sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pääskykevennys

Jotta kesälomapostausten sarjassa vahingossakaan päästä loppuun tulee tähän väliin pääskypostaus. Nämä pääskyt kohtasimme Seuran saaressa kesälomareissun viimeisenä aamuna. Eikö ole veikeitä otuksia?


Pääskyperhe päätti että keulaköysi on mainio paikka aamubrunssille. Siinä linnunpojat istuivat nokka ammollaan ja vanhemmat, tai siis toinen vanhempi toi ruokaa ja toinen vahti. Niin harvoin nähtävä ja hellyttävä tapahtuma, ettemme raskineet nousta veneestä ennen kuin pääskyperhe oli saanut ateriansa loppuun. Tuijotimme pääskyperheen touhuja kuin olisimme avaraa luontoa töllöstä tuijottaneet. Viereisen veneen liikehdintä lehähdytti perheen liikkeelle ja mekin jatkoimme aamutoimiamme päästäksemme kotia kohti. 





perjantai 28. maaliskuuta 2014

19.7.2013 Itäsatama (Hanko) - Seuran saari

Hitaasti kuulemma hyvä tulee, joten tämän kesälomapostauksen täytyy olla hiton hyvä, sen verta kauan tähän on mennyt. Tarkoitus oli tehdä jokaisesta reissusta talven aikana oma postaus, mutta taitaapi nyt jäädä tai hitoksenmoinen kiirus ainakin tulee.


Nyt olemme siinä pisteessä, että matkan viimeiset etapit ovat edessä. Ihana ihana Hanko jätettiin haikein mielin taakse, sillä tiedossa oli että sinne palataan vasta seuraavana kesänä. Perustoimet ennen reissuun lähtöä eli löpöä tankkiin ja septi tyhjäksi. Jouduimme odottamaan pitkän tovin septille pääsyä, sillä joku oli katsonut tarpeelliseksi tehdä kaikki huoltotoimet, imurointi mukaan lukien, septilaiturissa, poikittain parkissa. Sanotaaan, että kiire hellittää kun köydet on irti, ehkäpä meillä oli henkiset köydet vielä kiinni sillä odottelu ei oikein ollut sillä hetkellä mieleemme. Ei vaikka laiturin päätyyn oli ankkuroitunut valtava mustanpuhuva jahti. Huh mikä peli! Koko odottelumme ajan miehistö tankkasi alusta ja me laskeskelimme, että kuinka paljon se voi oikein vetää ja mitkä voivat olla kulutukset ja kustannukset. Pääsimme niin huimaaviin summiin, että pyörryttämään rupesi ja luvut painuivat unholaan. Eikä ne tosia olisi olletkaan...



Hangon Itäinen selkä maisemineen on kovastikin mieleeni. Väylä polveilee välillä melko kapeanakin komeiden ja karujen kallioiden välissä. Meillä on käynyt aina hirmuisen hyvä tuuri tuulien suhteen itäselkää ylittäessä ja niin kävi nytnkin. Ehkä hienoista kisaväsymystä oli ilmassa ja samalla myös haikeutta lähestyvästä lopusta.

Perinteisesti pysähdyttiin Bärosundissa ja otettiin Apolloon menovettä, sillä Hangossa hommasta oltiin luovuttu. Samalla tankattiin terassilla myös miehistö ja heitettiin huulta jonkun veneporukan kanssa. On kyllä mahtavaa kuinka vesi kiulun alla yhdistää!

MS Hook
Matka jatkui yli Porkkalanselän ja sielläkään ei onneksi pauhu käynyt. Yli mentiin niin että suhina kuului ja sitten jo oltiinkin majapaikassamme. Paatti laituriin ja saunaa varaamaan. Tuurikin kävi kun saimme saunavuoron vielä samalle illalle.

Samalle viikonlopulle osui Helsingin The Tall Ships Races ja suurta hämmästystä herätti saaren vieressä Tanskan lipun alle merkitty purjelaiva. Tyypit olivat selkeästi väylältä sivussa ja yritimme pähkiä, että mikä miehistöllä oli meininki, muttemme keksineet järkevää selitystä, sillä ankkuripaikassa vettä riittää, joten karilla eivät olleet. Komea se kuitenkin oli.




