Koin eheytymisen erään saaren saunassa. Oli naisten vuoro.
Siellä me istuimme, soukat ja rehevät, nuoret ja naiset, rikkaat ja köyhät
sulassa sovussa löylyjen hempeässä syleilyssä, mustien urkujen soidessa. Ihanan
pehmeiden löylyjen lisäksi saunan seinillä kimpoili seesteinen puheensorina.
Oli tarinaa ja juttua. Tiedän erään naisen lapsen valmistuneen insinööriksi ja
toisen sairaanhoitajaksi. Itse en virkannut mitään. Kuuntelin ja nautin.
Välillä pulahdin kirkkaaseen meriveteen. Juttu jatkui ja tunnelma oli juuri
niin täydellinen, kun se vaan mahtavan saunan ja merellisten maisemien äärellä
voi olla. Eräällä löylytauolla eräs nainen kertoi syövästään ja sen tuomista
muutoksista. Nainen jutusteli, siis nimenomaan jutusteli, äänessä ei ollut
katkeruutta, ei pelkoa, ei vihaa. Vain tarina. Istuin ja kuuntelin. Istuin ja
mietin. Olen melko pidättyväinen omien henkilökohtaisten asioiden kanssa ja
tiedostan, että annan itsestäni aika vähän. Pidän sisällä sen mikä sisälläni
on. Tiedostan myös, että jos ei anna ei saa. Mutta siinä hiljaksiin istuessani,
olin kuitenkin osa tarinaa ja sitä yhteisöä. Olin vaikuttunut, otettukin ja
koin jonkinasteisen valaistumisen. Painoin sieluni sopukoihin tuon tunnelman.
Sauna, tuo surujen sulattaja ja mielen lämmittäjä <3
XOXO
