tiistai 30. heinäkuuta 2013

14.7.13 Pakkahuone (Uusikaupunki) - Isokari


Isokarin jylhyys
Kesälomareissutarina jatkuu. Nyt vuorossa on Isokari eli pääsin kuin pääsinkin majakkasaareen ja majakalle. Nyt on majakkailu korkattu.


Pakkahuoneella liput lepattivat ja purkkareiden mastot viuhuivat. Tukassa tuntuvat tuulet antoivat ymmärtää, että aavalla tyrskyää. Merisää kertoi toista eli lupasi leutoja tuulia. Päätimme pakata paatin ja painua liikenteeseen suunnitelmana, että käydään kurkkaamassa miltä merellä näyttää. Miellyttävissä tyrksyissä kohti Isokaria ja epämiellyttävissä rannikkoa pitkin alaspäin. No tyyntähän aavalla oli. Tai merenpinta oli tuulista tyyni, mutta tyyneys oli höystetty pitkillä, laiskoilla ja epätasaisilla mainingeilla. Sotaratsua ei mainingit paljoakaan hetkauttaneet, joten kutakuin 14 meripeninkulman jälkeen Isokarilla oli vastassa satama- tai majakkaisäntä. On mahtavuutta saapua vieraaseen paikkaan kun laiturilla odottaa ystävällinen ja apualtis kaveri, joka ohjaa oikeaan paikkaan ja kertoo siinä samalla saaresta ja sen palveluista. 

Vieraslaituri ja luotsirakennuksia
Laiturin kupeessa kikkailivat mustavalkoiset ja kirkkaan oransseilla räpylöillä varustetut riskilät. Etäisesti tuli mieleen Frankfurtin zoo:ssa ilakoineet pingviinit, ei ehkä ulkomuodon vaan niiden ilakoinnin takia. Riskilät pitivät hauskaa ääntä, jota ei kyllä parhaalla tahdollakaan pysty kuvailemaan.
Riskilät nöpöilemässä
Pulahduksen jälkeen maistuvat nokkaunet
Isokarilla on muun muassa mahdollisuus makkaroiden grillaamiseen ja kahvilan antimista nauttimiseen. Mekin maltoimme istahtaa ja nauttia kupposet kuumaa. Samalla tehtiin sotasuunnitelma, joka piti sisällänsä majakan juurelle kävelyn. Parin tunnin päästä olisi tullut ryhmä, jonka mukaan lyöttäytymällä olisi päässyt kipuamaan majakkaan sekä samalla kuullut saaresta ja sen historiasta. Hintakin olisi ollut muistaakseni vain 7 e / peppu eli varsin kohtuullinen. Tuulen nouseminen hieman pohditutti ja koska emme kuitenkaan aikoneet Isokarille yöksi jäädä, päätimme jättää opastetun kierroksen väliin ja tutustua saareen ja majakkaan sen verran kun se omin voimin oli mahdollista. Onneksi monesta paikasta löytyy informaatiota jo ihan kyltitettynä ja onhan meillä internetti.


Isokarin saari on kaunis ja luonto todella monipuolista. Rannasta majakalle on matkaa jonkin verran ja maisemat ja luonto vaihtelevatkin melkoisesti. On karua rantaa, kangasmaastoa, soita, lutakkoa, niittyä ja kukkulaa. Kaunista ja monipuolista!



Värienergiaa




Saaren historiaan liittyy myös sotatoimet.

Tykki tykki

Näin korkean pytingin juurella jaksaa aina ihmetellä, että tällainen valtava komeus on tehty ihmisvoimin ja käsipelillä. Nostan hattua jokaiselle valtavaan rakennusurakkaan, entisöinti- ja ylläpitoprojekteihin osallistuneille! 



Pieni merimyy ja iso majakka

Olen äärettömän iloinen, että säät päästivät meidät majakalle ja että päätimme lähteä käymään siellä. Taas sitä mennään *zaipadai* yhtä upeaa kokemusta rikkaampana!

Köydet irti ja seuraava kohde olikin jo valittu. Tulepas myöhemmin lukaisemaan, että mihinkäs se kokka kääntyikään.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Riemukas retki

Vaihdoimme hetkeksi itämeren Saimaaseen. Kuten jo mainitsinkin niin mökkirannassa kelluu Paljaveden paholaiseksi nimetty Särki 425 R. Vesillä olemisen vallatessa veren oli pakko päästä vesille ja tutkimaan Saimaata. Teltta, alustat ja muut jätesäkkeihin roiskeilta ja mahdollisilta sateilta suojaan. Lastauksen jälkeen paatti näytti kaikelta muulta kuin retkiveneeltä...


