lauantai 28. helmikuuta 2015

Jääkyylä toisel puol nokkaa

Ääriaikainen perjantaiaamu. Harmaata.
Ruuhkabussilla keskustaan.


Hesaassapä räkötti aurinko.


Meri oli JÄÄTÖN. Kyllä vain jäätön! Apollo vesille?!


Lokit valkaisivat kylkiään auringonpaisteessa ja pulisivat.


Niin kesäistä, niin kesäistä *sydän*


Tällä veijarilla oli ilmiselvästi kevättä kuvussansa.


Ylivalotettu helmikuu = kesä?!


Yht'äkkiä satama tarjoiltiin "on the rocks"! 
Edelliset kuvat klo 12.00, tämä klo 16.00


Jäälohkareiden vallankumous?


Ei tuonne kyllä lasikuitukiulua raaskisi laskea...


...sillä koko satama oli täynnä jäätävän kokoisia jäälohkareita.


Rakkauslukkokehys


Sinua, sinua vain....


Jos Nokan länsipuolella oli puolilta päivin sulaa, niin siitä sulasta ei itäpuolella ollut tietoakaan.


Tämä nauratti, sillä eihän siipiratasalus purjehdi, se vispilöi *hihi*

Päätän jääkyyläraportin tähän!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Sinisin silmin



Onnistuttuani hillitsemään ostohysteriaa venemessuilla menin pahaa aavistamatta lähicittariin ja sitten lähti lapasesta. 



Erehdyin lautasliinahyllyn luokse ja minkä riemun koin kun huomasin, että laiva hyllyt oli lastattu uusilla kuoseilla. 


Olen lautasliinahullu, niitä nimittäin löytyy ja paljon. Jos kotona syödään vähänkin arkisesta poiketen eli paremmin katan pöytään lautasliinat, vaikka muu kauttaus oliskin sinne päin. 


Aika usein hankin venereissuille lautasliinapaketin eli ostan veneruokaostosten yhteydessä sen hetkisen fiiliksen mukaisen lautasliinakuosin. Mikä tahansa ei kuitenkaan käy, täytyy jotenkin liittyä luontoon, veteen, veneeseen, mereen... ainakin omissa silmissäni. 


No joka tapauksessa cittarin hyllyssä oli useita sinikuosisia lautasliinoja. Riemastuin! Taistelin itseni kanssa hetken ja onnistuin ostamaan vain kolme.


Myöhemmin hoksasin, että valitsemani Marimekon kuosi kantaa nimeä Jurmo, ei siis mikään ihme, että lähti mukaani. Lieko huutanut seireenin lailla hyllyssä... 

Onneksi hullulla on halvat huvit, sillä mitään älyttömyyksiähän nuo ei rohmuamisesta huolimatta kustantanut. Olkoon tarinan opetus, että lapasesta voi lähteä milloin vain ;)

Kaunista viikon jatkoa kaikille!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Majakka mukissa




Majakat kiehtovat useimpia meistä. Niissä on historiaa ja karua ylväyttä sekä ripaus mystiikkaa. Useimmiten majakoiden luokse on karujen olosuhteiden vuoksi vaikea päästä, mikä lisää niiden kiehtovuutta. Majakan siluetti mukissa, pyyhkeessä, tyynyssä tai missä tahansa saa liki jokaisen veneilijän villiintymään. Tiedän myös monien keräilevan A la Carten Majakkamukeja. Majakkamukit on muumimaisen söpöjä, tunnistettavia ja ne jo itsessään on käsite. Kun puhutaan majakkamukeista puhutaan niistä.


Yllämainittujen mukien lisäksi on huonoilla kuvilla varustettuja printtimukeja, jotka huutavat räikeydellään mauttomuutta. Ja sitten on uusi kotimainen "majakkamukikuvittaja" eli valokuvaaja/graafikko, joka tekee majakoista ottamistaan/otetuista kuvista tasapainoisia kuvakokonaisuuksia. Törmäsin mukistandiin venemessuilla ja niitä siinä ihmetellessä sattui paikalle myös mukien "isä". Tuotteista tulee aina kiehtovampia kun kuulee niiden tarinan. Mukimiehellä on tavoitteena kuvata kaikki majakat ja saattaa ne kauniiksi kuviksi mukien kylkeen. Mukeilla on myös kova kotimaisuusaste sillä kuvat ovat tietenkin kotimaisia, suunnittelu ja tuotantokin tapahtuu Suomessa. Innostuin mukeista, etenkin niiden mustavalkoisista tai seepiaan vivahtavista versioista, mutta vielä ei mukit lähtenyt mukaan syystä, että olen käynyt vain Isokarin majakalla ja sitä majakkaa ei vielä mukeista löytynyt. Päätin, että ostan mukeja sitä mukaa kun majakoita valloitan. Taitaa olla elämänmittainen projekti ja muutenkin saattaa tulla hivenen kiire, kun meinaavat kuulemma osan majakoista sulkea.

