keskiviikko 28. elokuuta 2013

Dieselbakteerin tappaja

Alkukauden koneongelmat on toistaiseksi taltutettu *kopkop* ja etenkin dieselameeban, tutummin dieselbakteeri, häiriköinniltä on katkaistu kaula. Ähäkuttikattimatti se on loppu nyt! Ja siitähän kiitos kuuluu myrkynvihreälle mömmerölle eli Fuel Setille. Joka tankkauksen yhteydessä kun ameeballe antaa hörpyn tuota, niin sekaisinhan se menee eikä enää jaksa hillua.


FS on ajokauden ensiapu ja syksyn tullen edessä on polttoainetankin räjäytys eli tyhjennys ja puhdistus -> posketon duuni. Eihän se sakka sieltä kaiketi mihinkään katoa, muttei ainakaan myrkkyjen ansiosta uusia ameeban poikasiakaan pääse syntymään.

Tässä linkki FS:n esitteeseen, siellä on hieman paremmin avattu dieselbakteeria ja sen syntyä. Tossa pöntössä on muuten älyttömän nokkela korkki/kaatonokkasysteemi. Kyseessä kun ei ole mikään kovin ihmis- ja ympäristöystävällinen tuote, niin on mukavaa kun putellin kehittelijä on sen myös ottanut huomioon. Eli homma toimii niin, kun pönttöä puristaa, nousee yläosan mittasäiliöön ainetta puristusvoiman verran eli siihen voi annostella oman tarpeen mukaisen määrän ainetta. Kun aineen kippaa säiliöön ei pöntöstä kaadu muuta kuin mitta-asteikossa olevan määrän verran. Fiksua ja näppärää!

Ja sitten tahtoisin kuulla, että onko teillä jollain muulla ollut kohtaamisia dieselbakteerin kanssa. Jos on ollut, niin millaisia ja kuinka olette talttuttaneet kyseisen kasvuston?

perjantai 9. elokuuta 2013

sinistä ja valkoista ja aavistus punaista


Kaiken paasaamisen jälkeen on hyvä heittää väliin keveää ja turhanpäiväistä eli vaatepostaus


Olen mualiman kehnoin ostelija. En ikinä osta mitään, silloin kun lähden ostamaan (koskee ihan kaikkea ostettavaa). Yleensä löydän ostettavaa ja ostan silloin kuin vähiten kuvittelen niin tekeväni. Ja niin kävi nytkin. Porhalsin hippulat vinkuen pitkin kauppakeskuksen käytäviä kellon kirmatessa armotta. Päässä tuhat tärkeää asiaa. Yhtäkkiä Lindexin kohdalla katseeni rekisteröi omissa silmissäni varsin merihenkisen malliston. Siihen loppui ajatukset ja kiire kun painelin koko malliston kanssa sovituskoppiin. Olisin voinut oikeastaan hankkia kaiken, mutta Matin istuessa tiiviisti kukkarossa valitsin vain parhaat päältä. Seuraavaksi Tarjoustalon alelaari pysäytti ja mukaan tarttui lisää merihenkistä vermettä. Laadusta en tiedä, eikä se kiinnostakaan, minulle riittää että ne ovat mukavat päällä, istuvat miten kuten ja ilostuttavat. Enää ei tarvitsisi ehtiä kuin merille seilaamaan sinivalkoisin siivin... eikä kun kutein. 

Vielä pitäisi hankkia hyvät laivakengät. Haluaisin kengät, jotka olisivat kuin villasukat jalassa. Kevyet ja taipuisat ja ennenkaikkea nätit tai vaikka hauskat. Omistin vielä viime kesänä kuvailemani Merrellin tossut, mutta ne katosi. Niinpä, miten ihminen voi kadottaa kengät, siis kummatkin, oikean ja vasemman? Näköjään hyvin helposti ja nyt ketuttaa. Merrelillä ei ole enää samanmoisia eikä tämän hetkinen valikoima tarjoa sitä mitä haluan. Käännyin jo HH:n puoleen, mutta ei sieltäkään ihan justiinsa löytynyt sitä mitä hain.  Tosin tämä voisi olla kiva 

W THE WATERMOC 5
http://static.hellyhansen.com/img/hh/catalog/large/10705_512_main_large.jpg
tai tämä
W NAVIGARE SALT LOW
http://static.hellyhansen.com/img/hh/catalog/large/10665_597_main_large.jpg



tiistai 6. elokuuta 2013

Hyvää kierrättämässä

Vietimme taas viikonlopun merillä ja sääemo helli meitä oikein urakalla. Reissu oli hieno ja taas päästiin kokemaan uusia paikkoja ja niistä saatan postata joskus myöhemmin, nyt on tärkeämpää asiaa.

