lauantai 21. joulukuuta 2013

Apollon kausi 2013




Kausi alkoi 5.5.2013, kun Apollo laskettiin Raumalla veteen. Tehtiin pieni koeajo. Helatorstaina 9.5 lähdettiin neitsytmatkalle kohti kotia kolmihenkisen miehistön voimin. Tätä päivämäärää voidaan lienee pitää virallisena kauden aloituksena. Viimeinen reissu tehtiin halloween-viikonloppuna eli 1. - 3.11.13. Paatti nostettiin 22.11. Halloween taitaa kuitenkin olla virallisesti kauden lopetuspäivä. Kautemme kesti puoli vuotta. Ensi kaudella paatti sitten vaan aiemmin vesille... Vapun vietto veneillen olkoon tavoitteemme eli toivokaatte lauhaa kevättä, jotta syksyllä tekemättömät huollot voidaan suorittaa aikaisin keväällä. Apollo on ollut vesillä kauden aikana 16 kertaa tai oikeastaan köydet on irrotettu kotisatamassa 16 kertaa yöpymisreissua varten. 54 päivää Apollo on ollut miehitettynä. Hulvaton määrä. Noihin reissuihin mahtuu yksi kahden viikon reissu, monta neljän/viiden päivän reissua, lukuisia kolmen päivän reissuja ja vain muutama reissu jää yhteen yöhön. Olemme yöpyneet kauden aikana 21 eri satamassa, joista 9 on isoja palvelusatamia, 2 seuran saarta ja loput jonkun tahon ylläpitämiä saaria (virkistysalueita). Lisäksi olemme reissuillamme vierailleet yhdeksässä eri satamassa ilman yöpymistä. Kauden aikana Apollo on kiinnitetty yhteensä 50 kertaa, kun kotisatama ja lähin tankkausasema (Skiffer) jätetään laskuista pois. Läntisin paikka, johon seilasimme oli Rauma ja itäisin Norra Sandön Porvoon "takana".
Meripeninkulmia tuli karkeasti 1225. Ajoimme sankassa sumussa kerran, semisumussa kerran, kohtasimme merisavun kaksi kertaa, ajoimme sysipimeässä hakuvalon kanssa kerran, myrskyyn emme osuneet kertaakaan, auringossa ajoimme ehkä eniten. Kerran köysi potkurissa, kertaakaan ei karilla. Kukaan ei pudonnut. Kaksi kertaa autettiin muita. Kohtasimme tuttuja ja tuntemattomia!

WOW!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kausi virallisesti ohi

Apollon ylösnousemuksen päivä
Nyt hyvin pitkä, ihana ja antoisa kausi on virallisesti ohi, loppu, förbi ja caput. *itku*  Viimeinen reissu tehtiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja sen jälkeen "kissanristiäiset" veivät mahdollisuuden myöhäisempiin reissuihin. Jouduimme myös liottamaan Apolloa ennakoitua pidempään, sillä venepukkien valmistuminen antoi odottaa itseään. Ylösnousemuksen päivä koitti 22.11, jolloin rautarouvamme pääsi ansaituille talviunille. Lämpötilojen puolesta kautta olisi vielä mainiosti voinut jatkaa, sillä tuolloinkin mittarissa törötti + 7.

Sumuista, sateista ja yksinäistä
Kovin montaa paattia ei satamassa näkynyt, kerhon laiturissa muutama ja kaupungin puolella toinen mokoma. Koneet käynnistyivät pienen yskähtelyn jälkeen varsin mallikkaasti ja siitä seilattiin hiljalleen haikean hiljaisuuden vallitessa Sompasaareen. Suunnitellulle nostopaikalle pukkasi yhtäkkiä valtava proomu, joten piti salamana keksiä uusi nostomesta. Sehän löytyi, joskin tällaisella smurffilla oli hienoisia vaikeuksia kivuta veneestä laiturille.


 Ihan mikään pieni peli ei rouvaamme nosta ja liikuta, sen verran painavassa kunnossa hän on.


Tässä kohtaa mieleen tulee netissä pyörivät videot, kun kaikki ei mene ihan putkeen ja vene nostimineen kaatuu kuin hidastetussa filmissä ahdin valtakuntaan. Meillä sujui hyvin, kiitos ammattimaisen nostomiehen (jonka firma ja nimi eivät jääneet mieleen).