Taidan pohtia vielä mihin mukisarjaan ryhdyn panostamaan, mutta varmaa on että Apollo tarvitsee sarjan majakkamukeja.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Vielä kerran, venemessut


Yllätin itsenikin ja ehdin vielä sunnuntai-iltapäivällä uudemman kerran venemessuille. Viime vuonnakin kävin siellä kaksi kertaa ja se osoittautui erinomaiseksi toiminnaksi. Ekalla kerralla sitä on niin liekeissä, että liian paljon jää näkemättä. Käyntikertojen välillä voi sitten yrittää sisäistää näkemäänsä ja saada tärppejä muilta messuilla käyneiltä. Tokalla kerralla voikin ottaa chillisti (miten tuo kirjoitetaan? Zillisti?).


Messurundi määräytyi kolmen muun mukana olleen mielenkiinnon mukaan. Apollon konemestari kuolaa uusien ja tehokkaampien koneiden perään. Haaveena ja huom! haaveena ISOLLA "hoolla" olisi kaksi 200 hv:n pärisijää. Nykyiset 80 hv:n myllyt ovat alitehoiset veneen kokoon nähden. Isommilla koneilla veneen saisi puoliplaaniin, johon se on suunniteltukin eli runkokin kestäisi noin huiman tehojen nousun. Kulutuskin laskisi uusien koneiden myötä. Uudet koneen maksavat siinä 20 tonnin hujakoilla kappaleelta eli siitä voi jokainen ynnätä, että todellinen haave on kyseessä. Mutta olipa asia kuinka realistinen tai ei, niin vaihtoehdoista on hauska ottaa selvää. Onpahan sitten valmiina kun se lottopotti pasahtaa kohdalle.


Tällä rundilla kiinnitin huomiota futuristisesti muotoiluihin perämoottoreihin, joista tuli mieleen ennemminkin joku transformer kuin moottori. Kulmikas muotokieli on mielestäni osittainen paluu menneisyyteen, silloinhan pikakiitureiden perämoottorit oli melkoisen linjakkaita. Itse pidän pulleammista muodoista. Aika monen moottorin perässä oli tuplapotkuri vai mikäsenniminytonkaan. Näytti tehokkaalta. 


Kiinnitin huomiota, että uudet isohkot ja isot veneet olivat ns. samoista muoteista. Muun muassa Targa, Nord Star ja Sargo noudattivat kaikki samaa muotokieltä. Isot Sundancerit ja Sunseekerit samoin ovat toistensa kaltaisia. Tylsää, vai onko se tylsää siksi, että kaikki nuo paatit ovat totaalisesti lompakkoni saavuttamattomissa?
Silmiini osui kolme "eri muotin" venettä, mutta nimistä Nimbus jäi vain mieleen. Yksi oli pystykeulainen, jonka nokka oli pilattu oudolla ankkurihärpäkkeellä. Paksulla köysitörmäyslistalla varustettu, aavistuksen kermaan vivahtava paatti muistutti etäisesti nykyistä venettämme ja siksi se varmaan puhuttelikin. Kuva jäi siinä tohinassa ottamatta. 