Perinteiset saaritraditiot eli saarikierros, vanupallojen (joutsenpoikasten) ihastelu, ruokailu, saunominen ja nautiskelu hoideltiin verkkaiseen tahtiin. Lokinpoikasilla alkoi olla jo kokoa, joskin lentoon lähtiessä ilmavirta vei poikasta ennen kuin siivet saatiin oikeaan ohjausasentoon. Hellyttävän keltanokkia lentotaidoissaan olivat.


Ja eipä kauaakaan kun painuttiin unille. Unet, jotka ovat olleet välillä hyviä, välillä syviä, kevyitä, kehnoja, lyhyitä ja pitkiä olivat tuona yönä kehnot. Jostain syystä jokainen olematon narahduskin havahdutti ja lokkien aamujamit herättivät ennen kuin edes osittainen uni valtasi. Tähän olen tottunut, joten harvoin huonot unet maatani keikuttaa tai jos keikuttaa niin viimeistään ämpärillinen kahvia auttaa.

Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset

torstai 27. maaliskuuta 2014

No joko saa laskea...

Näillä keleillä alkaa veneilykuume olemaan kiehumislukemissa. Hetki pitäisi vielä kuitenkin malttaa ja laittaa venettä kesäkuntoon.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ziikaa mun paattipopoja

Joskus saatoin mainita, että maailman parhaat Merrelin tossut vain yhtäkkiä ottivat ja katosivat. Ei löydy mistään, liekö jollekin vorolle kelvannut tai vahingossa mennyt venenyssäköiden joukossa roskiin. Niitä kenkiä olen surrut niin paljon kun kenkiä nyt voi surra. Mutta nyt minulla onkin uudet ja hyvinkin koriat popot. Vai mitäs sanot nuista?


Lacosteen tossut tulivat Viking Mariellalla vastaan kuin vahingossa, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaaleat pohjat eivät värjää veneen kantta ja popot ovat höyhenenkeveät ja taipuisat. Luulen, että myös kansipito on mainio. Kosteuttahan nuo eivät pidä, mutta kuivuvatkin varmasti nopeasti. Ja ennen kaikkea näkyvät! 


Taitaa olla ensimmäinen Lacoste-asia minkä olen ikinä omistanut. En muista, että nuoruudessa pikeepaidan rintamusta olisi koristanut krotiili...


Veneilykuume sen kuin vain nostaa päätänsä. Maltti on kuulemma valttia, muttei nyt kyllä meinaa olla malttia! 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Varokaa heikkoja jäitä

auts, työntekö haittaa harrastusta eli bloggaamista. Päässä olisi asiaa ja paljon hyviä juttuja, mutta aikavaras vie kaiken ajan. Täytyy siis tyytyä hätäisiin tynkäjuttuihin, ettette vaan luule minun hiljentyneen. Nyt nostetaan nostalgiakortti pöytään, joka onneksi on ajankohtainen. 


Ylen Elävän Arkiston kätköissä oleva versio löytyy täältä. En tajunnut kuinka olisin saanut sen tähän, joten juutuupilla mennään. Pikku Kakkonen, nalle, animaatio, musiikki ja lopun kähisevällä äänellä sanottu varoitusteksti ovat niin mainioita ja muistoja tuovia. Kukapa ei tuota lapsuuudestaan muistaisi? Vai onko joku joka olisi "välttynyt" kyseiseltä varoitukselta?

Etukevään kadotessa normin maaliskuisen talvikelin alle tuntuu kuin ensin olisi annettu lapselle tikkari ja viety se samantein pois. Helsingin edustalla isommat selät olivat jo auki, ne eivät onneksi ole jäätyneet uudeelleen. Lahdet ja poukamat ovat jäässä ja talvinen keli ei niiden sulamista ole kiihdyttänyt. Talvitunnelmista huolimatta  jäätilanne on kuulemma ennen näkemättömän kehno ja jäälle ei ole asiaa kuin perämeren pohjoisosissa ja lapissa, joten tämä nostalgiapläjäys on ehkä perusteltu...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Jää(tön) tilanne pt. 2

Verkkokauppa.com:n katolta katsottuna meri näytti tuolta. Auki on, joskin lahdet ja poukamat ovat vielä jään kahlitsemia.