Tehtaan kupessa suurikin kutisuu...
Nostopaikan vaihtumisen vuoksi jouduin vetäisemään pikku lenkin takaisin auton luo. Tuulta pitävässä ulkokuoressa ja fleecekerrastossa tuli ihmiselle hiki. Toisaalta pyrähdys oli hauska ja virkistävä sekä monipuolinen. Sompasaari on mielenkiintoinen niemennokka, joka muistuttaa hieman Itä-Berliiniä. Ihan kiva -kahvilan kyltit näkyvät merelle päin, mutta eipä ole koskaan tullut käytyä paikan päällä. Nyt kun näin livenä tämän, tosin suljettuna, niin taidankin ensi kesänä poiketa ihan kivoilla kahveilla.
EDIT: Ihan kiva -kahvila = Ihana kahvila



Sompasaaren kärjessä on koko kesän seistä jököttänyt monumentaalinen mammutti. Mammutti on tervehtinyt niin lähtöämme kuin kotiin paluutammekin. Vain aito töräys on jäänyt puuttumaan. Joku teki sitten syksyllä mammutista viimeisen mammutin ja poltti sen. Tuikkasi tuleen ja tappoi. Nyyh! Nyt mammutti seisoo edelleen niemennokassa. Entinen loisto on muisto vain. Surullista!

Viimeinen mammutti
Juoksulenkistä ja mammuttisurkutteluista huolimatta ehdin vielä nähdä Apollon laskemisen kuljetuvälineeseensä.


Näkkiä oli pohjassa huomattavasti vähemmän kuin edellisellä kaudella Helkan pohjassa. Onko runsas ajo vaikuttanut vai kesän kylmät veet vaiko vetemme puhtaammaksi muuttuva kunto?

 Monen millin mönjäkerros pohjaa kyllä peitti, mutta siitä selvittiin painepesurilla. Nyt vielä pitäisi plussaan muuttua sää, jotta viimeiset kansipesut saataisiin suoritettua.


Myöhäisessä nostossa on se huono puoli, että moni huoltotoimenpide jää keväälle. Pakolliset tehdään ja paatti paketoidaan vastaanottamaan talven tuiskut.

Voihan haikeus,
ja kesästä luopumisen vaikeus!

ps. kesälomapäivitykset jatkuvat niin pitkälle talveen kuin vain päiviteltävää on. Ja jossain vaiheessa kausi pitää vielä kloussata numeraalisesti....

lauantai 23. marraskuuta 2013

17.7 Sandön kylpee auringossa


             Voi veljet, minkälaisen auringonlaskun ilta meille tarjosikaan. Katso ja hämmästy!

Kauden paras Apollo-kuva?

Aurinko maalasi merta
sinistä ja punaista
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden tältä taivaalta pois
puh, pah taivaalta pois...

Aurinko kaltereiden takana

En pystynyt tämän enempää raakkaamaan kuvia, monta jätin pois ja monta tuli myös tänne. Näitä kuvia palaan katsomaan talven pimeinä tunteina. Auringonlaskukuvat ovat kuin Multitabsia sielulle!

lauantai 16. marraskuuta 2013

17.7 Päivä Sandön:ssä



 
Kesälomareissun päivopostaus upeasta saaresta! Niin kaunis, hiljainen ja käyttämätön saari! Olimme jo toistamiseen Sandön:ssä. Edellisellä kerralla kulkuvälineemme oli sen verran kevyt ja pieni, että se pystyimme ajamaan keula edellä suoraan rantahiekalle ja silti potkurin alle riitti vettä. 



Rautarouva Apollo on sen verran järeä peli, ettemme uskaltaneet lähteä moiseen, mutta onneksi pienempi ratsuistamme avitti rantaan. 

Pohjoislaguuni
Saaren pohjoispuolella on laguunimainen syvennys, johon mekin itsemme kahdella ankkurilla ankkuroimme. Ihan ei laguunin kärki  pystynyt rauhoittamaan rauhattomasti vikuroivaa tuulta, mutta keula kohti pärskeitä ja perä kohti rantaa, niin suht rauhassa paattimme kellui. Varsinainen "satamapaikka" on merkitty koillislaguuniin ja sen kohdalta löytyykin saaren ainoa huussi ja nuotiopaikka. Saari kuuluu kansallispuistoon, joten avotulen teko kaikkialla muualla kuin merkityllä paikalla on ehdottomasti kielletty. Saaren itäpuolelle oli majoittunut pieni porukka, muuta "liikennettä" ei näkynyt, joten saari oli melkein meidän. Makkarat grilliin ja mahat täyteen! 


 Kuvasin auringonlaskua niin, että liipasinsormi jo kramppaili. Ne kuvat julkaistaan myöhemmin, sillä muutoin tästä jutusta tulee hehtaarijuttu.    

