torstai 26. syyskuuta 2013

Kylmäksi vetää

Me meinataan lähteä vielä monen yön veneilyreissulle. Sää kiinnostaa pitkin veneilykautta, mutta näin syksyn tullen se kiinnostaa vielä enempi ja säillä on aivan toisenlainen merkitys.

Katsokaapas Iltalehden sääennustukseen liittyvää kuvaa.... hrrrrrrrrrrr...

Kuvakaappaus osoitteesta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013092417526326_uu.shtml
Lukaise Iltiksen syksy vain kylmenee -juttu ja toivo, että ennustus menee niin kuin monena muunakin kertana eli päin brinkkalaa.

http://www.accuweather.com/fi/fi/porkkala/370/weekend-weather/370?wknd=next

Jos unohdetaan Iltiksen pirujen maalaaminen, niin ei tuo nyt niin kauhialta näytä minkään sääportaalin mukaan. Siinä se sää keikkuu päivällä kympin kieppeillä ja iltasella laskee hieman. Saattaa sataa, saattaa olla satamatikin... Ei tuule eli tyyntä on. Ja oikeastaan samapa tuo, hyvällä vaatekerralla pärjää ja yöllä hellii Wallas ja willasukat.

Syksyllä ei merellä yleensä porukkaa ruuhkaksi asti ole, joten jos satut olemaan liikkeellä samoihin aikoihin ja näet vanhan rouvamme lipuvan kohti ruskan värjäämää saaristoa, niin muistahan morjestaa!

EDIT: Postaus on tehty pari päivää aiemmin. Tänään ilmaitieteen laitoksen sivuilla lukee näin:
Huomautus veneilijöille: Suomenlahti ja Saimaa: Pohjoisen ja luoteen välistä tuulta 13 m/s.
Eli siinä kääntyi hehkutukseni " Ei tuule eli tyyntä on" 180 astetta toiseen suuntaan. Himamittarin siniviiva nakotti aamulla nollassa ja autoonkin oli jo laitettava lämppäri hurisemaan. Mutta ei se mitään, me lähdetään silti ja mennään sinne minne viititään mennä. Eli hellurei vaan!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tyhmä tyhmempi tyhmin punkki

Nyt se meikäläinenkin sai kokea saariston huonompaa puolta. Nimittäin se viideskymmenes lymen tautia eli boreolista kantava punkki iski. (arviolta joka 50. punkin purema aiheuttaa ko. tartunnan.) Ällötys tuli ja puri. Puusilmäisenä en edes ole koko ötökkää itsessäni nähnyt missään vaiheessa, mutta muhkea oppikirjamainen rengas keskiläikkineen paljasti, että nyt on imetty ja olan takaa. Hassua, että vasta siinä kohtaa kun jokin osuu omalle kohdalle niin siitä tulee todellista. Olemme olleet (totta kai) tietoisia punkeista ja niiden mahdollisista taudin kantamuksistaan, mutta kun koko veneilyhistoriamme olemme välttyneet näiden mikroskooppisten pienten paskapäiden puremilta niin asiaa ei olla etukäteen sen kummemmin murehdittukaan. Ja eipä kai sitä tarvitse nytkään sen kummemmin surra (vaikkakin hiukkasen aivoon ottaakin), täytyy vaan jatkossa tehdä ne punkkitarkastukset hiukka paremmin ja huolellisemmin. Ja jos tämän nyt positiiviseksi haluaa kääntää, niin jos kohtaloni oli saada purema ja tauti, niin mieluummin otan 2 - 3 viikon antibioottikuurin kuin aivokuumeen. Onneksi nappia naamariin heittämällä taudista pitäisi päästä eroon, suattaapi vain vatsakalusto käydä hieman kuumana hevoskuurin aikana.


Lääkettä x 3, maitohappopillereitä x 1, mehua usein, suklaata aina....
Koska se punkinkuvotus on niin ällö, en laita kuvaa, pelkkä ajatuskin puistattaa. Ja mieli tekee jänniä tepposia saaden kaiki hipaisut tuntumaan kipittäviltä jaloilta. Tässä sitä sitten hyöritään ja läiskitään olemattomia olioita... Ja ajatelkaas sitä, että koolla ei tosiaan ole mitään merkitystä vaan asenteella. Punkki on jonkun ziljoona kertaa pienempi kuin ihminen ja silti huonon tuurin kohdalle osuessa jää ihminen heittämällä kakkoseksi.

