tiistai 30. joulukuuta 2014

Kiitos kuluneesta kaudesta


Lyhyestä virsi kaunis eli pidemmittä tarinoitta kiitämme blogimme lukijoita ja kommentoijia kuluneesta vuodesta. Kiitos myös kaikille kauden aikana kohtaamillemme seilaajille sekä kuivanmaankulkijoille. Olkoon tuleva vuotenne mahtavampi kuin mennyt!

Nähdään lainehilla <3

maanantai 15. joulukuuta 2014

Apollon talvikoti

Apollo talvehtii erään omakotitalon pihalla. Siellä on helppo käydä morjestamassa paattia ja katsomassa, että voihan tyyppi hyvin. Myös talvi- ja kevätkunnostukset on helppo hoitaa kun talvinen sijoituspaikka löytyy läheltä.



Apolloahan ei mikä tahansa peli nostele ja liikuttele, joten siihen tarvitaan järeät vehkeet. Onneksi semmoinen kuitenkin lötyy, vaikkakin sekin joudutaan ajamaan linkkuun, jottei käy huonosti ja koko komeus kellahda kyljelleen. Apollon leveyskin jää onneksi vajaaksi leveän kuljetuksen rajoista, joten maakuljetukset ovat mahdollisia.


Apollo lasketaan konemestarin hitsaamille järeille pukeille. Mitkään peltiset putket eivät Apollon painoa kannattelisikaan. Maakaan ei ole routinut kolmeenkymmeneen vuoteen, joten tuskin se yhtäkkiä routimispuuhiin ryhtyy. Keulaa tukee saman kailiperin keulapukki.


Apollon ylle kasataan putkikehikko, joka on (jollen väärin muista) kevytrakenteinen varasto/autotalli, jolle on vaan hommattu neljä pitkää kinttua. Lyhemmät eli keskikintut ovat vasten kävelysiltoja. Hässäkkä on yllättävän kätevä kasata ja purkaa.



Kehikön päälle vedetään valtava valkoinen pressu, joka jätetään päistään auki, jotta ilma kulkee. Pressun sitomiseen käytettän älyttömän näppärää "metritavarahämähäkkiä". Tiedätte ne koukkupäiset joustavat hämähäkit, jolla kiinnitetään tavaraa vaikka pyörän tarapaksille, niin me käytämme samaa, mutta metritavarana. Se venyy ja joustaa ja se on helppo vetää veneen alta toiselle puolelle, koukulla pressun purjerenkaaseen kiinni ja taas kölin ali toiselle puolelle ja niin edelleen. Tuulessa joustaa, ei revi eikä hankaa.



Tällä meiningillä pressu tulee veneen laitoihin tai pikemmingin kumiseen törmäyslistaan kiinni ja estää ilman kiertämisen. Mutta koska päädyt pidetään auki ja ilmaa on kannen yläpuolella runsaasti kulkee ilmaa ihan riittävästi. Tai ainakin viime vuoden talvella kulki. Ei löytynyt edes verhoista homepilkkuja vaikka ne riskillä talveksi paikalleen jätin.


Hyviä talviunia Apollolle ja kaikille muille veneilijöille ja veneille!

perjantai 5. joulukuuta 2014

kuin kilo karkkia


Sillä välin kun odottelemme, että saan purettua veneraamatun sisällön ja tiivistettyä kuluneen kauden nauttikaamme viime sunnuntain (30.11.14) Pirtnuoralaisesta auringonpaisteesta. Tuo auringonpaiste oli kuin kilo karamelliä mielelle. 
Vietimme viikonlopun ystäväpariskunnan mökillä, jonne saavuimme äärisameisen harmaana lauantaina. Sunnuntain auringonpaisteessa maisema näytti aivan toiselta. Mielessä kävi, olemmeko teleportanneet pikkujouluhumussa itsemme maasta toiseen?
Emme olleet, mutta pakko oli päästä tarkistamaan auringon kultaama ranta.

