Ihanaisen värikästä ja rentouttavaa pääsiäistä

Pääsiäisestä en muilta osin niin välitä kuin, että sen ansiosta viikonlopusta tulee kivan pituinen. Aion startata rättirallin, ihailla keltaisena kumottavia narskuja, mutustella pääsiäismunia ja kiertää mämmin kaukaa. Nukun, syön, mässään, lepään, virkkaan ja toivon, että lumet sulaa ja meri aukeaa. Maaliskuu on muuten ollut 40 vuoteen aurinkoisin, toivottavasti auringon määrä vuositasolla ei ole vakio, sillä silloin maaliskuu on pöllinyt aurinkoiset päivät kesältä. Kyllähän tuo kevätaurinko on ihana, mutta jos saisi valita, niin aurinkoisen kesän ottaisin aurinkoista kevättä mieluummin, kuten varmasti moni muukin...

 Leppoisia ja herkullisia pääsiäispäiviä itse kullekin!

Nidelv

Veneilyhistoriamme on melko lyhyt ja olemmekin monen merikarhun rinnalla todella untuvikkoja. Tokihan perushommat on hallussa, sillä mm. pohjat on haettu saaristolaivurikurssilta. Itse en kokardia lakkiini käynyt hakemassa, mutta Jaylta virallinen tutkintotodistus löytyy. Ja onkohan sitä koskaan niin sanotusti valmis tai riittävän taitava kun "vastassa" on kuitenkin arvaamaton, oikullinen ja omapäinen, mutta niin rakastettava luontoäiti.

Sandnädsud:n lähistöllä 2012

Oppivuodet on vietetty Nidelv 24 vm. 87 ruorissa. Mainio paatti! Nidelvin siirtyessä jossain vaiheessa uudelle omistajalle saapuu tilalle pari metriä pidempi ja jonkin verran leveämpi ja aavistuksen nopeampi Apollo. Nidelv on muuten tulossa jonkin ajan kuluttua myyntiin eli vink*vink* vaan sille, joka kaipaa kompaktia ja luotettavaa laatuvenettä. Tästäkin enempi, kun myynti on oikeasti ajankohtainen. Muutaman kuvan tuikkaan tähän, koska niin hyviä hetkiä hänen kanssaan on vietetty. Ja saattaa olla, että useammin hän tulee nousemaan nostalgisten postauksien yhteydessä esille.

 

Hauensuoli, Tullisaari, Hanko 2011

Kotisatama jäässä

Vielä pitää hetki odotella, ennenkuin Apollo  pääsee kotisatamaan.

Rättiralli

Törmäsin jossain juttuun, jossa kehuttiin bambulangasta tehtyjä tiskirättejä. Äkkiseltään kuulostaa ällöltä ja varsinkin kun inhoan kaikenmoisia wiledoita ja wettexejä ja sun muita. Sen verran asia kuitenkin kiinnosti, että annoin sille ajatukseni. Hetken pähkittyä innostuinkin tarttumaan asiaan tai lähinnä tulin tulokseen, että onhan tähän tutustuttava ihan käytännössä. Pinkaisinkin siltä istumalta kauppaan ja hetken kuluttua kassin pohjalla pomppi pari kerää Novitan bambulankaa. Sävyinä saaristohenkisesti harmaaseen taittuva sininen ja hopeanharmaa. Oikein miellyttävän ja mukavan tuntuista lankaa. Luulisi lankaisen tiskirätin olevan karmea bakteeripesä, muttei se kuulemma sitä ole. Imee hyvin, kuivuu nopeasti ja kestää vyötteen mukaan 60 asteen konepesun ja kahdella pallolla silittämisen. Ekologinenkin se on. Kuulostaa niin hyvältä, että alan jo uskoa bamburätin erinomaisuuteen. Nyt puikot viuhumaan! Jahka valmista syntyy ja rätit on koekäytetty palaan asiaan uudemman kerran.

Puhtaus on puoliruokaa myös silmälle

Paatti killuu vapaa-aikanansa melko haastavassa paikassa valkoisen, tai ennen niin valkoisen kuomun kannalta. Vieressä Suvilahden hiilivuoret ja suhteellisen liikennöity tie. Kuomuraasu joutuu noen, ilmansaasteiden, pakokaasujen ja lokkien pommittamaksi ja varmaan monen muunkin saastan yliajamaksi. Kuomu on vain pari vuotta vanha ja pintalikaa lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Ehkäpä olisi kannattanut pari kertaa miettiä, että onko se valkoinen se paras valinta... Mutta kun se on puhtaana niin nätti ja sopii paatin habitukseen niin hyvin.

Vasemmassa yläkulmassa kuomun likaisin kohta eli pakokaasun nokeama nurkka. Lupasivat, että tuokin kohta saadaan puhtaaksi.

