keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Apollon kausi 2015


Uusi kausi alkaa perjantaina 22.4.2016, joten uuden kauden kynnyksellä on hyvä vetää yhteen edellinen kausi, joka oli jälleen huikea. Apollo tipautettiin vesille jo maaliskuun 27. päivä 2015. Silloin kytättiin jäitä ja niiden lähtöä. Hietsun uimarannan läheisyyden pienvenesatama oli jäässä laskupäivänä. Laskun jälkeen taivas loiskautti vielä melkoisen märkiä ja suuria jalkarättejä. Näytti siltä, että kevät on peruttu. Kausikoeajo suoritettiin 29.3.15 makkaranpaistoreissun muodossa Gåsariin. Eka virallinen reissu ja virallinen kauden aloitus starttasi pitkänäperjantaina 3.4.15 Kauden eka veneyö oli 2.4.15 Vika reissu tehtiin 22.-23.11.15 Apollo nousi kuivalle maalle surkean harmaana ja tuulisena päivänä 27.11.2015. Meripäiviä Apollolle kertyi 243. Kauden kesto ei ole keleistä, vaan asenteesta kiinni!

Mittarilukema
kauden alussa 2982,2
kauden lopussa 3809,1 (puuttuu nostoajo eli arviolta lisää 2 mpk)
yhteensä 826,9 mpk.
Tunteja en jaksa laskea.

Polttoainekulutus on ihan mukava, mutta sanotaan että sillä rahalla sai niin paljon huikeita kokemuksia, ettei tunnu missään =)

Ja lisäkommenttina, että edellinen kausi tankattiin Helsingin hinnoilla ja kausi 2015 Inkoon ja siitä länteen hinnoilla ja säästö on HUIKEAT noi 30 snt litralta.

Tällä kaudella läntisin paikka oli Seili, eteläisin Hanko, toiseksi eteläisin Jussarö ja itäisin Porvoo. Apollo oli miehitettynä yhteensä 72 päivää. 26 satamaa, joista 2 kotisatamaa ja 3 käyntisatamaa. Veneessä vieraili kaksi koiraa: Jörö ja Boris sekä oma käppänä Urho.


Kauden saarista
Kiehtovin: Örö ja Högsåra
Haastavin: Tallholmen aaltojen puolesta, Modermagen sisäänajon takia.
Tutuin: Stora Fagerö ja Gölis
Kylmin: Heinäkuu
Kuumin: Modermagen
Ikimuistoisin: Bengtskärin majakka (ei omalla veneellä), Seili ja Högsåra (nuo omalla veneellä)
Tympein: Sama vastaus kuin vuosi sitten =)
Leppoisin: Stora Fagerö / Kaunissaari
Seitin ohut pettymys: Taalintehdas
Toteutunut unelma: Bengtskärin majakka
Parasta: 3,5 viikkoa veneessä yhteen menoon!


Kausi 2015 oli teknisesti vaativa, mutta mielellisesti MAHTAVA. Räjähtänyt lämminvesijärjestelmä. Vuotava makeanvedenputki. Potkurien pohjakosketuksesta johtuva potkurivenkslaaminen, joka ei ratkennut edes kauden loppuun. Laturiongelmasta johtuva akkuongelma. Lämminvesijärjestelmä kytkettiin pois ja se ongelma ratkesi siinä. Makeanvedenputki vaihdettiin ja samalla korjaantui myös mysteerisesti täyttyvä ylivuotopilssi. Potkurit vaihdettiin kolmilapasista nelilapasiin ja ei hyvä. Potkurihommaa pähkitään edelleen. Vinkkinä, älkää osuko pohjaan, mutta jos osutte niin älkääpä vaihtako potkureiden lapasuuksia ja nousuja, ellei ole selvillä miksi edelliset potkurit olivat sellaisia kuin olivat. Kryptistä, mutta avaan asiaa, jos ehdin ja osaan ja asia menee jiiriin. Laturiongelma korjataan talven aikana, sillä se ilmeni vasta sitten kun aurinko ei pystynyt enää täyttämään akkuja. Onneksi veneessä on aggrekaatti ja homma hoitui vikoilla reissuilla sen avulla.


Parasta tosiaan oli 3,5 viikkoa kestänyt kesälomareissu, jota ajatellessa meinaan pakahtua edelleen. Parasta myös Tammisaaren kansallispuistoalue, meri, luonto, linnut, ihmiset… Kaikki, ihan kaikki! Nyt meinaa mieli räjähtää odottamisesta, niin liikuttavan liki on kauden alku, mutta kuten tiedätte, odottavan aika on pitkä!

Ettepäin eli uuteen kauteen!

Nähdään merellä!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vene-Båt 2016, vol 3, bongauksia


Hiio hoi ja oho! Oli jäänyt luonnoksiin venemessubostaus ja vaikka enää ei tänä vuonna ehdi venemessuille, julkaisen sen silti. Ja tuleehan messut taas vuoden päästä ja useimmat myyvät niin kivijalkaputiikeissa kuin nettikaupoissa tuotteita, joten pistetääs julki vielä muutama tuotebongaus.