meri + valo = täydellinen yhtälö
Oli tyyntäkin tyynempi ja yöllinen pakkanen oli onnistunut riitettämään rantavedet kauniiseen jääpintaan. Meren kauneudesta huolimatta mielessä kävi, että onneksi Apollo on jo ylhäällä, jos kerta rannatkin ryhtyvät jäätymispuuhiin. Yllättäen ei tullut paloa päästä "lainehille". Jotenkin tuntui, että tuo rauhallinen auringonpaiste ja rantajää sulki kauden ja haikeus häipyi mielestä ja muuttui odottavaksi iloksi.
jos vapaan veden kimmelteet ovat timantteja, niin tässä on kultaa









krokotiili pötköllään?
kohta luistellaan kohti auringonsiltaa

Kuvat eivät ole teknisesti parhaimmasta päästä, sillä poukkoillessani rantakivillä auringon sekoittamana ja lelukameralla varustautuneena en todellakaan muistanut mitään kameran säätöjä. Sen kun vain sarjatulitin. Mutta ehkäpä noista aurinkoenergia välittyy ;)   

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ohi on



Apollon kausi nimittäin. Ristiriitaisin tuntein tehtiin päätös nostosta, jäi nimittäin mieleen kummittelemaan toive vielä yhdestä reissusta. Mutta yllättävä lumihuppu (ks. edellinen postaus) veneen kannella siivitti nostopäätöstä. Ristiriitaista siitä tekee se, ettei kaudesta haluaisi vielä luopua ja se vetää mielen matalaksi. Samalla kuitenkin ilo loistavasti menneestä kaudesta ja upeista kokemuksista pitää mielen ylhäällä.

Apollon nostopäivänä (26.11) sääkin suri kauden loppua, sillä päivä oli ankea, 1000 % kosteus (liioittelematta), sumuisuus ja harmaus vallitsivat. Tyyntä onneksi oli, sillä rankka tuuli olisi vaikeuttanut hommaa melkoisesti. "Viittätonnia" ei niin vaan kovassa tuulessa kiidätetä taivaankannen halki. Koneetkin vastustelivat kauden lopettamista, sillä ne eivät aluksi meinanneet syttyä ajatukseen käynnistymisestä, mutta saatiin ne käyntiin jonkun tötterön irrottamisella ja "aasinpotkulla". Puuosat olivat erittäin turvonneet, joten ihan hyvä että tyyppi pääsee kuivalle maalle ja pressun alle lepäämään. 



Noston oli tarkoitus tapahtua siellä missä laskukin tehtiin, mutta veden ollessa -40, oli paikkaa pakko vaihtaa. Tällainen persjalkainen smurffi ei olisi päässyt veneestä laiturille millään. Uusi ja itseasiassa parempi paikka löytyi Sompasaaren kärjestä. Joskin paikanvaihto tarkoitti taas sitä, että jouduin ottamaan pikku lenkin halki Sompasaaren autoa hakemaan. Tuttua puuhaahan se on, sillä samaiselle hölkkälenkille jouduin myös edellisenä vuonna.



Noston suoritti sama erittäin pätevä ja ammattimainen kaveri, joka on Apolloa ennenkin liikutellut. Ammattimaisuudesta huolimatta joka kerta kun pohja irtoaa vedestä on myös pulssi korkealla.


Pohja oli äärilimainen, mutta jälleen näkkejä oli kiinnittynyt miellyttävän vähän pohjaan. Pohjamaalikin oli pysynyt, vaikka sitä vähän jännitin. Maalaustyöt tehtiin sen verran haastavissa olosuhteissa, ettei tosiaan takeita pysyvyydestä ollut. 

Nyt kausi on virallisesti ohi, nyyh ja kiitos! Yhteenveto kaudesta tulee myöhemmin, nyt jään vain muistelemaan mennyttä, niin ihanaa ja tärkeää kautta!