lauantai 30. tammikuuta 2016

Virkattuna veneilykauteen

Veneilykauden starttiin on vielä aikaa ja meri-ikävää voi lääkitä valmistautumalla kauteen tekemällä tuikitärkeitä asioita, kuten asiallisia asusteita. Meikä meinaa virkaa kuvan langoista popparipipon sekä sukkahousut. Täytyyhän nuo asiat olla kunnossa, kun merille lähtee ;)
Laitan kuvaa valmiista tuotoksista, sikäli mikäli niin pitkälle pääsen. Olen hyvä aloittamaan, mutta maaliin asti en aina pääse. Ehkäpä meri-ikävää siivittää saattamaan tämän projektin loppuun ennen kauden alkua...


Ps. Tämän jutun jukaisussa on käytetty edellisen jutun kameraa, wifi-toimintoa, Samsung-lätkyä  (tabletti) ja blogger-softaa. Ihan kaikki ei mennyt joihin,  mutta treenaa lisää...

Edit: Tekstinsyöttö päätti puolestani, että virkkaan sukkahousut. Sukkia oli tarkoitus tehdä,  mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää ;)

torstai 28. tammikuuta 2016

Taskukamera





Törsäsin tuossa tovi sitten "taskukameraan" eli kameraan, jota suunnittelin kantavani kaikkialla mukana. Etenkin venereissuilla. Menin sekaisin jenkkien ostohumputtelupäivänä (Black Friday) ja ostin netistä kameran aika kevyillä tutustumisilla. Ostoskoriin päätyi valkoinen Olympus Pen E-P5. Söpö, mutta painava (kuvan töttörön kanssa 542 g). "Canon-kuvaajalle" haastava, mutta hiton hyvä kamera, silloin kun kaikki osuu kohdilleen. Valikko on erittäin hankalakäyttöinen, ainakin meikäläisen logiikalle.


Ostin myöhemmin pitkän harkinnan jälkeen Olympus M.Zuiko 45 mm f/1.8 -tötterön. Ei tuonut tuokaan oikotietä onneen eli opettelu ja kehittyminen jatkuvat tai rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että opettelu alkaa. Laiskana "täysautosarjatulittajana" olen vasta pintapuolisesti tutustunut p-toimintoon. Tuolla tötteröllä on jäätävä valovoima ja laaja epäterävyysalue eikä zoomia eli se on ns. henkilökuvausputki eli maisemakuvaukseen liki käymätön.


Taskuun tuo ei tosiaan ihan keposeen sujahda, joten täytyy suunnitella joku minireppu tai selkäpuolelle vyölaukun tapaan tuleva kameralaukku, joka jättää kädet vapaaksi. Jahka siis opin käyttämään kameraa ja löydän vielä jonkun omiin  tarpeisiin sopivan linssin, niin kyllä tuo kelpo peli on.


Ehkä huikein ominaisuus ja ominaisuus, jonka nerokkuutta en heti äkännyt on kameran sisäänrakennettu wifi. Kuvittelen, että wifi-ominaisuuden ansiosta saisin myös venereissuilla semireaaliaikaista juttua tuotettua. Kameraan vaan wifi-käsky, anroid-laitteeseen sovellus ja kuvat vain putoilevat esikatseluruutuun, josta halutut kuvat voi tallettaa ja julkaista. Kätevää, eikö?!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Miehistön uusin jäsen


Saamme esitellä Apollon miehistön uusimman jäsenen, kääpiösnautseri Urhon. Urho putkahti maailmaan, tai siis hyvin syöneenä ei nyt ihan vaan putkahtanut, mutta kuitenkin saapui maailmaan 31.8.2015. Luovutusiän jälkeen hurmaavan itsepäisen isoegoisen karvaturvan elämään ehti mahtua jo kaksi venereissua. Parempi vääntää vitsa nuorena.... tai jotain. Urho osoitti Apollon murisevien myllyjen äärellä suunnatonta rohkeutta ja rautahermoisuutta, joten kyllä tuosta ystävästä hyvä matruusi saadaan. Ukko on myös näyttänyt tankkimaisesta olemuksestaan huolimatta olevansa hyvin ketterä, joten tuskin Apollon kävelyssillatkaan tuottavat ongelmia. 




Talvikautena totutellaan palttoseen, joka muuten Urhon mielestä on parranpyyhkimisen jälkeen kauheinta maailmassa. Palttoo toki lämmittää, mutta taka-ajatuksena siinä on totuttaa koira olemaan loimi päällä ja kesän tullen pelastusliivitkin sujahtaa niskaan ilman sen suurempia mielenosoituksia. No joo, toivossa on hyvä elää =)





Kävi Urho jo kroolaamassakin muutaman altaanmitan. Osaa sittten polskia koiraa, jos veden varaan vahingossa joutuu. Ja samalla kuvittelemme tyypin ottavan vedestä uuden ystävän. Käppänät kun noin pääsääntöisesti ei pidä vedestä. Eka pentukoirauimakoulu sujui hyvin, joten jatkamme tätä harrastusta siihen kunnes meret lämpiää koiran siedettävälle tasolle. Urho tulee siis jatkossakin kuulumaan Apollon vakimiehistöön. Kuulette varmasti Urhon seikkailuista jatkossakin tai sitten ainakin ukon haukun satamassa =)




lauantai 16. tammikuuta 2016

Huono, huonompi, huonoin...





Suomen huonoin tai ehkä koko Euroopan huonoin blogisti ilmoittautuu. Juttua on päässä ja sormien päissä, muttei vaan tänne asti päädy. Edellinen kausi on saatettu aikaa sitten loppuun ja uusikin jo siintää. Päivät pitenevät ja valaistuvat ja venemessutkin lähestyvät. Kohta on jo laskun aika. 



Itse asiassa suurin syy mikä sai nyt naputtamaan tekstiä tänne oli postilaatikosta tipahtaneen Venemestarin kansitäppä, jossa komeilee sanat Vene-Båt. Venemessut lähestyvät ja mieli ponkaisi välittömästi merelle, menneeseen sekä tulevaan kauteen.

Taidanpa tehdä niin, että jatkossa tämä blogi on talviblogi eli muisteloo mennyttä kesää ja suunnittelee tulevaa ja kesällä sitten keskityn pelkästään veneilyyn. En näköjään nääs kykene tekemään reaaliaikaisia postauksia, niin laahatkoon sitten kunnolla perässä.

Hauskaa uutta veneilyvuotta kaikille, nähdään täällä ja ehkäpä venemessuilla!