Täytyy tässä ihan julkisesti kiittää Nurmijärven terveydenhuoltoa nopeasti ja ystävällisesti hoidosta. Lauantaiaamulla kesken räpsytirähmän levittämistä kutiava rengas ilmoitti olemassaolostaan. Jälki on sen verta törkiän kokoinen etten uskaltanut olla ottamatta yhteyttä päivystykseen, joka toivotti tervetulleeksi. Toiminta oli huikean nopeaa, sillä päivystyksen parkkikselta takaisin auton luo meni aikaa kaikkinensa vartti. Apteekissakin kului kauemmin aikaa. Olin henkisesti varautunut monen tunnin jonoihin tai jopa vähättelyihin, mutta aivan toisin meni. Asia hoidettiin nopeasti ja tarvittavalla vakavuudella. Lämmin kiitos lähtee siis siihen suuntaan!

Internetistä löytyy muuten monta punkkisaittia, jossa on tietoa kyseisestä hyypiöstä.
www.punkkiklinikka.fi
www.punkki.net
www.punkki.fi

maanantai 23. syyskuuta 2013

Olen myyty...

...Lumikille <3
Eli Lumian 925 luurille tai pikemminkin kameralle, jossa on puhelintoiminto.


Hyvin hyvin lyhyen käyttöhistorian aikana on tullut kristallin kirkkaan selväksi, että hankinta osoittautui täydelliseksi. Jatkossa taidan kantaa vain tuota matkassani, sillä kuvista tulee niin hyviä ettei niitä tarvitse kierrättää fotarin kautta, vaan ne voi pukata eetteriin samoin tein. Blokkaamaninen nopeutuu(?) ja helpottuu... tai niin ainakin kuvittelen. Syysriemu-postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä lumikilla. Vielä hieman säätöjen ynnä muiden navikoiden opettelua ja koko kameraluurin mahdollisuuksien saloihin sukeltamista ja sen jälkeen kuvat ovat täydellisiä(!)... ainakin mielikuvissa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

14.7 Isokari - Katanpää (Kustavi)



Kesälomapäivitykset ovat jäänet paitseloon, mutta nyt jatkuu eli Isokarilta matkamme jatkui Katanpäälle, jossa oli alunperin tarkoitus vain piipahtaa. Idean Katanpäällä heilahtamiseen saimme Uudenkaupungin terassilla eräältä pöytäämme istahtaneelta miekkoselta. Saari vaikutti kuitenkin niin kivalta, että päätimme muuttaa suunnitelmia ja tutustua saareen heilahtamiseen sijaan oikein kunnolla. Matka Isokarilta Katanpäälle oli melkoista röykytystä ja vaikka satama oli suhteellisen suojainen painoi tuuli mereltä päin sen verran voimalla, että osa käytössä olevista poijuista oli painunut pinnan alle. Laiturointi aiheutti hieman päänvaivaa, mutta onneksi eräässä veneessä oli rempseä miesseurua, joka hienoisella (postiivisella)suunsoitolla höystettynä auttoivat meidät maihin ja kehottivat ottamaan hamsuupit ja mehän otimme, ihan vain kehoituksen vuoksi. 

Katanpään historia luontoineen ja tarinoineen oli äärettömän mielenkiintoinen. Opastettu kierros ei sopinut aikatauluihimme, joten tutkimme saaren omin päin. Onneksi moniin mielenkiintoisiin saariin on pystytetty opastauluja kertomaan saaren historiasta. Hyvin pääsimme jyvälle saaren tapahtumista ja samalla tuli oikein mukavan mittainen iltalenkkikin tehtyä. Tänne aiomme joskus uudestaan.



Tykkitie
Suosittelen varaamaan aikaa saareen tutustumiseen ja ehdottomasti siirtymään saaren itäpuolelle auringonlaskun aikaan. Vai mitä sanot näistä auringonlaskun kuvista? Kuvat on siis otettu Katanpäältä. Satamamaksu sähköineen 15 e ja vessat riittävän siistit ja lähellä. Myös kahvio löytyy saaren keskeltä puuvesitornin kupeesta ja saunojakin saa varata. Satamassa oli reilu kymmenkunta venettä ja hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla.