Näitä upeita aikuistenkin koossa löytyviä "merimieskussia" ihailin jo vuosi sitten. Siitä asti on ajatus tuollaisen hankkimisesta itänyt, mutta siltikään en päätynyt ostamaan. Mikä lie siinä sitten on, että ostopäätös jää tekemättä. Merimiesmekkoja ja muuta ihanaa myy Laura Peterzens.


Erottajan Majakka myi hauskoja kipparisukkia. Punainen vasempaan ja vihreä oikeaan vai oliko se toisin päin...? Eniten ehkä riemastutti, että sukat olivat täysin kotimaiset ja avainlipulla varustetut Helsingin villasukkatehtaan tehtailemat sukat. Kaikki kotimainen on vaan niin <3


Myös tämä ihana pilkullinen sadehattu kiehtoi, oli aika liki ettei se päätynyt ostoskoriini. Ehkä olin taikauskoinen ja epäilin povaavani sadetta kesälle, jos siltä suojautumiseen jo etukäteen varautuisin.


Nämä verkoin koristellut lasipallot jaksavat kiehtoa aina. Teakkerin osastolla oli isompia ja käsittääkseni aikanaan aidosti verkon kellukkeina olleita lasipalloja. Voi olla, että aitous on oman pään keksintö, mutta komeita ne olivat, kuten myös nuo kuvan Erottajan Majakan "pallot".


Uuden Aallon puolen Pintanikkarien osastolta lähti kolme käsityönä tehtyä voiveistä. Vaaleat katajaa ja tummat tervaleppää. Kuvioina ankkuria, kalanruotoa ja purjevenettä. Vähän jäi kaivelemaan, että noiden tuotanto on Virossa, eikä Suomessa... Mutta minkäs yrittäjänä teet...

Tämä saattaa olla viimeinen venemessujuttu tältä vuodelta, ellen sitten innostu kaivelemaan kuva-arkistoa ja julkaisemaan vielä yhden kuvasarjan...


lauantai 9. huhtikuuta 2016

Pelkoa ja inhoa

Kuva © Markus Dernjatin

Olen hyvin syvästi käärmekammoinen. Ja tätä nykyä myös punkkipelkoinen. Pelkään, inhoan ja kammoan. Pelkään myös pelätä. Pelko on suhteellisen lamauttava tila. En edes tiedä mistä käärmekammoni kumpuaa ja mistä se on saanut alkunsa. 
Kuten yleensäkin, niin tässäkin on toiminut siedätys. Mikäli meinaa saaristossa liikkua, on pelon ja sen aiheuttajien kanssa tultava toimeen. En siis lamaannu ja pystyn nauttimaan saaristosta taustalla kytevästä pelosta huolimatta.
Kuulin joskus lauseen ”jos olet nähnyt yhden kyyn, on tuhat kyytä nähnyt sinut”. Tuo oli aika oivalluttava ajatus, sillä jos näin on, on tuhannet kyyt nähneet taivallukseni ja yksikään ei ole "sivaltanut". Tätä yritän muistuttaa itselleni, kuten myös sitä ettei kyy kovin herkästi käy ihmisen kimppuun. Ja sitä, että Australiassa on huomattavasti enempi myrkkyperkeleitä =)

Nyt kun meillä on tuo utelias karvaturpa, niin käärmepelko on vielä konkreettisempi. Ja lisätään vielä vettä pelkomyyllyyn, kertomalla että kyyn vasta-aine on Suomesta kokonaan loppu. Puolasta pitäisi tulla jonkinmoinen satsi ainetta. Joten nyt varovasti saaristossa ja kumpparit kinttuihin!

Ja nuo pirun punkit, joita on kaikkialla ja joita ei voi välttää. Pienen pieni salakavala mönkiä voi kaataa kokonaisen ihmisen, kammottava ajatus. Oma borealistartunta (ajoissa lääkittynä ei jälkiseurauksia, onneksi), tuhannet punkkitarinat ja koirasta irrotukset saa niskavillat nousemaan pystyyn ja tutisuttamaan. Jo pelkän kiinnittyneen punkin näkeminen ja irrotusoperaatio vaatii koko henkisen kapasiteetin käyttöönoton. Selviän siitä hammasta purren, koska on pakko.

Sanottakoon nyt vielä, että pelosta ja inhosta huolimatta en ole koskaan ymmärtänyt joidenkin ihmisten tarvetta tappaa kyy. Kyy kuitenkin on ollut täällä ennen meitä ja me menemme sen maille. Koko punkkipopulaation taas olisin valmis listimään "sen siliän tein"!

Nyt vain sitten henkisesti valmistautumaan kauteen, joka muuten meillä alkaa 21.4!

Kuva © Markus Dernjatin