Ensimmäiseksi etapiksi otettiin Kallioniemi.


Nopea pysähdys ja suunnaksi Astuvansalmi ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Huikea paikka, huikea historia ja huikeat maisemat!




Köysi irti ja suunnaksi Ristiina. Jostain syystä koin Saimaalla navigoinnin haasteellisemmaksi kuin merellä. Liekö syynä kaksi kertaa nopeampi vauhti kuin mihin olen tottunut. Reitti oli hyvin viitoitettu ja linjamerkitty, mutta siltikin onnistuin pariin otteeseen pudottamaan meidät kartalta. Perille kuitenkin päästiin ilman sen suurempia ongelmia tai eksymisiä. Harmaa taivas kirkastui iltaa kohden ja aurinkokin morjesti meitä.


Ilmastonmuutoksesta riemastuneina päätimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa ja palasimme takaisin Kallioniemeen ja siitä vasta seikkailu alkoikin. Laituroidessa huomasimme lauluillan alkaneen ja olihan sitä mentävä kuuntelemaan. Lauluilta osoittautuikin pikemminkin toivekonsertiksi ja "trubaduuri" vetikin niin kulkuriveljeni Janit kuin vanhoja poikia viiksekkäitä sekä liudan Saimaalle sopivia kipaleita. Konserton ohessa tutustuimme pariskuntaan, joilla oli suunnilleen samanlaiset "sävelet" kuin meillä. Yhdessä tuumin päätimme jatkaa iltaa puolen tunnin ajon päässä sijaitsevassa Kaposaaressa.






Kaunis saari ja leppoinen kesäilta ja mukavaa seuraa. Uudet ystävämme yöpyivät veneessä, mekin saimme kutsun sinne. Koska olimme lähteneet seikkailemaan päätimme viedä seikkailun loppuun asti ja yövyimme tyhjässä puuvajassa. Vedimme ehkä koko kesän makeimmat unet.



Aamu valkeni kauniina, kirkkaana ja lämpimänä. Nautimme aamiaisen ja osan päivää Kaposaaressa ja päätimme lähteä kotimatkalle Kalliosaaren kautta.



Matkalla pysähdyimme Hietaniemeen lämmittämään hernerokat ja pötsit pullollaan olikin mukava liplutella mökkilaituriin.

Huikea reissu takana. Huikea lipsahteli joka välissä suustani, sillä kaikki oli huikeaa ja mikään muu adjektiivi ei olisi kuvannut tilanteita niin hyvin kuin huikea.
Elämä näyttää antavan eniten silloin kun sen mukaan heittäytyy varauksettomasti, avoimin sydämin ja täysin rinnoin. Kukapa olisi uskonut, mihin kaikkialle Paholainen meidät kuljettaakaan. On myös huikeaa tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Saimaa, Paljaveden paholainen, L&J sekä Rodi. Huikeaa!

-Myy-

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

13.7 Poroholma - Pakkahuone



Kkesälomareissun ensimmäinen etappi tehtiin välillä Poroholma (Rauma) - Pakkahuone (Uusikaupunki).
Konemestari oli kuljettanut Apollon Raumalle, jossa miehistö vaihdettiin ja me hyppäsimme kyytiin, vain konemestari jäi edellisestä miehistöstä "jäljelle". Tarkoitus oli tiputella pikkuhiljaa alaspäin, viikko oli aikaa "ehtiä" takaisin kotisatamaan. Konemestari oli halkonut Raumanmeren ja Rihtniemen hurjassa aallokossa. Me palasimme melkein rasvatyynellä. Silmän kantamattomiin aavaa eikä ristinsielua missään. Jotenkin huikeaa ja aavemaista ja kunnioitettavaa. 


Kruisasimme Kylmäpihlajan majakan ohi. Miksi se ei ole pyöreä?
Olimme juuri nostaneet "ankkurin" ja hanat oli pohjassa, elämä ja vauhti maistuivat, ei pienen mielen pohjukassakaan käynyt, että siellä olisi voinut vierailla. Tykitimme vain tyynen viileästi ohitse. Toivottavasti nousemme vielä jonain kesänä Rauman korkeudelle, jolloin pääsen korjaamaan virheen ja nousen Kylmäpihlajan majakkaan.