 Ai niin, saimmehan seuraa tällaisesta sikkurasilmäisestä herrasmiesmäisestä naurunaamasta.

Aamu valkeni niiiiiiiiiiiiiiin käsittämättömän kauniina ja hiljaisena, että kyllä siinä melkein itkua joutui pitelemään. Aamiaisen jälkeen pulahdimme hyiseen veteen, heinäkuun keskellä merivesi oli kivunnut juuri ja juuri + 14 asteeseen, hyrrr! Mutta kyllä siinä heräsi.
Ja sitten herättiin kunnolla, sillä tuuli ja hiekkapohja vetivät peräankkuria sen verran irti, että Apollo ehti kieppua ja pyörähdellä hetken ja juuri sen verran, että ankkuriliina kiepahti lenkille potkuriin. J jälleen mereen ja liina suoraksi. Tällä kertaa pelasimme varman päälle ja kuljetimme ankkurin Jorman avulla täydelliseen paikkaan ja jo loppui rempominen ja kikkailu. Tuo olisi pitänyt tehdä jo illalla, mutta tulimme liiaksi luottaneeksi kannelta tiputetun levyankkurin pitoon, "ikä oppia kaikkia ja ikävä oppia kaikki" -vai miten se tyhmä sanonta menee?

Ollaanko me Suomessa?
 Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kiertämään koko hela saari. Muistaakseni arvioimme karkeasti, että kierrokselle tulee matkaa 4,5 kilometriä, muisti voi tehdä myös tepposet, joten matka voi olla mitä vaan... Matkaa taisi mennä sen pari tuntia kaikkine pysähdyksineen, ihasteluineen ja ihmettelyineen. Sää oli kaunis ja saari upea. Mahtava fiilis!
Saarikaalia?
Saaren eteläpuoli


Saaren itäpäässä on upea pitkälle jatkuva särkkä. Särkän päässä nakottaa itäviitta ja siinä kohtaa on syytä olla kipparin kartalla. Väärältä puolelta yrittäessä tömähtää takuuvarmasti hiekalle. Särkkä on melkoisen pitkä ja sitä pitkin pääsee melkein koskettamaan itäviittaa. Jotenkin epäsuomalainen paikka. 


Iltapäivällä Koillislaguuniin saapui seurue ja edellinen seurue oli jo poistunut. Ihmettelimme, miten näin upea saari ei enempää retkeläisiä kerää. Toisaalta rantautuminen ei sovi kaikille, etenkään isoille paateille ja onhan aika liki saarta isoja palvelusatamia, että liekö siinä syys...
Tarkoitus oli jäädä saareen vielä seuraavaksi yöksi, mutta miehistön miehet saivat jonkun ihme reissusätkyn ja matkaa oli kuulemma jatkettava. Saarineuvoston kokoontumiseen jälkeen sovittiin, että päivä ollaan ja nautitaan ja illalla lähdetään kohti Kasnäsiä. Ajosta tulisi lyhyt, joten perilläkin oltaisiin ihmisten aikoihin!
Tämä päiväs saattoi ehkäpä olla kesän paras päivä! 

lauantai 9. marraskuuta 2013

16.7 Naantali - Aurajoki - Parainen - Sandön

Ja kesälomaturinat jatkuvat...


Jätimme tuulisen Naantalin taaksemme ja suuntasimme Aurajoelle. Turku mereltä päin ja Aurajokea pitkin oli kirjattu koettavien asioiden listaan. Monasti Aurajoen rannoilla istuskelleena tuntui upealta lipua pitkin hiljaista uomaa.



Vierasvenesatama oli täpötäysi ja ongelmaksi muodostui veneen parkkiin saaminen. Aika monessa paikassa laitureiden vieraspaikat ovat huonosti merkattu tai paikat johon saa tai ei saa jättää venettä. Ilmeisesti pitää vain tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Tyrkkäsimme paattimme sitten sellaiseen kohtaan, jossa ei ollut kieltoa, ei sallimusta eikä veneen nimeä törmään maalattuna tai laituriständitkään eivät osoittaneet joelle päin. Näytti siis hyvältä paikalta, mutta olikin huono. Sillä se kohta oli varattu Ukko-Pekalle. Saimme kuitenkin luvan kiinnittyä puoleksi tunniksi ja lupasimme käsi lipassa poistua annettuun aikaan mennessä Ukko-Pekan alta. Tämä sopi meille erinomaisesti ja tokihan olisimme poistuneet heti jos olisi pitänyt. Harmi vaan, että joku satamakottarainen oli eri mieltä. Kottarainen kutsui vallan paikalle monin natsoin varustetun virkamiehen, joka kertoi että nyt rikomme sääntöjä. Eipä siinä auttanut selittelyt, että asiasta on sovittu. Natsamies meinasi reiluna miehenä, että jos heti lähdemme on asia kunnossa, mutta tämä kottarainen jäi kirkumaan, että sakottaa pitäisi ja isolla kädellä. Myönnän kyllä, että olihan meissä virhettä, mutta toisaalta meillä oli myös kiinnittymislupa ja mistäpä me muualta tulleet nyt kaikkea tietäisimme....



