keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Terveiset Englannista




Heilahdimme ystäväpariskunnan kanssa vallan mainiolla kuuden päivän reissulla Lontoossa ja Liverpoolissa. Siitäpä syystä täällä on ollut niin hiljaista. Etukäteen tehdyt ja päivittyvät postaukset tuntuvat liian ennakoivilta eli en saa aikaiseksi. Mutta siis asiaan. Pääfokuksena oli tietty lomailla ja nauttia pubikulttuurista, mutta myös käydä Liverpoolin kauden viimeisessä ottelussa Anfieldillä. Kaikesta kuivalla maalla tapahtuneesta keikkumisesta huolimatta tuliaisiksi kuitenkin tarttui jotain "veneilyyn" liittyvää....
Liverpoolin Liverbirdit
Lensimme HeValta Lontooseen ja sieltä siirryimme junalla Liverpooliin. Junamatkailu osoittautui mitä mainioimmaksi tilaisuudeksi ihailla maisemia, jotka tosiaan osoittautuivat ihanan englantilaisiksi (ylläri). Itse nyt innostun yleensä kaikesta, mutta tällä kertaa voiton vei ihastuttavat kanavaveneet eli narrowboatit. Pitkänhuiskeat ja kapeat paatit lipuivat kapeaakin kapeampia kanavia pitkin ja niitä oli ihastuttavan paljon.
Matala paatti ei juurikaan nouse kanavatörmän yli

Liverpoolissa paikallinen tiesi kertoa, että paatteja vuokrataan ja jokunen(?) myös asustelee niissä ympäri vuoden. Minä  niin näkisin itseni englannin maaseudulle kanavaveneen kapteeniksi. Kotisataman kupeessa kasvattaisin lampaita ja hevosia... Ja aina paistaisi aurinko (hahaaa)  No, ehkä sitten eläkepäivinä ja todennäköisimmin ilman sitä aurinkoa.

Liverpoolin Albert Dock:n satama-altaassa keikkuva narrowboat

Mutta sitä ennen voisikin suunnitella seikkailun, jossa vuokraisimme kanavapaatin ja seilaisimme kolmen solmun vauhtia pitkin kapeita vehreätörmäisiä ja pubien täplittämiä kanavia. Innostuin ajatuksesta jo reissun päällä, mutta törmättyäni tähän artikkeliin, innostuin todenteolla.   

Täältä löytyy lisää tietoa tiedonnälkäisille Englannin kanavista ja kanavalaivoista. Tuikkaamalla googlen kuvahakuun sanan narrowboats saa ehkä paremman kuvan kyseisestä kulkuvälineestä, sillä ylläoleva kuva on varmaan vain 1/3 osa kanavilla lipuvista paateista. Kummasti sitä veneilykuumeinen rupee näkemään reissussa veneitä eri tavalla kuin ennen. Tai ainakin niitä katsoo hyvinkin eri silmällä kuin aikaisemmin. Ja niinhän se taitaakin mennä, että sen näkee minkä mieli tahtoo nähdä....


-Myy-
Ps. Knoppailukysymyksenä, tiedättekö miksi Liverbirdit katsovat eri suuntiin?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kotimatkalla, 12.5 Seuran saari - Skiffer - Kotisatama

Aamu aukeni tyynenä ja lämpimänä sekä sumuttomana. Kotiin ei olisi ollut yhtään kiire, mutta arki odotti. Sitä ei koskaan jaksa olla päivittelemättä kuinka veneily saa päivät venymään vähintään kaksinkertaisiksi. Lyhytkin veneessä vietetty loma pitenee keposeen puolella. Työnarkomaanille mainio tapa rentouta. Apollo ei tuottanut pettymyksiä eikä mitään ikäviä ja suurempia vikoja ilmennyt. Jo elämää nähneessä veneessä kun aina jotain kremppaa on ja tulee olemaan. Neljässä päivässä paatti tuli hyvin tutuksi ja paranneltavat ja korjattavat paikat löytyi. Kiitos Apollo, Apollon kipparit miehistöineen, Itämeri ja luonto! Tulemme taas!





Kotimatkalla, 11.5 Hanko - Box - Barösund - Seuran saari


Ja aamulla kun silmät saatiin auki ei silmiä meinannut uskoa, sillä kaikkialla oli sitä samaa saamarin sumua mitä edellispäivänäkin. Ja ihan yhtä harmaana, sakeana ja sumuisena. Eilisen ajot vielä mielissämme päätimme jäädä tarkkailemaan tilanteen muuttumista. Moni sanoi, että harvoin sumu kahta päivää jaksaa pysyä ja harvoin se maalle nousee niin, että hyvä kun kävellessä kengänkärjen näki. No tämä sumu oli parkkeerannut itsensä paikalleen ja sillä paha. 