Puinen vesitorni
"Mikäli mielesi tekee murtautu vesitorniin, tee se tällä avaimella!"
 Hunnutettu tykki

Näkymät merivartiotornista ovat niin huikeat,












että hiljaiseksi ja pieneksi vetää.
Värit!



Kurkkaa muut auringonlasku kuvat täältä.

Täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset
13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syysriemu


Lauantaiaamun meritimantteja


Kohteena Stora Svartö

Nauttiin, kivuttiin, kavuttiin, hypeltiin, pompittiin ja ihasteltiin....
....nähtiin...

...Aurinkokylpy...


...Herkkyyttä...


...Sävyjä...


....Muotoja...


...Värejä...


...Kauneutta...


...Helmiä...


...Sisukkuutta...


...Pintoja...

Sekä



lauantai 14. syyskuuta 2013

Mennäkkö vai ei?

No mennä tietty!
Syyskuu hellii, lauantai aamu näytti maissa tältä



Onhan se lähdettävä katsomaan miltä syyskuun puoliväli näyttää merellä, varsinkin kun sääpalvelu lupasi tätä



Kahvia koneeseen, kamat kantoon, koneet käyntiin ja köydet irti, sitten vaan naatitaan!

Edit: Tältä näyttää merellä.



Aivan mahtavaa! Mä niin rakastan Suomen pitkää kesää!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Puhtaampi ystävä

Itämeri on paranemaan päin, niin ne uutisissa sanovat ja voihan sen itsekin todeta. Ihan muutaman vuoden sisään vedet ovat kirkastuneet ja näkyvyys pidentynyt. Ai kuinka ihanaa! Paljon on vielä  tehtävää tämän samean sumpun ja välinpitämättömien naapurivaltioiden vuoksi (ja ihmisten), mutta kyllä ainakin vähän kannattaa vetää yläfemmaa niiden kanssa, jotka omalta osaltansa tähän paranemisprosessiin ovat osallistuneet. Kuulemma kalaa on enempi, siis sellaistakin joka on jo väliin melkein kokonaan vähentynyt saasteiden vuoksi. Pitkä matkahan tässä on vielä edessä, että nuo pienet pötkylät kasvat kunnon kalan mittoihin, mutta on tämäkin jo jotain. Myös rakkolevä on palaamassa. Jes! Tuo lapsuuden ruskeanvihreä pallukkainen vesikasvi kun ei pidä saastaisesta ympäristöstä ja jo nyt sitä on havaittavissa enempi kuin hetki sitten. Pari kesää sitten seilattiin Tammisaaren ja Hangon väli sellaisessa keltapuurossa ettei sitä oikein ottanut edes todesta. Tänä kesänä levälauttapuuroja ei ole tiellemme osunut. Mahtavuutta! Ja tokihan erilaiset kesäkelit vaikuttavat ja muutkin jutut, mutta silti fiilistelen saavutuksia joita on saatu aikaan mm. suodattamalla Venäjän likavesiä ja kaipa mediallakin on kerrankin positiivinen vaikutus asiaan. Ja Puolastahan ei puhuta tässä kohtaa, masentuu ihminen vaan turhaan...

Norra Sandön läheisyydestä  nappattu merenalainen taideteos
  Jatketaanhan Itämeren parantamista ja tehdään mekin se mitä omalta osaltamme voimme!

torstai 5. syyskuuta 2013

Kesä on täällä taas

Tässä sitä nakotetaan kotisatamassa ja fiilistellään lämmintä ja niin tyyntä (kesä)yötä. Mahtavuutta! Syyskuun ensimmäinen retki starttaa aamusella, näinköhän sitä edes malttaa päänsä pielukseen painaa...

Mutta katsokaas tätä ennustusta, ehkä juuri tuon takia tässä niin täpinöissä ollaankin



Eikö ole huikean näköistä? Peukut pystyyn, jotta edes tämän kerran ennustajamaakarit oisvat oikeessa. Toisaalta satoi tai paistoi, sama se, pääasia kun paatilla pääsee. Syksyllä vaan näitä kesäkelejä osaa arvostaa aivan toiseen tapaan kuin kesällä.