perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pari muuttujaa


Kuten edellisessä postauksessa lupailin niin tässäpä sotaratsumme koneongelmatiivistelmä. Pahoittelut jo etukäteen termistön epämääräisyydestä ja tekstin pituudesta, toivottavasti jaksat loppuun saakka.

Apollossa hyrisee kaksi Fordin a' 80 hv konetta, tai siis hyrrää jos hyrrää. Koneet toimivat kuin unelma Raumalla tehdyssä koeajossa, Raumalta vesitse tehdyssä siirrossa sekä viikonlopun saarireissulla. Vasen kone tosin nosti lämpöjä letkun, parin pultin ja painekorkin vuoksi.  Nuo ongelmat saatiin korjattua ja taas homma toimi Porvooseen asti ja sieltä puoleen väliin takaisin päin. Oikea kone aloitti yhtäkkiä kierrosten heijaamisen niin pahasti, että se oli lyötävä kiinni. Eka ajatus oli, että diesel on loppu, vaikka mahdottomalta se ajatus tuntuikin. Tarkastus osoitti ettei vika voinut johtua dieselin puutteesta. Apollossa ei ole polttoainemittaria vaan polttoaineen määrä tarkistetaan öljytikkua muistuttavalla tikulla joka ei ole kovin täsmällinen. Toisaalta kun 450 litran tankin pitää aina vähintäänkin puolillaan ei vaaraa ole että menovesi loppuu kesken matkan. Onneksi on veneessä kaksi konetta eli loppumatka putputeltiin yhdellä koneella ja aivan kaameassa ja harmaassa sadekelissä. Täysin tyyntä kyllä oli, mutta horisontissa ei tiennyt missä meri loppuu ja taivas alkaa.
 
Vasen Ford
Kotisatamassa oikean koneen suuttimet vaihdettiin ja taas kone hyrähti käyntiin. Vahva epäilys kuitenkin oli, että ongelmia aiheuttaisi bakteerin valtaama diesel. Tankki olisi pitänyt tyhjentää ja putsata epäpuhtauksista. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi juuri juhannuksen alla. Mistään ei löytynyt siihen hätään imutyhjennystä, joten homma piti unohtaa. Tietenkin olisi voinut kokeilla, että olisi imenyt tankin pohjalta dieseliä kunnes tankista nousisi kirkasta. Sopivia välineitä ei kuitenkaan siihen hätään ollut saatavilla ja vesille lähtö poltteli sen verran, että päätimme siirtää kertaan seuraavaan.

Sakasta huolimatta kone siis saatiin kuntoon, tykitettiin koeajo neljällätoista solmulla eli täysiä ja koska homma näytti toimivan päätimme viettää juhannuksen veneellä ja kohteeksi kirjasimme Hangon. Matka alkoi mallikkaasti, joskin Stora Brandön paikkeilla sama kierrosongelma toistui ja kone hyytyi. Päätimme kuitenkin ylittää "pahamaineisen" Porkkalan selän, joka muuten oli tyyntäkin tyynempi. Tyyneys ei tullut yllärinä, sillä olin tehnyt kotiläksyni ja tarkkaillut tuulen suuntaa ja voimaa usean päivän ajan ja monta päivää oli puhaltanut vajaata kuutta metriä sekunnissa ja eri suunnista, joten ns. vanhojakaan maininkeja ei pitänyt olla eikä ollut.
Päätimme yöpyä Stora Fagerössä ja katsastaa aamulla koneiden tilanteet ja miettiä uusia matkakuvioita.
 
Edessä Inkoo
Aamulla päätimme irrottaa ja putsata lasisuodattimet. Kiesus minkä väriseksi tavara oli muuttunut ja minkälainen lieju suodattimien pohjalle oli kertynyt. Ristimme liejun ameebaksi ja se juuri oli sitä dieselin bio-osuudesta johtuvaa paskaa. Suodattimethan olisi tietenkin pitänyt putsata jo aikoja sitten, mutta olimme siinä kuvitelmassa että edellinen omistaja olisi homman hoitanut. Eipä pitäisi kuvitella vaan tehdä itse.

