmentä kertaa oisi tehnyt minusta jo karttahirmun ;)

Päätänpä tähän tämän raportin ja jatkan joskus myöhemmin. Kiitos kertaalleen kaikille teille, jotka oli ilo tavata!

Vene-båt 2016, osa 1

Pingoin tuossa alkuviikosta kiireen vilkkaa Helsingin messukeskuksen Vene-Båt -messuille. Tarkoitus oli, että olisin ehtinyt sinne jo avajaisperjantaina, mutta työrintama päätti toisin. Sitten kun ehdin messuille, oli suunnitelmissa olla interaktiivinen ja pistää välittömästi kaikki mielenkiintoinen eetteriin. Jotenkin se sitten siinä tohinassa jäi ja sitten taas työrintama pisti kapuloita rattaisiin ja taas messuraportointi siirtyi. Noo, tässä nyt jotain höpinää ja kuvasatoa, jota meinaan vielä lauantaina uudella messukäynnillä rikastuttaa. 

Heti ensimmäiseksi törmäsin Uuden Aallon puolella vesisuihkurakettimieheen, kyseessä siis flyboard. Kuvat ovat luokattoman huonoja (sorry), mutta ukko suihkuineen oli kovin nopea ja minä taas kameroineni hyvin hidas. Tyypin temppuilua oli riemastuttavaa katsoa, joskaan en lajista niin paljon innostunut, että itse sitä haluaisin kokeilla. Suppilauta sopisi ehkä meikälle paremmin, jota muuten pääsee Uuden Aallon altaassa kokeilemaan. 

Kiertelin ja kaartelin messuilla hissukseen ja aika päämäärättömästi, joten kuvasatokin on melko epämääräistä. Hallissa kolme (3F39) törmäsin Kajakin keulanäkymät -valokuvanäyttelyyn. Hauska näkökulma kuvaamiseen. Suosikkikuvani näkyykin tuossa ylläolevassa kuvassa eli lempeästi toljottava lehmä. Ei taida Apollolla ihan noin lähelle päästä ammuvaa ystävää. Kannattaa käydä tutustumassa Kyösti Romppasen tauluihin, jotka ovat muuten myynnissä. 

Ja Roopen luona eli PSS ry:n eli Pidä Saaristo Siistinä osastolla (4B39) täytyy ehdottomasti vierailla. Jos ostat jotain, tuet välittömästi loistavaa ja tuikitärkeää toimintaa. Ja jos et ole PSS:n jäsen, liity nyt!

Taidanpa tehdä tästä tynkäraportin ja jatkaa myöhemmin... Minulla on ajatus =)
Hauskoja messuja messuilijoille sekä mahtavaa kauden aloituksen odotusta!

Martta testaa vol 2

Joitakin vuosia sitten kokeilin homeen poistamista verhoista. Se raportti jäi silloin tekemättä, sillä muistaakseni tulos oli ”lyhyestä virsi kaunis” eli piimäkylpy tepsii vain tuoreeseen homeeseen.

Nyt tuli jälleen ajankohtaiseksi uusia testi, sillä Apollon pentterin ja etenkin piisin puoleisiin verhoihin oli ilmestynyt hometta. Viime vuonna jätin verhot paikalleen, mutta asetin keulaan sammiollisen etikkaa. Etikka estää tai ainakin vaikeuttaa hyvän tuuletuksen kanssa homeen ilmestymistä tekstiileihin. Etikka pitää ilman myös raikkaana. Tämän vinkin saimme eräältä mukavalta mieheltä eräässä mukavassa satamassa. Hän kertoi pitävänsä veneessä talven yli jopa petivaatteet etikkasammioiden kanssa ja hometta ei ilmesty mihinkään. Ihan tuohon en ryhtynyt. Tältä telakointikaudelta etikat jäi meiltä laittamatta ja muutenkaan en huomioinut, että piisin päällä oleviin verhoihin takertuu homeelle ruokaa eli orgaanisia aineita. 

Siispä seliseliselittelyn jälkeen itse asiaan. Nyppäsin homepilkkuiset verhot irti ja hankin piimää (oisin ostanut talouspiimää, mutta se hyllyrivi oli tyhjä), etikkaa ja soodaa ja Vanish gold-tahranpoistoainetta. Pesin verhot ensin normipesussa, ehkä tarpeeton teko, mutta tuntui siinä kohtaa tarpeelliselta.

Sitten upotin verhokappaleen piimälitraan. Saattoi verhot vetää piimäöverit, mutta siellä ne likoavat vuorokauden. Tämä piimäkylvettäminen huvittaa itseäni kaikista eniten =)

Toiseen sammioon täräytin litran etikkaa, jonka imeytin kuituihin. Sitten tuli pakottava tarve ripotella soodaa sekaan. Kuohunta ainakin oli komia, jos muuta iloa tästä liemestä ei ole. Vuorokaudeksi jää tämä keitos "tekeytymään". Näyttää muuten yllättävän puhtaalta tuo verho, taisi photoshop puhdistaa sen =)

Kolmas Marttatesti oli ihan Vanish gold-tahranpoisto. Tämä varaan laskin vähiten ja valitsinkin tälle testille vähiten homepilkuttuneen verhopätkän.

Jos mikään noista ei toimi, koituu verhojen kohtaloksi klorite. Lähtee kuviot kloriten matkaan tai ei, niin minä tulen voittamaan tämän taiston!