Pääsiäisristeily vol 7/2015

"Nosta kasvot ylös sateeseen

katso lintujen lentoa

ne ei kylvä

ei ne satoa korjaa

mut niil on tarpeeks kaikkea

Kiivetään kukkulalle

sieltä näkee ohi kaupungin

niin sä muistat mistä tullut oot

ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa..."

Olkoon tämä viimeinen postaus tästä aiheesta. Kiitos, että matkasitte mukana ja erityiskiitos koko reissua seuranneelle Katinkalle!

Aamu valkeni Porvoossa ja lähtö sieltä sujui sukkelaan, about vartissa. Päivän kippari päätti, että nyt riittää vessattomuus ja lähdetään seuraavalle etapille, välittömästi. Suurin osa miehistöstä makasi vielä punkan pohjalla silmät sikkuralla yrittäen ymmärtää, että mitä tapahtuu. Koneet kuopi malttamattomina lähtökuopissaan ja sitten mentiin. Se oli hätäisin lähtö Apollon historiassa. Vieläkin huvittaa koko homma!

Sää oli tyyni ja enteili hyvää päivää. Ja hyvä päivä siitä tulikin. Suuntasimme seuran saareen ja saimme nauttia siellä ylhäisestä yksinäisyydestämme. Hiljaisuus oli jotain korvia suutelevaa. Tosin ihan hipihiljaista ei ollut, sillä merimerkkimiehet olivat hommissa. Pohdittiin työn haastavuutta ja sitä kuinka tuossa hommassa korostuu miehistön kommunikointitaidot. Tiettävästi Sipoon selällä ja Kaunissaaren ymäristössä on merkit talven jäljiltä kunnossa. Tieto perustuu miehistömme näköhavaintoon. Ja sanottakoon, ettei se surina häirinnyt sillä "meidän" turvallisuutemme vuoksihan nämä kaverit pyhänäkin työtänsä paiskivat. Kiitos ja kumarrus!

Saavuimme satama-altaaseen "vetävässä" kelissä eli aallokkoa ei ollut nimeksikään, mutta silti joudun tosissani taistelemaan poijuliinan kiinnittämisen kanssa. Apollo meinasi kääntää peränsä ihan omaan suuntaan, johon yritin esittää eriävää mielipidettä. Lopulta selviydyn voittajana, joskin jouduin ottamaan käyttöön ihan jokaisen voimasolun, joka kropastani löytyy.

Miehistö oli nälissään ja aamukahvin tarpeessa, mutta silti saari piti pikaisesti katsastaa. Nopean rantautumisen jälkeen ryhdyimme aamiaispuuhiin. Maittavan aamiaisen jälkeen oli edessä puu- ja vesitalkoot eli saunanlämmityspuuhat. Päivä sujui kuin siivillä ja saunoimme oikein pitkän kaavan kautta. Eräs "muumit kanootistaan kadottanut" kävi pariin otteeseen uimassa... Jostain syystä totaalirentoutuminen tapahtuu vasta kolmannen päivän paikkeilla. Enää ei reissun alkuinnostus saa ihmistä höntyilemään, vaan rauha valtaa mielen. Pakahdun kun ajattelen noita tunnelmia.

Saunan ja syöminkien jälkeen paistattelimme ilta-auringon rauhassa loppupäivää. Tuo hetki on jäänyt ehkä parhaiten mieleen, koska kaikki oli niin kaunista ja seesteistä.

Istuskelimme savustavalla notskilla tovin ja vetäydyimme onnen uuvuttamina Apollon uumeniin.

Viimeinen päivä eli pääsiäismaanantai valkeni upeana. Aurinko paistoi, maailma oli tyyni, ilma oli kirpeän raikas, mieli oli mainio ja olo onnellinen.