Nokka käännettiin rantareitille ja suunnaksi kirjattiin Parainen. Mahtavaa ajella uusia reittejä. Katseltavaa ja ihmeteltävää piisaa. Ennen kuin Parainen saavutettiin sattui pieni "äxidentti", kun perässämme pitkässä köydessä seuraavan Jorman köysi takertui toisen koneen potkuriin. Typerä juttu, joka aiheutui ensin ajovirheestä sitten arviointivirheestä ja seuraavaksi liian verkkaisesta reagoinnista. Jormassa on kelluva köysi ja pieni jousto. Jouston olisi pitänyt olla niin lähellä Jormaa kuin mahdollista, mutta se olikin noin metrin päässä "oikeasta paikasta" eli sen paino pääsi vetämään köyttä veden alle, jolloin kahden koneen imu imaisi köyden toiseen potkuriin. Onni onnettomuudessa, että Apollossa on kaksi konetta eli pääsimme nilkuttamaan läheiseen laituriin. Jormakin saatiin vielä kaapattua takaisin haltuumme. J puukon kanssa veneen alle nyhtämään köyttä irti. Melkoinen duuni, mutta pois se köysi saatiin. Veden lämpötilakaan ei päätä huimannut, onneksi kyseessä oli kuitenkin suojaisa lahti eikä aava, jossa vesi ei paljoa päälle kymppiä ollut. Sankarmiäs tuo J. Olimme siis kiinnittyneet jälleen jonkun toisen laituriin, toistamiseen saman päivän aikana. Päätimme jättää rantasaunan terassille viestin käynnistämme, sillä jos joku paikallinen ihmetteli, että mitä vieras vene tekee toisten laiturissa, löytyi heille kiitosten ja yhteystietojen kera selitys. Jorma uudelleen veneen perään ja matka jatkui kohti Paraisia.



Paraisten vierasvenesatamaa oli jossain päin internettiä kehuttu, mutta meihin se ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Ei mitään vikaa, muttei hehkutustakaan. Lainasimme satamasta pyörät ja kävimme kylillä syömässä ja hankkimassa wallakseen lämmityslientä ja taas oli aika jatkaa matkaa.

Kuvakaappaus @ http://www.paraistenvierasvenesatama.fi/fi_hem.php
 Päätimme oikoa matkasuunnitelmaa ja mennä samaisena päivänä seuraavan päivän kohteeseen eli Kemiönsaaren Sandön:iin. Se on niin upea paikka, että siitä tulee aivan oma tarina!

Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset
13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari
14.7 Isokari - Katanpää
15.7 Katanpää - Naantali

torstai 24. lokakuuta 2013

Vaakkukevennys

Nuiden vaakottajien kanssa tulee vaan niin hyvälle mielelle ja tuulelle. Tämä nokka tötteröllä kerjuulle juoksujalkaa keikkunut yksilö tavattiin Naantalin talvikauteen siirtyneessä satamassa. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kameralaukussani on hälle kuuluvaa murkinaa. Valitettavasti näin ei ollut ja pitkän keskustelun jälkeen vaakku poistuikin nokka mutrussa lajitovereidensa joukkoon. Lupasin, että ensi kerralla en tee noin pahaa kardinaalimokaa ja tule ilman eväksiä. Hauska tyyppi ja hauska hetki.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Maa valkoinen, meri avoinna meille



Tältä näytti kotitie aamun valjetessa ja me suuntaamme lumipeitteestä huolimatta merille. Aurinko paistaa ja ruska loistaa, mikäs tässä on taas ihmisen ollessa ja odottaessa uusia seikkailuja! See u!





Ja tuolta kotisatamassa. Kovin montaa puattia ei satamassa enää ole vai onkohan he merillä... Aika tyhjää täällä näyttää olevan, ettei he ainakaan länteen ole lähteneet. Ja matka jatkuu, hei!



Ja tältä tänään sunnuntain, käsittämättömän komeeta! Ulkona +13. Ihanata, ihanata, ihanata!