 |
| Kuva © Markus Dernjatin |
Olen hyvin syvästi käärmekammoinen. Ja tätä nykyä myös punkkipelkoinen. Pelkään, inhoan ja kammoan. Pelkään myös pelätä. Pelko on suhteellisen lamauttava tila. En edes tiedä mistä käärmekammoni kumpuaa ja mistä se on saanut alkunsa.
Kuten yleensäkin, niin tässäkin on toiminut siedätys. Mikäli meinaa saaristossa
liikkua, on pelon ja sen aiheuttajien kanssa tultava toimeen. En siis lamaannu
ja pystyn nauttimaan saaristosta taustalla kytevästä pelosta huolimatta.
Kuulin joskus lauseen ”jos olet nähnyt yhden kyyn, on tuhat kyytä nähnyt sinut”. Tuo oli aika oivalluttava ajatus, sillä jos näin on, on tuhannet kyyt nähneet taivallukseni ja yksikään ei ole "sivaltanut". Tätä yritän muistuttaa itselleni, kuten myös sitä ettei kyy kovin herkästi käy ihmisen kimppuun. Ja sitä, että Australiassa on huomattavasti enempi myrkkyperkeleitä =)
Kuulin joskus lauseen ”jos olet nähnyt yhden kyyn, on tuhat kyytä nähnyt sinut”. Tuo oli aika oivalluttava ajatus, sillä jos näin on, on tuhannet kyyt nähneet taivallukseni ja yksikään ei ole "sivaltanut". Tätä yritän muistuttaa itselleni, kuten myös sitä ettei kyy kovin herkästi käy ihmisen kimppuun. Ja sitä, että Australiassa on huomattavasti enempi myrkkyperkeleitä =)
Nyt kun meillä on tuo utelias karvaturpa, niin
käärmepelko on vielä konkreettisempi. Ja lisätään vielä vettä pelkomyyllyyn,
kertomalla että kyyn vasta-aine on Suomesta kokonaan loppu. Puolasta pitäisi
tulla jonkinmoinen satsi ainetta. Joten nyt varovasti saaristossa ja kumpparit
kinttuihin!
Ja nuo pirun punkit, joita on kaikkialla ja joita ei voi
välttää. Pienen pieni salakavala mönkiä voi kaataa kokonaisen ihmisen,
kammottava ajatus. Oma borealistartunta (ajoissa lääkittynä ei jälkiseurauksia,
onneksi), tuhannet punkkitarinat ja koirasta irrotukset saa niskavillat
nousemaan pystyyn ja tutisuttamaan. Jo pelkän kiinnittyneen punkin näkeminen ja
irrotusoperaatio vaatii koko henkisen kapasiteetin käyttöönoton. Selviän siitä
hammasta purren, koska on pakko.
Sanottakoon nyt vielä, että pelosta ja inhosta huolimatta en ole koskaan ymmärtänyt joidenkin ihmisten tarvetta tappaa kyy. Kyy kuitenkin on ollut täällä ennen meitä ja me menemme sen maille. Koko punkkipopulaation taas olisin valmis listimään "sen siliän tein"!
Nyt vain sitten henkisesti valmistautumaan kauteen, joka muuten meillä alkaa 21.4!
 |
| Kuva © Markus Dernjatin |
Hyi että nuo kuvatkin kyistä ovat aivan kammottavia! Meillä saaressa ikävä kyllä käärmeitä on ja varsinkin keväisin pieniä myrkyllisiä vihaisia kyynpoikasia oikein vilisee rakennusten lämpimiä kivijalkoja vasten. Siedätystä on siis saatu ja asian arkipäiväistyminen on kyllä auttanutkin vähäsen pelkoon. Nostan sellaisen näkökulman kyyn hyväksymiseen, että ne syövät piennisäkkäitä, kuten hiiriä yms. jotka kantavat punkkeja. Eli käärmeet ovat tuiki tarpeellinen saariston ekosysteemille myös punkkikannan aisoissa pysymisen kannalta. Pahus, kun niitä punkkeja vaan ei saa listittyä millään! Kyiden kanssa yritetään elää...
VastaaPoistaNuo kuvat ovat upeita, tai varsinkin eka kuva on, mutta samalla ne puistattaa ja ällöttää. Ristiriitainen fiilis, oikein nilkkoja kihelmöi =/
VastaaPoistaVilisevät kyynpoikaset kuulostavat painajaiselta, taitaisin pukeutua tuossa tapauksessa kokovartalosuojapukuun. Ja totta tuo, että on niistä hyötyä. Eihän se kyyn vika ole, että ihmistä pelottaa ja purressaan se vaan suojautuu, mutta silti ne on ällöjä.
Olen luottavainen, että joku keksii jonkin kojeen, jolle punkit pysyvät loitolla tai poistuvat maailmankaikkeudestamme, sitä odotellessa tarvii vaan olla tarkkana ja yrittää bongata ne hiipivät pirulaiset, ennen kuin nappaavat kiinni.
YMMÄRRÄN niin nuo pelkosi ja inhosi. Oman lapsen myötä ei ole pelot kaikonneet todellakaan, mutta yritän muistaa, että minun esimerkkini ja pelkoni vaikuttavat myös lapseen ja siksi rauhallinen suhtautuminen on paikallaan.
VastaaPoistaKiitos tiedosta tuon kyyn vasta-aineen suhteen, kumpparit pysyy jalassa saariston metsäpoluilla. Joku myös vinkkasi, että kannattaa tömistellä maata kävellessä ja melutakin (se onnistuu Pikk merimieheltä hyvin ;) ) maastossa, niin kyyt tietävät varoa...
Punkit on sitten luku erikseen... Rokotteet sentään on otettu koko Aavan porukalle ja punkkipihdit aina venessä mukana, mutta silti ajatus niiden irrottelusta puistattaa.
Onneksi sekä käärmeisiin että punkkeihin ei törmää ihan joka venereissulla.