Konetilathan eivät ole kovin suuret, joten jouduin konemestarimme sijaan lankun alle eli vaihtamaan niitä suodattimia. Sinänsä helppo homma, mutta tiivisteen paikalleen saaminen niin että lasin reuna menee tiivisteen uraan osoittautui lopulta ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.
 
Lankun alla
Tähän väliin niksipirkkamainen niksi... Teimme jalattomasta kertakäyttöisestä kuohuviinilasista mainion suppilon sahaamalla pohjan pois Lethermanilla. Suppilo jessellä limupulloon kiinni ja ektoplasma suppilon kautta putelliin ja korkki kiinni. Putelli sitten tyhjäksi kotisataman keräilyastiaan. Siistiä ja näppärää. 

Vasen kone käyntiin ja iloitsemaan hyvin menneestä hommasta, kunnnes yhtäkkiä kone sammui. Siinä kohtaa pikkasen jo nosti pulssia, sillä oltiin tilanteessa ettei kumpikaan kone pelaa. Koska sössin tiivisteen kanssa, niin konehan imaisi itseensä ilmaa ja sitten ilmattiin ja imattiin ja kiroiltiin, kunnes keksittiin vian johtuvan huonosti olevasta tiivisteestä. Lopulta konemestari ahtautui lankun alle ja lasisuodatin irti, tiiviste paikalleen ja ilmaus. Samaisesta kertakäyttökuohuviinilasista saa mainion ilmaussuppilon kun irtojalan poiston jälkeen pohjaan poraa reiän. Kapea suppilo sopi täydellisesti ainakin meidän veneen rööreihin. Ja taas kone käyntiin ja nyt toimi.

Veneessä on melkoinen akkuarsenaali, olikohan jotain 4 x 100 ampeeria. Akut on vielä kytketty niin, ettei hupi- ja starttiakut ole erikseen, mikä on typerää. Tähän on tulossa muutos, sillä konemestari sattuu myös olemaan sähkömies. Jotta matkamme ei liian helpoksi olisi käynyt päätti jääkaappi mennä oikosulkuun ja imeä kaikki akut tyhjiksi. Eli jälleen olimme tilanteessa, jossa kumpikaan kone ei käynnisty. Onneksi kuitenkin mukana oli agrikaatti, joka sekään ei ensialkuun lähtenyt käyntiin. Siinä kerettiin jo punomaan jos jonkinlaisia poispääsysuunnitelmia. Trossi oli ehkä yksi vahvimmista, sillä olemmehan tietenkin trossin jäseniä. Agrikaatti saatiin kuitenkin kengitettyä käyntiin, joten sillä saatiin akkuihin sen verta virtaa että vasen kone saatiin käynnistettyä eli sitten vain ladattiin akkuja oikean koneen edelleenkin mököttäessä käynnistymättä. 
Onneksi päivä oli mitä komein, saari kaunein, seura hyvää, ruokaa ja juomaa riittävästi, niin vastoinkäymiset eivät saaneet mieltämme tummumaan. 

Konemestari jatkoi kuitenkin sinnikkäästi korjaustoimia ja iltaan mennessä olimme tilanteessa jossa molemmat koneet olivat käynnissä. Tasaisesti ja kauniisti kumpainenkin hyrisi. Korjaustoimissa meni sen verran aikaa, ettei enää liikkeelle kannattanut lähteä eli Fordit päättivät puolestamme, että juhannus vietettäisiin ensimmäisessä yöpymispaikassamme eli Stora Fagerössä.