Viipotin Venemestari-lehden standin ohi vauhdilla, mutta silti onnistuin kuulemaan sanat "hyytävä messutarjous". Hyytävä jäi kummittelemaan mieleni sopukoihin ja palasin osastolle kyselemään mitä hyytävä pitää sisällänsä. Venemestari oli täysin uppo-outo aviisi, en tiedä miten en ole 10-vuotisjuhliaan viettävään lehteen koskaan tutustunut. Ehkäpä siksi, että venemestari on melko pelottava sana... Kuulostaa todella pro:lta. "Lehtipojilla" oli melko levoton meininki messujen viimeisinä tunteina ja hauskaa oli. Sain kuulla jopa hyytävän laulun. Äidyin siinä sitten lehden tilaamaan ja sain mukaani kolme ilmaista numeroa. Pikaisen tutustumisen jälkeen sanoisin, että erittäin oiva päätös. Taitanen kertoa lehdestä myöhemmin lisää.


Ostin täysin extempore saumattomat neopreenihanskat. Hanskat eivät päästä tuulta eikä vettä läpi, joten niiden on pakko olla täydelliset kun kevät- ja syysveneilyssä on köysissä. Eipä jäädy näppipolot ja uskoisin, että kämmenen tartuntapintojen ansioista ote köysiin on pitävä. Yllättävän mukavat ja tyköistuvatkin nuo neopreenisormikkaat ovat. Hienoisena miinuksena musta väri, pinkit kämmenselän kuviokoristeet olisivat tehneet niistä täydelliset. Käyttökokemusraporttia tulee jahka pääsen käytännössä niitä testaamaan.

Kompassikoru, http://www.erottajanmajakka.fi/

Pilkulliset pelastusliivit jäivät vielä hankkimatta, kuten myös seilorin mekko. Kapteenskan osastolla törmäsin erittäin mielenkiintoiseen asusteeseen, jonka tulen hankkimaan. Siitä lisää sitten kun olen sellaisen onnellinen omistaja. Myös toinen mielenkiintoinen tuote löytyi ja siitäkin taidan kertoa myöhemmin. Aiemmassa messsupostauksessa mainitsemani yrmyt ukot olivat joko kotona tai sitten vähemmän yrmyjä. Tai itse olin mökkiviikonlopun takia niin rentoutunut, etten kiinnittänyt enää asiaan huomiota. Tai sitten sunnuntai on maanantaita parempi messupäivä. Tiedä tuota, mutta sympatiseeraan venemessujen näytteilleasettajia, sillä kahdeksan messupäivää on rankka suoritus kenelle tahansa. Eli hatun nosto heille ja nähdään taas vuoden päästä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Venemessujen 2015 antia


Venemessut osuivat tänä vuonna hankalalle viikolle, mutta sain kuin sainkin raivattua muutaman tunnin aukon aikatauluihin ja kipaisin messuille. Voi olla, että ilman blogger-passia olisi messut jääneet tänä vuonna väliin. Eli kiitos messujärjestäjille kunniasta!
Kuvat eivät ole kaksisia, sillä sohin kännykällä menemään, mutta toivottavasti saatte kuvakimarasta jotain irti.


Passin saatuani syöksyin ensimmäiseksi tarvikepuolen halliin, koska heidän tarjonta voisi omalle lompakolle sopia. Etsin jälleen lepuuttajasukkia, en löytänyt. Pakko kai ne on sitten viimein itse tehdä... Riemastuin pilkullisista pelastusliiveistä ja meinasinkin polkadots-tyyppiset pinkit ostaa, mutta epäiltyäni, että ne päällä menee se vähäinenkin uskottavuus veneilijänä, jätin ostamatta. Sinisävyiset jäivät vielä kaivelemaan ja saattaa olla, että hankin ne.


Pöksyjä olisin kaipaillut, mutta kivoja en onnistunut löytämään. Takkeja olisi ollut joka lähtöön ja kohtuullisista hintaluokista melko metkoihin hintaluokkiin. Eräs takki olisikin lähtenyt matkaan, jos takin tarpeessa olisin ollut.
Laura Peterzens:n seilorimekkoa olen aikaisemminkin katsellut. Viimeksi heillä oli mukana vain lasten kokoja, nyt esillä oli myös aikuisten kokoja. Kussa jäi vielä hankkimatta, mutta kyllä se edelleenkin kiehtoo... 


Ostin Roopen (pidä saaristo siistinä) pisteeltä käsitiskiainetta ja tiskirätin, johon on painettu ekologisia siivousvinkkejä. Yhteishinta vain 10 e ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Jos innostuit, niin varaahan käteistä. Äänestin siinä samalla neljästä Roope-tarravaihtoehdosta suosikkiani. Toivottavasti äänestämäni väriyhdistelmä nähdään kuluvalla kaudella Apollon kyljessä.