Viivyttelimme saaressa vielä tovin ja kiertelimme ja kaartelimme sen rantoja seuraten lintujen kosiotansseja. Sisemmällä saaressa hyppeli hippiäinen. Tyyppi oli sen verran ihmisarka, ettei linssiluteeksi suostunut, mutta muuten erihauska hyppivä heebo.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän tunnelmoinnin!

"Joskus tuntuu että ajan pyörteet

kiskoo meidät mukanaan

avaa sylisi mulle

näin maailma saa ohi virrata

Sun aika on kukkaan puhjeta

kohti taivasta kurkottaa

juuret viimein kylmän kiven murtaa

jos ymmärtää odottaa..."

XOXOXO

Pääsiäisristeily vol 6/2015

Matka tosiaan jatkui kohti Porvoota. Arvuuttelimme, että kuinkahan mones vene olisimme. Korkein arvaus oli, että kolmansia ja se tuli minun suustani. Sää oli harmaja, mutta tuuleton eli ihan mukiin menevä. Pari purjehtijaa näimme, joitakin kalastajia ja karmean kokoisen tankkerin tai mikä lie jättimäinen rautahirmu se oli. 

Porvooseen ei matkallisesti ole kovinkaan pitkä Tallholmenista. Itse asiassa Kaunissaaresta Tallholmenin koukkauksella (väylää pitkin) sain lukemaksi 26,1 mpk. Suunnilleen Porvoonjoen suulla, heti öljysataman jälkeen alkaa kympin nopeusrajoitus, joka kestää perille saakka. Porvoonjoki rantoineen tarjoaa mielenkiintoista katseltavaa, joten mikäs siinä liplatellessa eteen päin. Ja eihän se olisi kiva jos kaahaavan veneen peräaalto heittäisi jonkun nokkaeläimen huolella rakentaman pesän vallan ympäri.

Sää tosiaan oli kosteahko ja veti mm. kuomun ikkunat melkoiseen huuruun. Yhtäkkiä taakse vilkaistessani silmäni kohtasivat uskomattoman näyn. Venettämme seurasi arviolta viitisenkymmentä lokkia. Ensimmäiset lokit olivat noin metrin päässä veneen perästä ja loput sitten epämääräisessä muodostelmassa. Näky oli kuin Hitsckokin linnuista, mutta sen neitseellisestä versiosta. Sumuinen kuomu, harmaa ilma, harmaan virtaava joki ja valkoisena syöksähtelevät lokit oli jotain käsittämätöntä. Lokit liitelivät, syöksähtelivät, poukkosivat ja lepattivat seuraten koko ajan venettämme. Yritin napata kuvaa kuomun läpi siinä onnistumatta. Siirryin sivuikkunalle ja avasin äärivarovasti vetoketjua ja sillä sekunnilla koko lokkiseurakunta katosi. Luukku kiinni ja lokit palasivat. Sain onneksi pari kuvaa otettua, joskaan ne eivät toista kokemusta edes prosentin vertaa.

Porvoonjoen rannat olivat paikkapaikoin vielä jään peitossa. Psykedeelistä ajaa jäiden reunustamaa jokea pitkin Hitsckokin porukka perässä. Saavuimme iltasella Porvooseen ja edelleen uinuvaan satamaan.

Olimme ensimmäinen vierasvene ja meidän jälkeemme saapui varmuudella yksi seilaaja. Kolmannesta veneestä emme päässeet yksimielisyyteen oliko se vieras vai paikallinen. Saatuamme köydet kiinni alkoi sataa. Ja ilma muuttui hyiseksi. Kauppaan oli kuitenkin lähdettävä, sillä juomavesitonkat ammottivat tyhjyyttään. Kävellessämme kauppaan alkoi paukata rakeita sellaisella antaumuksella että tuntui kuin silmämunat puhkeaisivat. Päädyimme pääsiäislounaalle Amarilloon, jossa miehistö väsähti totaalisesti. Lämmin sisätila, runsas ja maukallinen ruoka ja raukea tunnelma tekivät tehtävänsä pitkähkön päivän, päiväsaunan ja ulkoilman pussaamalla miehistölle. Tarkoitus oli mennä yökerhoon, mutta yökerho vaihtui pubiin ja yhteen mallasjuomaan. Porvoossa oli niin kylmä, ettei siinä ollut mitään järkeä. Viime vuoden vappupäiväkin oli lämpimämpi ja silloin luulin, ettei sitä kylmempää ole olemassa.