Aamun valjetessa ja siirtymissuunnitelmia tehdessä lävähti taas todellisuus eteen. Edellispäivän kaksi konetta käynnissä -tilanne oli kuin hyvää unta vain, sillä oikea kone ei inahtanutkaan. Yön aikana menninkäinen tai mikä lie oli hajottanut startin eli taas olimme yhden koneen varassa. Kotimatkalle oli lähdettävä, sillä yhdellä koneella matkavauhti on kahdeksan solmua ja yhdellä ajolla kotiin meneminen ei kiinnostanut. Päätimme kuitenkin tehdä mutkan Inkoon kautta, jotta olisimme saaneet vaihdettua lämpimäksi käyneitä ruokia kylmiin. Mutta juhannuspäivän vuoksi koko Inkoossa ei ollut minkään valtakunnan kauppaa, kioskia tai huoltoasemaa auki, josta olisi saanut elintarvikkeita. Nopeasti satamakahvilasta tilausruoat naamaan ja kiireen vilkkaa kohti Porkkala Marinea, jossa tiettävästi oli kauppa auki. Myös Barosundissa olisi ollut kauppa, mutta se meni jo liikaa väärään suuntaan. Porkkalan selkä oli taas tyyntäkin tyynempi. Olen ylittänyt sen yhteensä kuusi kertaa ja niistä viisi on menty tyynellä yli ja siis niin tyynellä, että kannella olisi voinut istua.

Kotiin linkuttelimme sunnuntain Porkkalasta sumun saattelemana. Jo toinen sankan sumun ajelu tälle kesälle, eikä vieläkään tutkaa. Tosin sumu ei ollut mitään verrattuna Nauvo - Hanko välin sumulle.

Nyt on startti korjattu ja edessä olisi vielä tankin putsaus. Otimme käyttöön tankkauksen yhteydessä dieselin sekaan laitettavan myrkyn, minkä pitäisi hillitä bakteerikasvustoa. Sen apu jää nähtäväksi, mutta toivottavaa olisi että tepsisi. Ja mitä tulee noihin ongelmiin niin suurin osa vioista johtuu todennäköisesti käyttämättömyydestä, sillä paatilla on ajettu kahtena edelliskesänä yhteensä 50 tuntia ja se ei ole paljon se tuollaiselle vanhalle rouvalle joka vain vesillä ja käytössä notkistuu ja nuortuu.

Että sen pituinen se tarina!

Dieselameeba iski Apolloon

Kuulostaako tutulta? Kone hyytyy vaikkei siihen pitäisi olla mitään syytä... tutkailun jälkeen tankista löytyy ameeba eli dieselbakteeri, jonka aiheuttaa jokaisen polttoaineen joukossa oleva bio.

Nykymääräysten mukaan dieselin joukkoon täytyy lisätä 10 prosenttia biopohjaista ainetta. Jonkun lähteen mukaan sitä on ihan jokaisen dieselin joukossa, tankkausasemasta välittämättä. Neste kehuu omilla sivuillansa heidän dieselin olevan parempaa kuin muiden, tiedä tuota... Bio-osuus kasvattaa tankin pohjalle bakteerikasvustoa, joka on varsin huono juttu. Ja jos kasvusto saa pisarankin vettä, riemastuu kasvusto täysin kasvaen räjähdysmäisesti. Viime aikoina asiasta on puhuttu jonkin verran ongelman yleistyttyä ja dieselkoneiden hyytyessä selittämättömästi, kuitenkin ongelma on edelleen jonkinlainen "mysteeri" ja monikaan ei tästä ole koskaan kuullutkaan. Minäkään en tästä juuri omakohtaisia kokemuksia enempää tiedä. 

Appiukko tästä jo ns. alalla olevana varoittelikin, mutta jotenkin emme kuitenkaan ottaneet asiasta kunnolla kiinni tai tajunneet kuinka konkreettinen ongelma voisi olla. Meillä ongelmat ilmenivät ensin korkeilla kierroksilla kierrosten heijaamisella. Kierroksia laskettaessa ongelma poistui hetkeksi, mutta palasi jälleen eli kone sitten vain kiinni. Ratkaisuksi suodattimien vaihto ja lasisuodattimen puhdistus. Lasisuodattimen pohjalla oli kirjaimellisesti ameeba. Noin puolimilliä mustaa ektoplasmaa eli limaa eli mönjää, ei siis mikään ihme jos koneet jumittaa.