Kuva on muuten värikuva, joka auringonkajosta huolimatta näyttää melkoisen mustavalkoiselta. Keväisiä ja värikkäämpiä päiviä luvatusta lumisateesta huolimatta!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Jää(tön)tilanne

Edellisen postauksen aikoihin meri oli täynnä jäämuhjua. Sitten tuli pohjoistuuli ja puhalsi meren jäättömäksi. Kustaanmiekan paikkeilta otettujen kuvien ja tämän kuvan välillä on puolitoista viikkoa. 

 
J kävi nauttimassa lounaansa tällaisissa tunnelmissa Kaivarissa (11.3.2014), ja sielläpä näytti suhteellisen keväiseltä. Meri on siis liki jäätön, vaikka kuvassa tuo harmaa pinta saattaa näyttää jääkerrokselta. Ihana, ihana aurinko on paistanut ja lämmittänyt mieltä jo muutaman päivän. Tässähän alkaa jo virota talven kaamoksesta.  Peukkuja pystyyn ettei säämies pukkaa takatalvea ja pakkaset keskittyvät lähinnä lappiin. Tosin viiemyönä näin unta, että lunta tuprutti oikein urakalla, toivottavasti kyseessä ei ole ennenuni...

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle. Nyt nautitaan!  

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kapea Kustaanmiekka

Heilahdin männäviikolla himppusen isommalla paatilla Tukholmassa. Vanha kunnon Mariella tuntui niin nostalgisen tutulta, tuli sillä nääs teinivuosina joitakin kertoja kuljettua. Silmä kovana seurasin jäätilannetta sen minkä pimeydeltä näki. Suomessa satama-allas oli täynnä jääsuhjua, altaan jälkeen suhju suureni muuttuen isoiksi lautoiksi ja hetken perästä jälleen suhjuksi, kunnes loppui kokonaan. Sitten tuli pimeys ja aamulla oltiinkin jäättömässä Ruotsissa. Ruotsalaiset olivat ilmiselvästi puhdistaneet omat vesialueensa jäistä ja tunkeneet ne meidän rannikolle. Tukholman eteläisellä sijainnillahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa.... Avovedestä huolimatta en onnistunut bongaamaan yhtään liikkuvaa venettä, en edes kalastajapaattia. Eikä yhdenkään hylpyn pää pulpahtanut pinnalle.

Takaisin tullessa Kustaanmiekan salmen kohdalla jalkauduin kannelle ja kyllä se on vaan huikaisevan kapea ränni. Melkeinpä olisi kannelta voinut vain astua maihin. Saa kyllä kippari olla tarkka poika, ettei käy kuin sille surullisen kuuluisalle Italian paatille.
Tästäpä intoutuneena etsin hieman faktatietoa. Wikipedian mukaan Kustaanmiekan salmi on 81 metriä leveä. Mariella "vain" 28,4 metriä. Pikaisella laskutoimituksella Mariellan molemmille puolille jää tilaa 26,3 metriä. Onhan siinä tilaa, jos suoraan tulee, kovin suuria korjausliikkeitä ei siinä enää tehdä. Joku sivu tiesi kertoa, että salmesta kulkevan paatin maksimimitat ovat 230 x 35 metriä.

Kustaanmiekan liepeillä näytti tältä.

Mosaiikkia

Taivas on yhtä harmaa kuin rikkonainen jääkenttä

Salmessa ollaan

Onnistuisiko palaselta palaselle hyppeleminen?

Rantaan 26,3 metriä

Ylivalotettuna maisemakin muuttuu kirkkaammaksi


Laivaväylä, kirjaimellisesti

Jing ja Jang?

Jäämurskan takana siintää Suomenlinna

Saunasaari talviunillaan 

Tuosta me Apollolla usein mennään. Vielä ei taida olla asiaa jäämurskan joukkoon...
Hauska kuvata merimaisemia ylhäältä päin. Apollossa kun ollaan ehkä puolessatoista metrissä, jolloin pää ja kamera keikkuvat noin kolmen metrin korkeudessa. Oltaiskos Mariellassa noin kolmessakymmenessä metrissä... Ja taas tuli kaipuu seilaamaan. Laskurin mukaan jäljellä on 40 päivää, hieman skeptisesti suhtaudun siihen, että Apollo olisi laskukunnossa pitkänäperjantaina. Pidetään peukkuja, että kirjoitettu tapahtuu ja munajuhla juhlitaan merellä.