Suureksi yllätykseksemme Hangon itäsatama oli kiinni ja aukeaa kuulemma joka vuosi vasta 1.6. Nyt sitä rempataan isolla kädellä. Lisää venepaikkoja ja aallonmurtajaa ja kaikkee.... Kuvittelimme pääsevämme nauttimaan satamapalveluista ja muun muassa suihkuun. Onneksi kysyvä ei tieltä eksy tai jotain ja rannan kahvila tarjosi saunamahdollisuutta kuuden euron hintaan ja siihenhän me tartuimme. 

http://www.roxx.fi/
Saunasta putkahti ihan uusi ihminen. Ja sumu jatkui! Lähdimme kauppareissulle ja hankkimaan uutta makeanvedenpumppua Hangon auto- ja venetalosta. Pumppu löytyi ja sumu hälveni! Kahdelta taivas oli niin kirkas ja aurinkoinen, että pääsimme jatkamaan matkaa kohti Porkkalaa. Matkalla stoppi Boxissa ja Barösundin "autiokylässä", jossa myös paatille ruokaa eli tankkaus.

BOX
Barösund

Ja taas eteenpäin kohti Porkkalanselkää, joka ei tälläkään kertaa pettänyt eli vaikka muualla oli täysin tyyntä niin Porkkalanselällä pauhu kävi. Yöksi seuran saareen ja aamulla kohti kotia.

Kotimatkalla, 10.5 Nauvo - Kasnäs - Hanko

Ja matka jatkui, tosin usvatar oli vallannut meret ja maat ja aiheesta tulikin jo yksi postaus tehtyä. Postaus löytyy täältä.
Usvaa
Kirkas hetki

Nauvon satama-alue

Nauvon satama-alue

Tässä kohtaa näkyvyys on vielä hyvä
Kasnäsin kirkas hetki
Kasnäsissä oli hetkittäin jo niin kirkasta, että köydet irti ja keula kohti Hankoa. Kirkasta iloa ei kauaa kestänyt, sillä sumu vain sakeni. Hankoon putputeltiin 30 - 50 metrin näkyvyydellä ja suunnilleen seitsämän solmun vauhtia. Siinä oli navigointitaidot ja silmät kovilla ja Hanko tuli esiin vasta kun laituriin oli matkaa 30 metriä. Toistamiseen en ehkä vapaaehtoisesti samalle reissuille lähtisi, mutta ompahan tuokin nyt koettu. Jostain kumman syystä kuvan kuvaa ei tullut otettua välillä Kasnäs - Hanko. 

Kotimatkalla, 9.5 Rauma - Parattula - Nauvo

Apollon oli aika matkata kotiin. Miehistö ja vene valmiina pitkään kotimatkaan.

9.5 Rauma - Parattula - Nauvo
10.5 Nauvo - Kasnäs - Hanko
11.5 Hanko - Box - Barosund - Seuran saari
12.5 Seuran saari - Skiffer - Kotisatama



Helatorstai valkeni tihkuisena ja harmaasävytteisenä. Tuuli ei onneksi juurikaan puhaltanut ja tihkukin loppui jo ennen koneiden käynnistämistä. Kympin kieppeillä koneet käyntiin, köydet irti ja nokka kohti uusia seikkailuja. Tuuli oli tosiaan olematon, joten matkaa taitettiin rauhaksiin tutustuen samalla veneeseen. Alustavasti tehtyyn matkasuunnitelmaan oli jätetty sen verran väljää, että pystyimme kelien mukaan tekemään päätöksiä päämäärän suhteen. Keli oli mukava, mieli hyvä ja vene halkoi vettä upeasti, joten Nauvo kirjattiin helatorstain kohdesatamaksi. Matkalla kuitenkin päätettiin pysähtyä Parattulaan, kun joku sitä meille oli kehunut.


Ja kiva paikka se olikin ja veneilykauden kunnolla käynnistyttyä se varmasti paranee. Vielä oli huolto ja somistustyöt kesken, mutta nähtävissä oli että hieno ja idyllinen kokonaisuus Parattulan Laura Peterzens -satama-alueesta on tulossa. 





Hengähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Nauvoa. Nauvoon saavuimme ilta seitsemän aikoihin, jossa nälkäisinä nautimme herkullisen illallisen. Puolilta öin nukkumaan, jotta aamulla jaksoi jatkaa hyvin alkanutta matkaa...





perjantai 10. toukokuuta 2013

Ihan sumussa

Aamu valkeni suhteellisen sumuisena ja kosteana, mutta pehmeän harmaana. Silti oli liikkeelle lähdettävä, jotta aikataulu pitää. Sumu on kunnon on-off sumua, päällä, pois, ei nää mitään, kirkastuu, sumenee, pimenee, valkenee.. Maisemien ihailu ja maisemanavigointi on unohdettava ja laitteisiin, korttiin ja omaan taitoon luotettava. Veneilykausi ei ole vielä näemmä täysiä startannut, joten aika rauhaksiin ja yksinään saa ajella eli törmäysvaara on aika olematon. Jos tästä jotain positiivista hakee, niin navigointitaidot vaan kehittyy ja samalla tulee koettua Apollon navigointivälineistön plussat ja miinukset. Toistaiseksi pelkkää plussaa. Tutkavalmiuskin tähän paattiin on ja tutkatatti odottaa kotona päätöstä, että onko se tarpeellinen vai ei. Karmean kokoinen se ainakin on ja mielestäni ei pue Apolloa. Minä en puolla tutkaa, mutta toisen sukupuolen edustajat taitavat niin tehdä... Nauvosta lähettiin n. 10.00 ja Kasnäsissä oltiin kahden pintaan (lokin ylläpitämisessä on vielä petrattavaa, aina unohtuu...). Poijat nauttivat myöhäisen lounaa  ja matka jatkuu, jälleen hyvin sumuisesti. Hetken jo näytti, että lopullinen valaistuminen koittaa, mutta vielä otti usvatar voiton päivänsäteestä.

-Myy-

torstai 9. toukokuuta 2013

Norppa

Haluaisin nähdä norpan. Norppa on kiva ja sielukkaan oloinen otus. Kerran sellaisen näinkin ja ihan vapaudessa. Tyyppi oli ihan, että freedom! Sellainen kaveri kelluskeli Tammisaari - Hanko välillä, likempänä Tammisaaren "suuta". Pitkän aikaa kattelin, että vedessä kelluu jotain, arvuuttelin että jonkun veneestä oli pudonnut jokin. Juuri kun olin aikeissa hihkaista kipparille, että mennään katsomaan niin hoksasinkin kellujan olevan norppa. Saattoi se olla hyljekin, mutta koska norpan näkeminen sen uhanalaisuuden vuoksi on kivempaa, päätin että hän on norppa. Kippari veti koneet alas ja siinä me tuijotimme toinen toisiamme pitkän tovin. Kaverin suupielet kaartuivat hykerryttävästi ylöspäin, ihan kuin sitä olisi naurattanut. Ja saattoihan naurattaakin, pöljältä me toljottaessame saatoimme näyttääkin. Norppa painui pärskähtäen pinnan alle vasta kun äidyimme laulamaan hänelle vanhoja poikia viiksekkäitä. Liekö laulutaidossamme vikaa tai norppa oli kuullut kipaleen liian monta kertaa. Tälläkin reissulla, Raumalta Helsinkiin iloitsisin suuresti jos kohtaisimme jälleen.
Lätkyllä en nyt onnistu kuvakaappauksessa, joten jos norpan näkeminen kiinnostaa, niin se löytyy osoitteesta http://wwf.fi/mediabank/942_article.image
Uhanalaisten norppien tilanteeseen ja suojelutyöhön voi taas tutustua mm. osoitteessa http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/itameren-hylkeet/ ja jos vanhoja poikia viiksekkäitä jäi soimaan päähän, niin menenhän tuonne http://m.youtube.com/#/watch?v=M9x52lMMk1g&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DM9x52lMMk1g

-Myy-

Edit: Norppa kuuli toiveeni ja tuli morjestamaan. Kohtasimme hänet Nauvon pohjoispuolella. Kiva norppa!







tiistai 7. toukokuuta 2013

Apollon nuorempi sisar Helsingin venetorilla 2010

Apollon nuorempi sisar - lehtijuttu 2010

Nyt olen niin intoa täynnä, ettei ajatus pysy pois veneilystä. Löytyi lehtijuttu uuden Apollomme muutamaa vuotta nuoremmasta sisarveneestä. Kovasti siskoakin kehutaan. Lue alta lyhyt 2010 Helsingin venetorilta kirjoitettu juttu.

Klikkaa kuvaa
(avautuu uuteen ikkunaan)



Ensihetket Apollon kanssa vol 2

Lyhyestä ja ytimekkäästä pitäviä suosittelen siirtymään suoraan edelliseen postaukseen, sillä siellä on sama asia kuin tässä, mutta huomattavasti lyhyempänä ja tiivistetympänä versiona. Minä en malta lopettaa ajoissa ja homma rönsyilee, mutten myöskään malttanut olla painamatta julkaise nappiakaan... 