Eräällä veneystävällämme oli käynyt aivan samoin eli kierrosten heijaus ennen lopullista hyytymistä, hän tosin oli päässyt linkuttamalla satamaan ja tehnyt samat yllä mainitut toimenpiteet. Hänellä nuo auttoi ja ongelmia ei ole sen päin ilmennyt, meillä tuli vastaan sitten muita ongelmia.

Aiomme myös puhdistaa tankin joko imemällä sen kokonaan tyhjäksi tai imemällä vain pohjasta niin kauan kunnes nouseva diesel on kirkasta. Nähtäväksi jää kumpi osoittautuu helpommin toteutettavaksi ratkaisuksi. Tankkiin ei nimittäin pääse kuin täyttöaukon ja polttoainemittarin kautta eli ns. huoltoluukku puuttuu. Ei vuonna 75 osattu ennustaa, että dieselistä kasvaa ameeba.

Olisi kiva tietää, että mikä tai mitä tämän bio-osuuspäätöksen taustalla on. Oma veikkaukseni on, että taas on menty perse edellä puuhun. Hyvä ajatus taustalla, jatketaan dieseliä, jotta sitä riittää, mutta kukaan ei ole kuitenkaan asiaa loppuun asti tutkinut ja siitä seuraa nyt sitten näitä ongelmia. Hyvä ajatus kääntyy itseään vastaan ja negatiivisuus bioajattelua kohtaan kasvaa... Toivottavasti tämä on vain hetkellinen nyrjähdys ja bio-osuudesta saadaan parempaa tai sitten keksisivät jonkun toisen ja toimivan ratkaisun. Toisaalta, jos kerta vuoteen suodattimien vaihto/puhdistus ja tankin putsaus sekä tankkauksen yhteydessä lisättävä myrkky estävät ongelmat, niin ehkä tämän kanssa pärjää....





maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus

Takana niin uskomaton juhannusreissu, ettei ole tosikaan. Uskomattomimmat hetket tarjosi sotaratsumme Apollo. Koska matka oli niin monivivahteinen ja yllätyksiä täynnä en ehdi asiaa tässä kohtaa sen enempää avaamaan, mutta tulen sen jossain vaiheessa kanssanne jakamaan. Sillä välin voitte ihailla Stora Fagerön silmiä hivelevän upeaa auringonlaskua. Useimmiten kuvat eivät pysty toistamaan puoliakaan siitä mitä silmät näkee ja sielu kokee, mutta tällä kertaa kamera teki poikkeuksen ja otokset ovat erittäin esittelykelpoisia.

 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

nonni ja noloa

Niin päätin tätä blogia perustaessa, että vähintäänkin kaksi kertaa viikossa tulee uusi postaus, jotta aina olisi jotain (mielenkiintoista) luettavaa. No eipä tämä päätös kovin kauas kantanut... Voishan tätä selitellä kiireillä ja kaikella muullakin, mutten taida viitsiä.

Toukokuun viikonloput hupenivat ihanissa juhlissa ja riennoissa ja meri jäi kakkoseksi. Nyt kesäkuussa Apollo on ollut vesillä parina edellisenä viikonloppuna. Tuon ikäluokan paatistä löytyy alati jotain pikku vikaa. Tai ei ne kaikki nyt niin pieniä ole, mutta jos on pätevä konemestari kyydissä (tarkennuksena, että en ole minä) niin pieniä ne pätevälle on. Esimerkiksi toinen kone keitti jatkuvasti, tuntuu ikävältä ja turhauttavalta. Mutta jos ymmärtää mistä vikaa hakee, niin nopeasti ongelma ratkeaa. Kone keitti siksi, että l-letku (varmaan sille on joku oikea nimikin) oli pienesti halki, painekorkkiin oli tungettu ylimääräinen tiiviste, joka tukki huohottajan (luulen kuulleeni putken pätkän olevan tuon niminen) ja kaksi pulttia oli vain yksinkertaisesti löysällä. Kolme pikku vikaa korjattu ja kone hyrrää kuin kissanpentu.