 Kohtasimme yhden viikonlopun aikana merillä kaksi avuntarvitsijaa ja meillä oli vieläpä mahdollisuus auttaa. Toisen akku oli lopahtanut yhtäkkiä ja yllättäen ja kaapeleita kaipailtiin. Olimme koko saaren ainoita joilla oli kaapelit mukana. Ja meillähän ne tosiaan on aina oltava matkassa. Vanha rouvamme on paranemaan päin, mutta vieläkin oireilee muun muassa akkujen latausten kanssa. Ei auttanut kaapelit akkuongelmaan, sillä akku ei ottanut vastaan virtaa eli se oli totaalisen finito ja caput. Pariskunnalla oli melkoinen matka kotiin ja yöpymiseen eivät olleet varautuneet, mutta silloin kun hätä on suurin on apukin lähellä ja tämä vanha hokema osoittautui paikkansa pitäväksi, sillä meiltä löytyi yksi ylimääräinen akku ja vieläpä täydessä latingissa. Pariskunnalle akku kouraan ja työvälineet lainaan ja akun hinnaksi sovittiin omatunto. Uuden akun ansiosta kone hyrähti iloisesti käyntiin ja onnellinen pariskunta pääsi kotimatkalle. Toivottavasti matka sujui hyvin ilman uusia ongelmia.


Toisen autettavan kohtasimme Itä-Villingin ja Pikku Leikosaaren välissä. Keskellä väylää killui keltainen ja terävänokkainen vene kyydissään kaksi pulassa olevaa. Vaihteisto oli lauennut kesken ajon ja koneessa ei tietenkään sen päin tapahtunut mitään "liikettä". Pojat ilmaisivat avuntarpeensa ja kyselivät suuntaamme. Ihan ei heidän ja meidän määränpäät kohdanneet, mutta ei siinä silti tarvinnut kahta kertaa miettiä että hinataanko vai ei. Pojat veneineen köyden jatkoksi ja heidän peräänsä meidän m/s Jorma. Karavaani liikkeelle ja kohti Puotilanlahtea. Kyselimme, että olimmeko ensimmäisiä paikalle sattuneita ja saimme kuulla hämmästykseksi, että emme olleet. Muutama paatti oli kuulemma lipunut ohitse ja ilmoittanut, että suunta on niin eri ettei voi auttaa. Siis ei voi auttaa?! Käsittämätöntä! Ja siinä kohtaa länteen päin mentäessä ei suunta voi olla niin eri etteikö voisi auttaa. Toiset killuvat väylällä yhden melan varassa ja ilmiselvässä avuntarpeessa. Meille hinauksesta koitui noin 4 mpk:n lenkki eli ei mitään siihen nähden, että apua tarvittiin. Joskus voimme itse olla samassa jamassa tai jossain muussa tilanteessa jossa auttavaa kättä kaivataan. Pojat pääsivät satamaan ja me saimme hyvän mielen. Korvaukseksi sovittiin, että pojat auttavat vastaavasti jotain toista apua tarvitsevaa. Uskomme, että hyvä palaa hyvän luokse!



lauantai 3. elokuuta 2013

Auringonlasku yli ymmärryksen


Kesälomareissulla nähty auringonlasku oli niin päätä huimaavan upea, että se ansaitsee aivan oman jalustalle noston eli postauksen. Kun kuvatkin onnistuivat kohtalaisesti en voi muuta kuin jakaa kanssanne tämän upean hetken. Te jotka olette nähneet vastaavaa, tiedätte ettei mikään kamera pysty taltioimaan tilannetta niin upeana kuin se on, mutta pystytte varmasti kuvittelemaan kuvien rinnalle meren tuoksut, aaltojen äänet ja lintujen satunnaiset kiljahdukset. Tunnette varmasti myös sen kuinka tällainen luontoäidin tarjoama taidenäyttely vetää mielen hiljaiseksi ja nöyräksi, mutta onnelliseksi!









torstai 1. elokuuta 2013

18/17

Lomanruipale on takanapäin ja arki nappaa otteeseensa isolla kädellä. Oli sen verta huikaiseva loma, ettei oikeastaan tunnu pahalta. Niin paljon loma sisälsi huikeita ja unohtumattomia hetkiä ja kohtaamisia, että niiden vuoksi jaksaa painaa ja pitkään. Ja onneksi kesää on vielä jäljellä, joten kyllä tässä kokemukset ehtivät vieläkin karttua...

Mystisen numero-otsikon ensimmäinen numero tarkoittaa lomapäivien määrää. Kuulostaa muuten huomattavasti pidemmältä ajalta kuin sanottuna; lomailin pari viikkoa tai lomailin kahdeksantoista päivää... Ekan luvun perässä kellivä luku taas meinaa vesilläolopäiviä loman aikana. Eli vain päivä oltiin täysin kuivalla maalla. Mielestäni oikein hyvä saldo, tosin ehdimme jo pohtia, että ensi vuonna voisi viettää koko loman kerralla yhdessä paatissa killuen. Josko minäkin saisin rukattua aikatauluja, niin että voisin olla putkeen hivenen pidempään lomalla.

Reissupostauksia tipahtelee pitkin kesää tänne. Pikku hiljaa, nautiskellen ja muistellen!

Aurinkoisia loma- ja veneilysäitä teille onnellisille joilla vielä lekottelu jatkuu ja sorvin ääreen palanneille tsemppiä!