Vesillelaskuviikonloppu koitti vihdoin! Auto pullollaan agrikaattia (huutonetistä 60 e), pelastusliiviä, akkua, pentterivälineistöä ja monenmoista värmäkettä sekä mikätintä. Äärettömän hyvä ratkaisu oli tehdä etukäteisreissu ennen paatin kotiin ajoa. Vene on huikean hyvässä kunnossa, päätimme kuitenkin vahata kyljet kertaalleen helpottaaksemme itseämme syyskunnostuksissa. Jahka pääsemme kotisatamaan teemme vahauksen muille pinnoille helpomman puhtaanapidon vuoksi ja kyllähän häikäisevänä kiiltelevä pinta nostaa kummasti "rouvittuneen" veneen profiilia. Olemme käyttäneet StarBriten puhdistavaa ja kiillottavaa vahaa ja hyväksi sen havainneet. Tarpeen mukaan ennen ko. toimintaa puhdistus muilla aineilla. Sähkökäyttöinen kiillotuslaikka nopeuttaa kummasti hommaa niiltä osin kun sen käyttö on mahdollista. Pohja olisi kaipaillut vesirajan paikkeilla kerroksen maalia, mutta kuivumisaikataulun tullessa vastaan oli tästä luovuttava. Edessä oli akkujen vaihtoa ja lataamista, plotterin ja siihen liitettävien härpäkkeiden kiinnittämistä ja testaamista. Minen näistä mitään ymmärrä, mutta josko tuo toinen osapuoli jossain kohtaa plotteri /navigointiasiaa tarkentaisi, sillä sitä "tavaraa" on jos jonkinmoista ja päälle vielä tutkat ja etäohjauslaitteet ynnä muut herkut(?). Tutustuimme paattiin niin paljon kuin se kuivalla maalla oli mahdollista ja sitten vain kulutimme aikaa h-hetkeä odotellessa. Illalla juhlimme, että laskupäiväksi luvattiin aurinkoa, joko me emme ymmärtäneet ennustusta tai ennustajat ennustivat päin brinkkalaa. Aamu valkeni sateisena pilvien hipoessa maankamaraa ja tuulen ujeltaessa pipoa päästä (edellisessä postauksessa huomattavasti osuvampi ilmaus päivän säästä). Kesällähän tällainen keli ei olisi hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, mutta näin toukokuun alussa keli oli jumalattoman jäätävä. Ei auttanut itku, paatti vaan veteen. Emmekä olisi laskua kyllä mistään hinnasta siirtäneetkään. Viime hetken viimeistelyt ja siirtokunnon tarkistus ja pieni, mutta pippurinen valtra kurvasi pihaan ja otti paatin vetoon. 


Sieltä se astelee estraadille. Kuinka pitkälle sitä oikein riittää?


Retrohenkiset pelastuskaulurit(?) on niin suloiset.


Apollossa on suhteellisen järeän kokoinen polttoainesäiliö (450 l), joten taloudellisista syistä oli vähintäänkin järkevää tankata paatti kuivalla maalla. Säästö noin suuressa määrässä on jo valtava. Raksakuski oli ilmeisesti ennenkin vedellyt jos jonkinlaista kuormaa ja yhdistelmää, sillä sen verta näppärästi kuski kurvaili ja peruutteli paatin kanssa. 


Telakalla meinasi kyllä epätoivo iskeä, vaikka päällä oli lämpimistä ja tuulenpitävistä lähtien runsaasti vaatekertoja tuli kylmä, hiton kylmä. Onneksi laskussa ei nokka kauaa tuhissut ja päästin paatin kuomun sisään tuulelta turvaan. Moottorit käyntiin ja nätisti hyrähti kumpainenkin ja muutoinkaan talvi tai mikään muu ei ollut aiheuttanut vaurioita eikä muitakaan kaupan keskeyttämisen kannalta oleellisia asioita tullut ilmi. Konetilassa hyrrää kaksi Fordin 80 heppasta moottoria ja nupit kaakkoonkin paahtaessa meteli pysyy niin matillisena, että hytissä voi kommunikoida normaalilla puheäänellä. Mahtavuutta! Apollossa ei ole keulapotkuria, mutta kaksi moottoria mahdollistavat paatin kääntämisen ja vieläpä liki paikallaan. Ehdotonta luksusta! Paatti jäi pikaisen koeajon jälkeen kellumaan vesille ja palaamme rouvan luokse lähipäivinä ajaaksemme kotiin. Innostavin, odottavin ja lämpimämpää säätä toivovin tunnelmin laskemme tunteja reissun alkamiseen.