sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Terhin matkassa

Siitä onkin aikaa, kun olen tänne saanut mitään tekstiä laitettua. Melko harmi, koska on toiminut loistavana matkapäiväkirjana. Kun muisti ei riitä, on täältä ollut helppo tarkistaa tapahtumat.
Nyt Apollo on ylhäällä, kun siihen tehdään kokonaan koneiden vaihto. Veneen omistaja eli isäni toteuttaa unelmaansa ja marinoi kuorma-auton moottorit. Vauhtia pitäisi tulla lisää ja kulutuksen laskea. Katsotaan veneilläänkö vielä tänä kesänä vai vasta seuraavana… 

Päästiin kuitenkin kesälomalla venereissulle ja nyt alla oli pulpettivene Terhi Twin 475 C 50hv koneella. Pituutta vajaa 5 m ja leveyttä vajaa 2 m. Hyvin mahtui neljä aikuista ja kolme koiraa sekä reissukamat. Käsittämättömän hyvät säilytystilat tuossa purkissa.
Vene vietiin traikulla Inkooseen ja laskettiin siellä. Siitä se reissu sitten kaupan ja terassin kautta alkoi. Vähän aikaa ajeltiin huvikseen mm. Barösundiin ja Elisaaren kapeikon läpi ulapalle, koska sää antoi siihen mahdollisuuden ja kerrankin alla oli nopea vene. 

Ensimmäinen yö vietettiin Inkoon edustalla Stora Fagerössä teltassa. Mäntyjen alla tasamaalla rannan tuntumassa oli hyvä nukkua. Vaikka päivä oli kuuma, ei yö eikä aamu ollut tukala. Vesikin oli kuin linnunmaitoa ja yllättäen myös levätöntä. Illasta tosin käytiin vielä Inkoossa katsomassa Pier:n iltaelämää.

Seuraavana aamuna pakattiin kamat ja käytiin Barösundissa tankkaamassa vettä ja ihmisiä. Siitä jatkettiin Gölisnäsiin, koska sauna. Saatiin yllättäen vapaana ollut iso aitta majapaikaksi. Aitta oli kyllä melkoinen pätsi ja hyttysiä iltasella aikalailla. Yö oli lämpöjen takia levoton. Yksi nukkui jopa mättäällä, kunnes hyttyset ajoivat sisään. 
Reissurouvat kävivät suppailemassa aamusta ja sitten matka taas jatkui. Nyt suunnattiin Tammisaaren kansallispuiston alueelle. Ensimmäinen pysähdys on Sandnäsudd, jossa tankattiin vene ja osittain myös ihmiset. Siitä sitten puutarhaväylää Sommaröstrandiin syömään ja täyttämään niin vesi- kuin ruokavarannot. 

Matka jatkui yöpymiskohteeseen eli suosikkisaareen Fladalandettiin. Siellä otettiin mättäällä päiväunet ja vasta sitten pistettiin leiri pystyyn. Telttapaikalla ei ollut muita, joten saatiin molemmat teltat tasaiselle maaperälle. Kaikkialla oli rutikuivaa ja metsäpalovaaran vuoksi tulenteko kielletty lähes kaikissa paikoissa. Joku sankari tulet kuitenkin viritti. Onneksi se tulistelu päättyi hyvin. Itse tehtiin ruoat trangiassa ja illalla tarjolla oli tomaattinen lihapullapasta. Saari kierrettiin totta kai ja uimaankin pulahdettiin, sillä vesi oli edelleen levätöntä. Osa nukkui makoisasti, mutta itse heräilin vähän väliä milloin mihinkin, kuten pissahätään, haikaran (tai kurjen) rääyntään, veneen kiinnityksen tarkastukseen, koiran nuolaistessa nenääni ja muuhun luonnon liikkeisiin. Jossain välissä nukuinkin, koska olin aamulla kuitenkin pirteä. 
Aamulla oli hieno näytelmä, kun nuorta merikotkaa ajoi takaa yöllä rääkynyt  haikara (tai kurki) ja takaa-ajoa jatkoivat lokit. Merikotka teki näyttävän syöksyn veteen ja sai kalan jopa kiinni, mutta ote ei pitänyt ja kala lipesi kynsistä. Myös kyy näyttäytyi vessan edessä lämmittelemässä, mutta katosi onneksi vähin äänin esiintymättä uudestaan. 