Viime vuonna pressu pestiin jossain, en edes muista missä. Muistamattomuus taitaa antaa viitteitä siitä ettei pesupaikka ole muistamisen eikä mainitsemisen arvoinen. Pressu likaantui vesillelaskusta asti liian nopeasti ja liian helposti ja sen puhtaanapito oli liian haastavaa. Nyt kokeillaan Nummelassa sijaitsevaa Pressupesulaa. He ainakin vakuuttivat, että heillä tulee puhdasta ja kyllästäminen hoidetaan kunnolla ja kuivaus molemmissa vaiheissa tehdään tasossa lattialämmityksen päällä. Palvelu on tähän mennessä ollut miellyttävää ja pressu vallan haettiin kotoa. Maksu määräytyy kilojen mukaan ja arviolta pressu painaa kolmisen kiloa eli heidän taksoilla huollolle tulee hintaa himpun verran päälle satku. Jää nähtäväksi, että voinko suositella ko. yritystä lämpimästi, mutta tähän mennessä luotto on kova ja fiilis hyvä. Ja vinkkinä muille tietämättömille, että jos teetätte uuden pressun niin se kannattaa viedä vielä erikseen uutena ja puhtaana kyllästettäväksi. Pressut ommellaan isoilla pakoilla (rullissa) olevista, jo tehtaalla kyllästetyistä kankaista. Kyllästys voi jäädä vain kuidun pintaan ja kulua ompeluvaiheessa vähiin, jolloin kuitu on avoin lialle ja homeille. Tässäkin voi olla eri käytäntöjä ja kokemuksia, mutta tällä vinkillä minä ainakin jatkossa etenen tai ainakin tenttaan huolella ompelijalta kankaan suoja-aineet ja muut.

Ihanaa ja kaunista!

Olen hulluna värikkäisiin, erilaisiin ja rentoihin vaatteisiin. Ikävä kyllä, nämä elementit eivät yleensä kohtaa veneilymuodissa. Käytännöllisyys on yleensä yhtä kuin tavallinen tai tylsä. Onneksi nykyään kuitenkin näkee valkoisen ja sinisen värimaailman lisäksi muitakin sävyjä. Mutta silti, jotain spesiaalia puuttuu. Tietty tuulen- ja sateenkestävältä, lämpimältä, mutta hengittävältä vaateelta vaaditaan jo niin paljon, ettei pintakirjailut ja printit ole mahdollisia, vai olisiko sittenkin?

Kuva @ http://www.stylepit.fi

Juuri nyt rakastuin Desiqualin villapaitaan. Näen itseni villapaitaan kietoutuneena aamukahvia nauttimassa aamuauringon ensisäteiden kanssa tai ehkäpä istunkin rantakalliolla lasi kuplivaa kädessä vai olisinko sittenkin matkalla Origoon? Jää nähtäväksi, mutta tämä villapaita on SAATAVA! 

Kuva @ http://www.stylepit.fi

Juokse meresi edestä!

Juokse meresi edestä! 

- ja varmasti juoksenkin! 

Ja juoksethan myös sinä?!?

Kuva @ www.juoksemeresiedesta.fi

Nyt meikä innostui! Touko/kesäkuussa starttaa Juokse meresi edestä -juoksutapahtuma. Tapahtuman lipputuotot ohjataan 100% WWF:n Itämeren suojelutyöhön. Vuoden 2012 tapahtuma tuotti varoja Itämeren suojeluun noin 15.000 euroa. Mites tänä vuonna? Laitetaanko paremmaksi? JOOO!!!!

Meillä joilla on upea mahdollisuus killua Itämerellä ja/tai nauttia sen rannoista, olemme myös sille jotain velkaa. Omilla teoillammehan voimme olla likaamatta sitä lisää, mutta valitettavasti se ei yksin riitä. Harmiksemme Itämerellä on niin paljon muitakin suuria rasitteita kuin yksityiset tomppelit. Itämerta on autettava välinpitämättömien sottaajamaiden puolesta, nih! Välitetään me, josko siinä samalla Itämeren puolesta taistelevien lauma lisääntyisi. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että lähdetään joukolla juoksemaan! Jos juoksu ei tunnu omalta, voi lipun ostaa myös juoksematta ;)

www.juoksemeresipuolesta.fi

On se jäässä, syväjäässä!

Nyt kun blogikin on avattu ja aiempia matkakuvia käyty läpi, niin johan polttelee ja kovaa päästä vesille. Varmaan tuttu fiilis monelle!? Talvi vaan ei tunnu taittuvan ja pakkasta pukkaa yöt läpeensä. Jäätilannekin on melko paksu, piru sentään. Luntakin löytyy niin, että riittää. Alkutalvesta vielä juteltiin, että josko vene saataisiin tänä vuonna vesille jo huhtikuussa, tiukoille menee kyllä sen kanssa. Ja Raumalla oleva uusi vene (siitä myöhemmin lisää) tuo omat haasteensa vesille pääsyyn, sillä tarkoitus olisi koeajaa paatti Raumalta Helsinkiin ja siellä luontoäiti pitelee jäitä pidempään kuin etelässä. Kuulemma siellä suunnilla viime vuonna jäätä killui vielä viikko ennen äitienpäivää.... Kuumia kelejä siis odotellessa!

Itämeriportaalista voi seurata mm. jäätilannetta ja sieltä löytyy jopa värillinen  jääkartta, hih!