maanantai 30. maaliskuuta 2015

Talvi yllätti veneilijän -jälleen




Kausi 2014 päätettiin lumen yllättäminä ja näemmä kausi 2015 alkaa samoin. Alkaa olla yleinen ilmiö tuo, että talvi yllättää veneilijän, tai ainakin meidät. Oli se tosiaan onni, että saatiin Apollo vesille ennen lumisateita (semisarkastisesti sanottuna). En tiedä pitäisikö surkutella, mutta lähinnä kyllä huvittaa. Tiedossa oli että tulevat kelit ovat epävarmoja, oikukkaita ja kylmiä, mutta "hei haloo säämies, mistään tällaisesta ei ollut puhetta"! Saako reklamoida?


Kummallisesta lumimyräkästä huolimatta tai siis sitä ennen ehdimme heittää sunnuntaina parin tunnin koeajonkin. Satamaan astuessa tuntui kuin kotiin olisi tullut ja pois ei olisi olluttkaan. Teki mieli huutaa ääneen, mutta tyydyin vain inahtelemaan ilosta. On se vaan niin mahtavaa!



Turha varmaan sanoa, ettei vesillä ruuhkaa ollut. Joitakin kalastajia, "rajan" vene ja virotar heilahti horisontissa. Aurinkokin ilahdutti meitä hetkittäin ja sen lämpö tuntui ihanasti kasvoilla.

"Paahdoimme" Espoon vesille ja Gåsariin makkaraa käristämään ja meinasimme räjähtää onnesta, innosta ja autuudesta.



Kesäisin ääriään myöten täynnä oleva laituri liplatteli tyhjänä. Muutama poijukin oli jäämassojen avustamana muuttanut uuteen kohtaan. Näytti myös, että murtuneen aallonmurtajan kärjestä varoittava poijukin oli ottanut askeleen pohjoiseen(?). Joten varovaisuutta sitten, jos tuolla päin liikutte.




Notski syttyi sähisten ja sihisten, mutta syttyi kuitenkin ja sen jälkeen loimottelikin komiasti.








Voi veljet kuin hyvältä tuo kyrsä maistui. Ehkä ziljoona kertaa paremmalta kuin maissa, outo juttu, mutta näin on!



Vesi oli aika roimasti veätynyt talvikauden huipuista alaspäin.


Kissatkin kehräsivät ja pörhistelivät merituulessa. Aika heppoiseksi jäi kuvasaalis, sillä kamera jäi autoon (nolo moka) ja sitten loppui luurista akku. Onneksi jotain kuitenkin tallentui omaan ja puhelimen muistiin. Makkarat mahassa ja mieli laulaen suunnattiin kotia kohti lievän sumun saattelemina. Erittäin voimaannuttava reissu!
Ai niin, jos mietitte että tuliko kylmä, niin ei tullut. Itselläni oli päällä tekninen juoksupaita imemässä mahdollista hikeä, tekninen kerrasto, fleesekerrasto, macaronssi(?), tuulihousut, laskettelutakki, neopreenihanskat, villasekoitesukat, huivi ja pipo. Hyvin pärjäsi, joskin aika tönkkö olo oli, muttei niin tönkkö ettenkö pelastusliiveissä olisi köysiin taipunut. Tällä varustuksella lähdetään pääsiäiseen ellei sitten tuo säiden herra päätä toisin. Ja esitänkin täten toiveen, että voitko sääherra hyvä olla hyvällä päällä ja hymyillä?!



Se siitä ilosta sitten, maanantaina näytti kotipihalla tältä. "Vain" 10 cm umpimärkää lunta... Surku tuli Apolloa, mutta ehkä avomerikelpoinen paatti pärjää myös loskamyrskyssäkin. Peukut pystyyn poutaisen pääsiäisen puolesta!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kesä!




Kesä tuli, vaikkette ehkä uskokaan ulos katsoessanne. Kesä saapui siis Apollon kannelle ja sen miehistön mieliin. Apollo on laskettu lainehille eli kausi on nyt virallisesti startattu. Älkää kysykö miten se on mahdollista näillä keleillä, sillä aika moni asia jäi tekemättä ja ne mitä tehtiin ei ehkä toteutunut oppikirjojen mukaan. Mutta "so what", turvallisuudesta ei tingitty, mikä kuitenkin on kaikkein tärkein.