Käytiin isäukon kanssa seuran saaressa idänsuunnilla. Kaunis ajokeli ja muutenkin miellyttävää.  Paatin kanssa joutu sen verran rassaamaan, että myöhästyttiin talkoista, mikä saatiin tuta selkäpiissä. No mitäs näistä, sillä viereiselle paikalle oli ankkuroitunut purkkari, jota miehitti varsin mukava pariskunta ja koira. Minulla oli jopa ensimmäistä kertaa ikinä käysä purkkarissa sisällä. Jos kehtaisin, kutsuisin itseni aina sataman kaikkiin veneisiin sisälle, sillä sisätilaratkaisut kiinnostavat kovasti.



Toinen reissu suuntautui Porvooseen, mutta siitä ehkä sitten toisella kertaa.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Selänteen seilausopit

Voi veljet, että pitkästä aikaa ilahdutti tuijottaa töllöä (tosin tämä tapahtui jo viime viikolla). Tuijotanhan minä sitä, mutta enää harvoin se herättää mitään tunteita, etenkään syvältä kumpuavaa hyvää mieltä. Tyhjin aivoin ja silmin tuijotan ja juurrun sohvan ankeuteen... Tällä kertaa iloa tarjosi Yle Teeman lähettämä tarinanomainen veneilyoppeja tarjoava ohjelma. Herttainen ja sympatiaa herättävä pätkä oli vuodelta 1978 eli juuri silloin kuin minä vasta availin silmiäni elämäni ensimmäistä kertaa. Selänteen perhe, myös tuleva jääkiekkoilija mukanansa tekivät merelle veneretken. Herttaisen naiivi, mutta edelleenkin hyvin todenpitävä ja monelle tarpeellinen ohjelma tarjosi käytännön niksejä ja oppeja veneilijöille sekä Ensio Itkoselle. Opit, niksit ja vinkit pitävät vielä tänä päivänäkin. Miellyttävällä tavalla tehty, ilman nykyaikaisia paasauksia ja kouhauksia koottu ohjelma toi hymyn huulille ja hyvän mielen rintaan. Sattuipa vielä niin sopivasti, että Selänteet seilasivat Nidelvillä, pari vuotta vanhemmalla kuin me ennen, mutta niin tutun turvallisella.

Kyseinen pätkä Ylen elävästä arkistosta eli täältä.

Selänteen seikkailujen jälkeen siirryttiin purjehduksen pariin (vm. 74) , huikea ohjelma sekin, mutta väsy painoi jo sen verran, että mieleen jäi vain sanat: Se joka melaan tarttuu, se melan kanssa menehtyy!





lauantai 1. kesäkuuta 2013

Böördisbongarinna

Pidän linnuista, liki kaikenlaisista linnuista. Linnut ovat veikeitä ja lystikkäitä. Vilpittömiä! Ja useimmiten vaikuttavia, komeita. Pidän niiden seuraamisesta. Keksin niille tarinoita. Tarkkailen niitä, pyrstön keikautus, nokan heilahdus, naurun tirskahdus, laulun luritus, hypähdys... Oksalta oksalle, rikkumattoman ulapan säröäminen, hiljaisuuteen lipuminen ja rauha. Valtava rieha ja räkätys... Varas ja viekas, ystävällinen ja inhimillinen, tuo ihana laulaja!