Messujen ehdoton ilonaihe oli huomata, että veneilyvaatteisiin oli tullut väriä. Valkoisten, sinisten ja sini-valkoraidallisten kuosien tilalle oli tullut ihan uusia sävyjä. Ei perinteisissäkään mitää vikaa ole, mutta väri piristää.

Uskaltaisinko myös sanoa, että ekologisuus nostaisi päätään... Ainakin käytetyistä purjeista tehtyjä takkeja, kasseja ja laukkuja oli kolmella osastolla.


Eniten sapetti yrmyt konservatiiviset patut. Eli myyjäukkelit, jotka päättivät ensivilkaisulla, etten ole potenttiaalinen asiakas. Tiedostan, etten näytä rikkaalta veneilijältä tai ylipäätänsä veneilijältä, ehkä kettutytöltä pikemminkin. Mutta olisin saattanut ostaa uuden merikortin, pilkulliset pelastusliivit ja veneilykirjan. En ostanut, koska asenne ärsytti! Tähän ihmeelliseen ennakkoluuloon olen kiinnittänyt aiemminkin huomiota ja siihen törmää ihan oman venekerhon laiturillakin aika ajoin. Vanhemmat, ns. herrasmiehet eivät vaivaudu edes päivää sanomaan. Liekö näytän hörhöltä, mutta kyllä sitä hörhöllekin kohtelias voi olla!


Kapteenskan osastolla törmäsin keltaiseen sadetakkiin, josta tuli vahvasti Karhuherra Paddington mieleen. Takkia kuvaillessa miesmyyjä tuli juttelemaan, varsin piristävä kokemus edellisiin yrmykohtaamisiin nähden. Värikäs persoona toi väriä värikkäisiin vaatteisiin ja osastoon. Juttelimme tovin ja kehuin kuinka kiva on kun valikoimaa kautta linjan on piristetty väreillä. Siis monessa putiikissa oli värikästä muutosta havaittavissa. Myyjä kertoi, että suomalaiset ostavat silti sitä perinteistä. Porukka on kuulemma tehnyt paluun "konservatiivisiin" vaatteisiin, 80-luvullakin oli kuulemma rennompaa... Auts, ei kiva. Relataan porukalla ja seilataan tämä kausi värikkäinä.Tästä kohtaamisesta riemastuneena tulen varmasti virailemaan Kapteenskan Unionkadun myymälässä. Yrmyjen ukkojen putiikkeja en edes muista, hih!


Galleria-aulassa oli valtava lattiaan kiinnitetty tarrakartta. Hauska yksityiskohta ja aika pitkään viihdyinkin tepastelemassa kartan päällä ja etsimässä käytyjä ja käymättömiä kohteita.


Yhdessä hallissa oli valtava akvaario. En oikein osaa suhtautua asiaan. Toisaalta kammottavaa ja kalaraukat, mutta toisaalta aika hauska. Itsekkin ihmettelin valtavan kokoisia haukia jonkun tovin ja kuuntelin sivukorvalla, kuin eräälle asiakkaalle vakuuteltiin, että kaloilla on kaikki hyvin ja niistä huolehditaan.


Yhdessä hallissa oli myynnissä käsintehtyjä kipparilakkeja. Hienoa työtä, mutta koska en ole oikeutettu "kipparin kokardiin", jäi lakki hankkimatta.


Kävin tietenkin venehallissa ihmettelemässä jos jonkinlaista jättipaattia. Ilmatyynyaluksen kyytiin olisi hauska päästä ja jos en ihan väärin muista ei kuvan kiituri kustanna kuin 30 000 e. Vai puuttuukohan muististani nolla? 


Vaikka olen täysin tyytyväinen Apolloon ja sen vauhtiin, niin jostain syystä jättimäiset perämoottorit kiehtovat. Nämä kaksi kolmensadan heposen myllyä olivat soukan kalastajapaatin perässä. Mahtaa se lasikuitukiulu kulkea kovaa...

Messut jatkuvat sunnuntaihin 15. päivä asti,  joten vielä ehdit hilpasta venemessuille. Onneksi heilahdin messuilla, tuntuu että veneilykausi on taas aimoaskaleen lähempänä!