Rautarouvamme on sen verran rehevissä mitoissa, ettei sitä kuka tahansa siirrä, joten laskupäivä määräytyy aina luottolaskijamme mukaan ja siksi esimerkiksi säiden puolesta päivää ei voi valita. Sovittuna päivänä menee vene veteen, tuli taivaalta sitten kissoja ja koiria tai räntää. Laskupäivänä oli törkeä keli. Tuuli, tuiskusi ja satoi ja mittarikin oli nippanappa plussalla. Itse istuin koulutunnilla lämpimien seinien sisälle muiden hoidellessa Apollo veteen.



Ajoin illalla sataman ohi ihan vain nähdäkseni Apollon omassa elementissään. Sää oli edelleen surkea, mutta ilo kauden alkamisesta kirkasti senkin. Aamulla kävin uudelleen satamassa morjestamassa rouvaa ja ottamassa pirteän alun päivään. Kausi starttaa virallisesti pääsiäisenä, jää nähtäväksi mitä säiden herra iloksemme keksii!

-xoxox-




ps. Hietsussa näytti 27.3.2015. tuolta. Yläkuvat on otettu Pohjoisrannasta 28.3.2015
pps. HMVK:n tankkauspiste oli jo avattu ja muutama buster-tyyppinen vene ja pari purkkaria näkyi lähisatamissa, muutoin aika tyhjää laitureissa oli.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Hulluuden lieventämistä


Tässähän ihminen vallan sekoaa. Aurinko paistaa ja taivas loistaa sinisenä. Oi tule jo kauden alku ja kauan odotettu laskupäivä! Ei malta odottaa, ei. Olen tässä harrastanut "kivun lievitystä" bongailemalla kaikenlaisia meriaiheisia asioita. Nyt kävin sekoamassa Eurokankaassa. Ihan piti pikaisesti piipahtaa, mutta valikoimassa oli niin mielettomän upeita kankaita, että törmäsin valinnan vaikeuteen. Vai mitä sanotte noista kankaista?


Poijukangas lähti mukaan vaan sen värikkyyden takia. Taitaapi tulla siitä kassi... Keskimmäinen purjevenekangas muuntuu säilytyspusseiksi ja kalakankaasta haaveilen Apolloon uusia verhoja. Jää nähtäväksi mitä miesväki on mieltä verhojen vaihdosta. Haluaisin entisiä verhoja raikkaammat verhot ja nuo olisi mielestäni juuri sitä. Samoja sävyjä kuin Apollossa, merihenkisyys säilyisi, mutta ilme nuorenisi.


Mikäli tämä projekti saattaa itsensä loppuun asti saatan asiasta vinkkasta myös teille. Tosin voi olla, että työn alla oleva veneilyvillapaita ja muut mukamas pikaprojektit tekevät sen, ettei mikään muu valmistu kuin Apollo laskukuntoon, mutta sehän on se tärkein =) Aurinkoista viikkoa kaikille muillekin malttamattomille!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Paluu kesään



Eli viime kesän kesäreissuraporttia pukkaa. Saa nähdä kuinka pitkälle tässä ehtii ennen kuin Apollo on jälleen vesillä. Jäätävän vapun jälkeen tuli tehtyä joitakin veneilykeikkoja, joihin muun muassa sisältyy pari päiväreissua ja kotilaiturissa yöpymistä eli Apollon käyttöä rantahuvilana.


Kaudella tuli käytyä aika usein Sipoon Kaunissaaressa. Saari on mukavan ajomatkan päässä kotisatamasta ja saari on suuruusluokaltaan iso, josta löytyy "maita ja mantuja". Saari on myös melkoisen suosittu, sillä saarta käyttävät veneilijät, satunnaiset ja vakituiset telttailijat sekä reittiveneellä kulkevat päiväkävijät. Varsin aktiivinen ja elämän makuinen saari siis.