Se mistä tämä kirjoittelu sai tuulta alleen johtuu kevään ensiveneilyllä tehdyistä lintuhavainnoista. Toukokuun alussa olisi varmaankin ollut mainiot mahdollisuudet bongailla enempikin kevätmuutossa ja pesäpuuhissa touhuavia lintuja, mutta sumu ja kiikareiden unohtuminen rajoittivat touhua, mutta amatöörille saldo oli kuitenkin riittävä.

Kyhmyjoutsenia päivänpaisteessa

Kohtasimme mm. joutsenia, joita lipui yksinäisinä (toivottavasti paria etsien eikä leskeksi jääneenä), pareittain ja porukoittain. Joutsenessa viehättää sen neitseellinen valkoinen viattomuus ja uskollisuus. Sen raskas, mutta sulavalinjainen komeus. Harmaisessa ilmassa tyrskyjen lomassa valkea joutsen on kuin valo pimeässä. Tyynen meren pinnalla kohti auringonlaskua lipuva joutsenpari.... Rakkautta!

Sumun hetkeksi hälvettyä esiin lipui mustakurkku-uikkupari. Sen verta komeakuosinen vesilinnuksi tunnistettava pariskunta oli, että kuukkelin puoleen oli käännyttävä. Kuvahaku tiesi kertoa, että kuosi passasi mustakurkku-uikkuun. Sopusuhtaisen näköinen pari, siinä ne yhteistuumin hyvässä yhteisymmärryksessä lipuivat pitkin veneen laitaa. Sinisorsapariskunnilla olisi näistä opittavaa, sen verta kovia motkottajia ovat.

Kuva lainattu osoittesta http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/mustakurkku-uikku

Seuran saaressa pesivät lokkilintujen lisäksi haahkat. Enpä ennen tiennyt miltä haahkarouva näyttää. Olisin sijoittanut haahka-läppien perusteella jonkin sortin kanalintuna syvälle Savoon (vaikka ne sanookin siellä haaskan näköinen, mutta kerrankos sitä haahkat ja haaskat sekaisin menee...). Kuten sanotaan, niin matkailu avartaa eli haahka on merialueiden sorsalintu. Eukkohaahka on ukkoonsa nähden varsin olmi, kun taas ukko on koria mustavalkoiseen verhoutuneena.



Kuvan pesivää haahkarouvaa emme häirinneet (kuva otettu kaukaa zoomilla), mutta aamuaurinkoa ihastellessamme aiheutimme sätkyn eräälle toiselle pesijälle. Onneksi häirityn tapoihin kuului hämätä häiritsijää ja suunnata huomio muualle kuin pesään. Lokki olisi käynyt kiinni armotta. Haahkanaaras jätti pesänsä ja me vetäydyimme vähin äänin sinne mistä tulimmekin. Sen jälkeen alkoi metakka, mieletön älämölö merellä. Silloin en vielä erottanut haahkanuorukaista ja -neitoa toisistaan, enkä ymmärtänyt että kyseessä oli soidinmenot. Reilu parikymmentä miespuolista haahkaa piiritti yhtä ainokaista neitoa. Luulin aluksi, että kyseessä on koulukiusaamistyyppinen tapaus, joukolla yhtä vastaan ja mieleni olisikin kovasti halunnut rynnätä apuun. Mutta eihän niin tohdi tehdä, sotkea luonnon kiertokulkua. Tyttö hyppi kiveltä toiselle poikaporukan piirittäessä ja "huutaessa". Olin niin kaukana, etten nähnyt pullistuneita kaulapusseja ja muita eleitä. Kotona, tietokoneen näytöllä ja kuukkeloinnin avulla herttainen(?) totuus paljastui. Frakkiin pukeutuneet poikapolot olivat kosiomatkallaan. Kuka kurnuttaa kovimmin, kuka pullistelee isoimmin, vain yhtä onnistaa... Vaikuttava ja mieleenpainuva kokemus!  



Oivallan taas hivenen enemmän kuinka suuri etuoikeus on päästä meritse kokemaan luonnon rikkaus. Vetää hiljaiseksi, nöyräksi ja kiitolliseksi!