Lähdimme Raumalta ajatuksella, että ajetaan minne ajetaan ja niin vähän tai kauan kun huvittaa. Sää oli niin mukava, että olisihan sitä jaksellut seilata vaikka mihin, mutta koska olin saanut päähäni päästä Isokarille oli luontevaa valita kohteeksi meille tuntematon ja tutkimaton Uusikaupunki. Tai konemestarin työhistoriaan se jotenkin liittyi, en vaan enää muista että miten. Uusikaupunki osoittautui erittäin idylliseksi ja söpöksi tai ainakin ranta-alue, josta emme juurikaan poistuneet. Yö Pakkahuoneen vierasvenesatamassa maksoi 18 + 3 e eli ihan normihinnoissa mennään. Sauna lämpeni ja suihkuja riitti. Me pidimme! Hieman aiheutimme hauskuutta soutelemalla Jormalla vuonoa(?) pitkin vuonon toiselle puolelle terassille. Räikeän oranssit liivit ja kolme aikuista kyydissä aiheutti hilpeyttä ja kyllä meitäkin nauratti.
 


Vuonon rannoille oli pystytetty Uudenkaupungin historiasta kertovia kylttejä. Mielenkiintoista luettavaa.

Juuri ennen vierasvenesatamaa vasemmalla on palvelutankkausasema. Tai ainakin meitä palveltiin auttamalla laituriin, tankkaamalla ja jopa tyhjentämällä septin. Dieselinkin hinta oli alin mihin törmäsimme koko reissun aikana. Uskoisin, että vierailemme Uudessakaupungissa uudelleen.


Matkatarina jatkuu jahka tältä lomalta on aikaa kirjoitella. Nyt suuntaamme uusiin seikkailuihin ja niistä sitten joskus lisää!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

m/s Jorma

m/s Jorma on varsinaisen sotaratsumme perässähiihtäjä eli lähes kaikkialle mukana kulkeva perämoottorilla ja airoilla varustettu jolla tai kai se pikemminkin kumivene on.
  

Jorma seuraa kiltisti uppoamattoman minijoustolla varustetun köyden päässä. Useimmiten moottori nostetaan matkan ajaksi Apollon peräkaiteeseen, mutta on sitäkin kokeiltu, että moottori on paikoillaan myös ajossa ja hyvin pysyy. Tosin moottorin kanssa Jorman lyhyelle köydelle vetäminen vaatii habaa, mutta sitähän löytyy.... Jorman moottori on viisiheppainen nelitahti Seaking Ei tuo mikään pikakiituri ole, mutta hyvin jaksaa tyynellä jopa neljää aikuista kuljettaa. Ja kyllä, Jormaan mahtuu kerralla neljä aikuista, kokeiltu on.
 Myös soutaen pääsee perille
Kemiönsaaren Sandön
Jorma on parhaimmillaan silloin kun ranta on matala ja perille asti ei uskalla ajaa. Apollo ankkuriin ja Jormalla rantaan. Myös tiedusteluissa ja saareen tutustumisessa Jorma on mainio peli. Jormasta puuttuu vielä kylkiteippaukset, mutta tulossa on.
Posted by Picasa

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Villasukat!

Inhoan sukkia. Heti kun vain talven jälkeen on mahdollista lopetan jalkojeni ahdistelun sukilla. Ja niin pitkälle kuin mahdollista kuljen ilman sukkia. Jalkani ahdistuvat, mieleni ahdistuu, kaikki ahdistuu sukista. Onneksi jalkani ja minä emme kuitenkaan pidä villasukkia sukkina vaan pidämme villasukkien pitämisestä. Eräällä Porvoon reissulla kastuin pressua räplätessä ja kalsa kylmyys ei ottanut lähteäkseen. Naapuriveneen pariskunta istui aurinkoa ottaen ja minä värjöttelin toppatakin alla. Naapuriveneen ystävällinen rouva keksi yhtäkkiä, että villasukat on paras lääke viluun. Rouva (harmikseni nimi ei jäänyt mieleen) antoi minulle villasukat ja vieläpä omaksi. Oi sitä onnellista lämpöä, joka pikkuhiljaa sulatti vallinneen ikiroudan. Myös konemestarille ojennettiin villasukat, latetaalimerkkien väriset tietenkin. Ele oli ihana ja monellakin tapaa lämmittävä. Toivottavasti törmäämme vielä ja voin vuorostani ilahduttaa häntä! Molemmista villasukkapareista tuli venesukat, jolloin ne ovat aina valmiina lämmittämään jonkun vioista värisevän poloisen varpaita.