Pidän Kaunissaaresta, se on kuin pieni kylä, jossa on monenmoista toimintaa. Saarella on myös hieman kyseenalainen maine ja sikojen lahdeksikin sitä on kuultu kutsuttavan. Lieko "siat" poistuneet saarelta aikaa siten, sillä mielestäni saari on juuri niin rauhallinen kuin tuolla käyttäjämäärällä sen voi olettaa olevan. Satamassa saattaa soida musiikki ja kuulua iloinen puhe ja nauru. Mutta nekin useimmiten loppuvat illan hämärtyessä. Hiljaisuutta ja omaa rauhaa hakevalle konservatiiviselle veneilijälle Kaunissaari tuskin on oikea paikka. Kipparilakki löysällä veneilevälle suosittelen!


Saarella on kiehtova historia. Histortiaosioon kannattaa klikata itsensä tästä. Saaren luonto on äärettömän monipuolinen. On komeita kallioita ja hiekkarantaa. On niittyä ja metsää, jossa sojottavat virtaviivaisen suorat kuusipuut. On historiaa ja tunnelmaa. Peikkometsää, menninkäisten mättäitä ja keijujen ketoja...


Saarta kiertää 5 km pituinen luontopolku, jonka haluan tassutella joka kerta läpi. Samat maisemat näyttävät joka kerta erilaiselta ja aina löytyy jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Aamun unelias aurinko, keskipäivän kuumotus tai illan tihenevä hämärä, eri vuodenajat ja sumuisen sateiset hetket, näyttävät saaren joka kerta eri valossa ja eri tavalla. Suosittelen jalkautumaan luontopolulle ja ottamaan vaikka piknikkorin mukaan.



Saaressa on punaisia mökkejä, jotka ovat vuokrattavissa. Mökit täyttyvät aikaisessa vaiheessa koko kesäksi, joten kannattaa olla nopea, jos sellaisessa yöpyä tahtoo. Saaressa on myös runsaasti kesäisiä vakiasukkaita eli telttailijoita. Tai ehkäpä tuo telttaituilu on hivenen vähäpätöinen ilmaisu, sillä melkoisen upeita rakennelmia patioineen ja muine yksityiskohtine vakiasukkaat ovat rakentaneet.




Saarella sijaitsee myös kesäinen kahvilaravintolaterassisysteemi.


Alkukaudesta kahvia sai paljon ja halvalla, sitä myytiin puolen tai litran kannuissa. Eli niissä joihin laitetaan puruja, kaadetaan kuumaa vettä päälle, annetaan hetki hautua ja avot!



Myöhemmin kahvi muuttui pahvikupeittain myydyiksi. Alkukesästä myyty rapaperipiirakka oli itseleivottua "oman maan" raparpereistä. Sykähdyttävää!  Ravintola on vanhassa talossa ja tunnelma on sen mukainen. Sieltä saa makeaa ja suolaista pikkupurtavaa ja vähän isompaakin apetta. Palanpainikkeeksi voi hörpätä mm. olutta, viiniä, siideriä, mehua, vettä...


Sitten on sauna ja etukäteen varattavat perhesaunat. Monta vesipistettä, ei kuitenkaan sellaista jolla saisi veneen tankin täyteen. Huusseja löytyy oikein mukava määrä. Ja vartioitukin saari on ruuhkaisimpina kesäviikonloppuina. Laiturimaksu taisi olla 13 euroa ja vain käteisellä. Sataman syvyys on vajaa pari metriä ja laituripaikkoja 60.


Ai niin, piipahtaahan saaren laiturissa myös kauppavene, josta saa melkein mitä vaan multasäkeistä alkaen. Mekin kävimme leivänkannikan sieltä hankkimassa ja ihan kannatussyistä, yhtään emme nimittäin olleet uteliaita...





Ohhoh, tästähän tulikin saariraportti!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Meriretki maateitse


Tiiättekö kun pitäisi tehdä kaikenlaista arkista, kuten siivota tai kirjanpitoa tms. ja sitten huomaatkin tekeväsi ihan jotain muuta, jotain huomattavasti nastempaa. Niin kävi eilenkin, ihan vaan piti pikaisesti käydä tutkimusmatkalla Inkoon satamassa. Ehkäpä joskus myöhemmin kuulette että miksi....