Ja taas jatkettiin matkaa, nyt otettiin suunnaksi Kopparö. Köpparössä porukka söi erittäin nätiksi ja maukkaaksi tehdyt ribsit sekä lohikeiton. Kivanhenkinen paikka isolla matkailualueella. 


Pysähdyttiin Lilla Sandössä, jossa tehtiin suunnitelmien muutos. Päätettiin ajaa takaisin Sommaröstrandiin täyttämään vesi- ja ruokavarannot. Sommaröstrandissa sai vielä hanasta tonkkaan vettä. Barösundissa vesi oli jo pitkään ollut vähissä eli vettä sai vain käsien pesuun ja kaupasta pulloissa. Sommaröstrandista tehtiin paluu Kopparön saaren Lilla Sandön leiripaikalle ja leiri siihen. Teltat pystytettiin rantatörmälle metrin päähän rannasta. Todella hieno leiripaikka.

Leiripaikka oli Kopparön luontopolun varrella ja jalan siitä oli matkaa 3 km itse Kopparöön. Koirat olivat saaneet helteiden vuoksi liikuntaa lot niin vähän, että  päätettiin lähteä jalan kohti Kopparötä. Tai siis ukot jäivät rannalle ja tulivat perästä veneelle. 3 km vaihtelevassa maastossa ja vaihtuvien maisemien keskellä oli todella kävelemisen arvoinen. Metsän siimeksessä oli koirille riittävän viileää, eivätkä hyttysetkään haitanneet. Matkalla oli parit portaat ja yksi huikea riippusilta.


Tyytyväisiä koiria ja ihmisiä saapui ”maaliin”, jossa ukot jo odottelivat olutmukien kanssa. Tuo paikka on myös hyvin koiraystävällinen ja koirille löytyy oma menu, jossa tarjolla mm. kanafileitä ja erikokoisia kierretikkuja. Muutenkin palveluasenne oli erittäin kohdillaan ja jopa niin hyvä, että äidyin sitä heille ääneen kiittelemään. Veneellä takaisin leiriin ja ruoka tulille. Hyttyset yrittivät jälleen käydä kimppuun, nyt oli varauduttu hyttyssavuin. Yö oli ehdottomasti paras ja leiripaikka komein. Varjossa oli viileä, muuten päivä oli jälleen paahteinen.


Reissu oli tullut päätökseen ja kokka kohti Inkoota oli käännettävä. Vielä pysähdys  Barösundissa, koska reissusta ei millään olisi haluttu luopua. Viimeisellä matkalla seurattiin Rotterdamista tulleen jättipaatin toimia ja ihmeteltiin, kun se yritti löytää paikkaa Inkoon laiturista. Noin isolle ei helposti löydy, eikä löytynyt nytkään. Laiva jatkoi matkaa 1.9 väylää pitkin, jossa mennään sellaiseen kapeikkoon, ettei laiva edes mahdu viittojen välistä. AISn mukaan mahtui, koska matka näytti jatkuneen. Inkoon joessa oli ruuhkaa, kuten heinäkuussa aina. Inkoossa on hyvä lasku- ja nostoramppi ja siihen päättyi huippureissu.


Reissulle osui upeat säät ja tyynet kelit. Leiripaikoiksi valikoitui kokemisen arvoiset saaret, osa tosin tuttuja, mutta mahtui sinne muutama uusi tuttavuus. Tyynet säät mahdollistivat, että pystyimme raskaassa lastissa olevalla pulpetilla menemään sinne minne halusimme. Yöpymispaikoissa ei ollut ruuhkaa, vaikka puutarhaväylä oli valkoisenaan venettä. Hyttyset tulivat vasta auringonlaskun jälkeen, suppupaarmoja maltillisesti, punkkeja ja levää ei lainkaan.  Minkäänlaisia ongelmia ei ilmaantunut, pelkkää posia ja hunajata. Hieno reissujengi ja hieno kokemus!
Kiitos Jari, Juliette, Mikko sekä Ilona-corgi, käppänät Mauno ja Urho. Ehdottomasti  uudestaan!