-Myy-

torstai 18. heinäkuuta 2013

Jukka Palmu

Meillä on veneessä viherkasvi. Oikeasti se on isohkoon ruukkuun istutettu salaattimix, mutta isona puskana toimii kuin kotien ikkunalautakukat. Jostain syystä asioille tulee annettua nimiä ja puskaakin kutsuttiin ensin jukkapalmuksi. Sitten substantiivi muutettiin etu- ja sukunimeksi ja hän sai nimen Jukka Palmu. JP on tarjonnut koko kaksiviikkoisen merimatkan ajan sisukkaasti tuoretta satoa. Välillä tyyppi on mennyt mukkelismakkelis, nuupahtanut kasteluvajeesta ja ollut ihmeissään lehtien nykkimisestä leivän päälle ja silti uutta kasvustoa vaan pukkaa. Suosittelen ehdottomasti tilojen niin salliessa ottamaan kyseisen tai jonkin muun salatti/yrttikasvin miehistön jäseneksi.



-Myy-

tiistai 16. heinäkuuta 2013

rän tän tän

Ja terveiset Naantalista, tuulisesta sellaisesta.
Tälläkään kerralla Naantali ei onnistunut tuottamaan pettymystä. Soma ja eläväinen city! Ekaa kertaa saavuttiin Naantaliin meritse ja kyllä se aina vaan on yhtä hienoa, satamasta riippumatta. Yksi hauskimmistä hetkistä oli rumpalipoika Trumputtajan saapuminen satamaan. Kertakaikkisen hienoa! Trumputtaja hämmensi ja ilahdutti sen verran, että jäi kuvat ottamatta. Luostarin puutarha tarjosi silmälle iloa ja mielelle tunnelmaa ja kohtalaisia pizzoja. Luostarin puutarhaan kun astuu tuntuu kuin astuisi välimerellä jonkun pienen kylän idylliseen puutarhaan. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa ja nauttimassa....

perjantai 12. heinäkuuta 2013

loma loma loma loma

Jes, se on vihdoinkin koittanut eli kesäloma!
Ja tästäpä sen kunniaksi ärsy, mutta osuva kipale
http://www.youtube.com/watch?v=Exxj6JjeuBg

Kesälomasuunnitelmat ovat seilanneet ja muuttuneet ja vasta viimepäivinä varmistui, että vietämme ainakin osan lomasta merillä. Sotaratsumme on jälleen Raumalla ja siellä tapahtuu miehistön vaihto. Alaspäin on tarkoitus tulla muutaman tunnin päivävauhtia, nauttia kiireettömästä matkanteosta ja pysähdellä upeisiin paikkoihin ja nauttia ja nauttia ja nauttia. Mihinkään ei ole kiire ja mihinkään ei ole pakko mennä. Jes! Se vasta onkin lomailua!

www.vierassatamopas.fi on mainio apu reittejä ja mahdollisia pysähtymis/yöpymispaikkoja suunniteltaessa. Tuo saitti tuleekin olemaan kovassa käytössä. Ensimmäinen mielenkiintoinen paikka jossa haluaisin käydä olisi Isokari.

Kuvalainaus @ http://www.isokari.com/
Haluaisin nähdä ihaoikean majakan ja vieläpä livenä. Jää nähtäväksi mihin ratsumme meidät kuljettaa ja onko koneongelmat lopullisesti saatu korjattua. Tulee nimittäin aika pitkä kotimatka yhdellä koneella... Ai niin, mutta eihän meillä ole kiire.

Nyt pakkaamaan ja viimehetken ohjeet kotiin jäävälle "talonnaiselle". Hälle jää valtava vastuu pitää kurkkuni ja tomaattini hengissä!


oi ja voi

kyllä se vaan näyttää olevan vaikiaa tämä blogin päivittäminen. Jotenkin se vain jää ja sitten se viimeistään kaatuu siihen ettei ole kuvia. Ja minä pidän kuvista, hyvistä kuvista. Pelkkä tekstinlöpinä on tylsää tai ei aina, mutta tylsempää kuin kuvien kanssa. Vielä ei ole tajuntaan iskostunut ajatella ja toimia kuin bloggaaja. Aina kuva kun postausajatus tulee mieleen.... Otan tavoitteeksi olla parempi tämän asian suhteen ensi kesänä. Olkoon tämä vuosi eskariaikaa!


 Apollon ollessa huollon alaisena päätimme siirtyä veneilemään Saimaalle. Mökkirannassa veneitä killuu kaksinkappalein. Perinteinen lasikuitukippo eli ruismoottorilla varustettu soutuvene ja vähän tehokkaampi 20 heppasella varustettu kiulu. Mikäköhän lie jälkimmäisen merkki tai malli, mutta meille se on Paljaveden paholainen.



Saimaa olisi tarjonnut upeita kuvia ja hienoja paikkoja, mutta niin jäi taas kamera taskun pohjalle.Siskon seinältä kävin kaappaamassa tämän upean iltaruskon.