Onkohan pulut pelanneet potkupalloa?
Onkohan tämä "lasikuitukippo" talvehtinut tässä vai onko joku todella aikainen laskenut venhonsa vesille?

Ei uskoisi, että vielä on talvi...
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen
Näistä keltaisista tolpista tulee hyvä mieli =)
Joimme satamassa kupposet kuumaa ja niiden äärellä syntyi idea piipahtaa Barösundissa. Tuumasta toteutukseen ja Barösundiin. Jos ei kerta perusveneily onnistu, täytyy olla kekseliäs, jotta pääsee veden päälle. Punainen kirppumme siis keltaisen lossin kyytiin ja "sundin" yli toiselle puolelle.

Uskoisitko, että on maaliskuun ensimmäinen päivä?
Kapeikko oli täysin sula. Teimme lenkin kesäravintola Scolan pihaan. Hauska käydä talvella, vai voisiko sanoa kevättalvella paikoissa, jossa on liikkunut vain veneellä ja kesällä. Huomasimme, että Salen tankit olivat nykyään abc:n tankkeja ja niistä olisi tarpeen vaatiessa saanut menovettä. Hyvä tieto aikaiselle veneilijälle.

Ihana kesäravintola Scola, suosittelen!
http://www.ravintola-scola.fi/
Lossilla yli
Vielä emme malttaneet jättää reissua, vaan käänsimme nokkamme kohti Gölisnäsiä, jossa olimme edelliskesänä Apollolla vierailleet. Viitoitus oli salaperäistä, mutta onnistuimme kuitenkin pääsemään perille. Kävelimme jääkenttien piirittämille laitureille ja haaveilimme kesästä. Onneksi ei tuollakaan jään ja vapaan veden raja niin kovin kaukana ollut.


Puolukoita?
Taitaa kivi selviytyä voittajana tästäkin talvesta


Pikkuhiljaa vapaaksi, laine kerrallaan
Ja sitten taas kiesi lossiin ja yli. Nälkähän siinä alkoi jo vaivata, mutta sporttikuurilaisille ei ollut särvintä tarjolla. Paluumatkalla mieleen muotoutui vielä idea käväistä Porkkalan kärjessä. "Nautitaan nyt meri-ilmasta oikein urakalla kun siihen kerran mahdollisuus on".


Kirkkonummen Prismasta haettiin eväät, jotka nautiskeltiin Porkkala Marinen pihalla. Myös siellä jää oli voitolla, joskin vesi liplatteli melko lähellä.


Joku innokas on jo kurvaillut menemään





Kotimatkalla, kippuraisella tiellä näimme Äiti- ja lapsihirven. Julmetun kokoisia elukoita. Eivät onneksi aiheuttaneet liikkeillään meille vaaratilannetta, mutta meinasi mennä vissyt väärään kurkkuun, kun yritin sönkätä innostuksissani pysähtymiskäskyjä niin, ettei kuski saa sätkyä. Myöhemmin mietin, että oisiko tuo veneily tuonut tietynlaista rauhaa toimintaan, siellä kun pitää artikuloida juuri tilanteen tarvitsemalla tavalla. Turha kailotus ja äkkinäisyys, ellei siihen ole tarvetta täytyy pitää "suussa". Myöhemmin sama tilanne toistui, kun pellolla käyskenteli kaksi valkopyrstöpeuraa. Loppumatka sujui mutkattomasti, tai no melko mutkainen tuo Porkkalantie on, mutta noin muuten ilman lisämutkia.


Päivä oli jo valunut kuin varkain iltaan, joten ei sitä enää niihin arkipuuhiin kannattanut ryhtyä, joten päädyimme hikilenkin kautta saunaan. Ja saunasta sitten vielä on the Rocksiin Hemma Beastin keikalle. Hommat ovat hoitamatta edelleen, mutta erikiva päivä takana. Paljon merta, luontoa ja maisemaa, vaikkakin suurin osa auton ikkunan läpi, mutta silti. Kohta mennään jo merellä!