Laskettelurinne oli vielä lumen peitossa, harmi että lumilauta jäi kotia ;)

Krebaukset siis jäivät ja painuimme paattiin. Ihan samantein ei päivää maltettu lopettaa ja hetki siinä vielä rupateltiin. Pohdittiin mm. rannassa olevaa vessakompleksia, joka oli visusti kiinni. Miksiköhän sitä ei voisi pitää auki niin, että satamakauden ulkopuolella päiväkohtaisen koodin saisi vaikka soittamalla tai sisään pääsisi poletilla?

-jatkuu, vielä yhdellä tarinalla-

Pääsiäisristeily vol 5/2015

"Anna tuulen puhdistaa..."

Tallholmenissa siis oltiin Kaunissaaren ja tuon roskaamispaasauksen jälkeen. Tallholmen on ihana saari, mutta sen rannat tekevät tulemisesta ja olemisesta haastellisia. Tai jos sattuu täysin tyyni keli, niin silloin ei ole ongelmaa. Etelä- ja lounaistuuli taitaa olla suotuisimmat tuulet. Mietokin, väärästä suunnasta tuleva tuuli on on veemäinen ja oleminen on vähintäänkin mielenkiintoista. Vesi pumppaa ja hakkaa. Pumppaa ja hakkaa. Hakkaa ja pumppaa. Ja vene vetää holtittomasti sambaa.

Tulimme kolmatta kertaa tähän saareen eli todellisuus oli osittain tiedossa. (Jos ehdin, niin kerron niistä aiemmista kerroista myöhemmin). Aallokko oli matala ja tasainen ja olimme "ruuhkakauden" ulkopuolella, joten päätimme laittaa Apollon kylkikiinnityksellä huoltolaituriin. Huoltolaituriin kiinnittyminen on kielletty vain joinakin tunteina joinakin päivinä, joten se oli tuolla hetkellä sallittua. Tietojemme mukaan pohja on kallioista, joten talvikauden jälkeen ei ollut varmuutta poijujenkaan pitävyydestä tai lähinnä siitä onko jäät tehneet niille tepposia.

Laitoimme itsemme siis kiinni kyljellä, mikä meni sinne ja päin. Lyhyt laituri, pitkä vene, kallio lähellä, pumppaava tilanne, kommunikointivirhe, huono ennakointi = sähläämisen kautta onnellinen loppu. Vatkaimessa ei kukaan täysjärkinen pystynyt olemaan, mutta se ei ollut tarkoituskaan, sillä saunaan pääseminen oli miehistön mielessä. Tallholmenissa on kaivo, joka on saunomis- muttei talouskelpoista. Puita on, mutta ne on pitkiä pulikoita, jotka täytyy pilkkoa. Jos mahdollista niin oma saha kannattaa ottaa mukaan, sillä saaren sahat ovat aika paljon elämää nähneitä. Laitoimme tulet notskille ja saunan pesään ja sitten vain odottelimme, odottelimme ja odottelimme. Joku oli tempaissut saunan oven kokonaan saranoilta, outo juttu sillä sauna ei käsittääkseni koskaan ole lukittu.

Kuva kesältä 2014

Saunan vieressä oleva notski on ns. avonotski, joten se on altis tuulille. Kannattaa ehkä ottaa pressu mukaan, jonka voi virittää tuulen suojaksi. Näin me olisimme tehneet, jos olisimme jääneet saareen yöksi. Saaresta löytyy myös kaksi grillikatosta ja pari vessaa, vuokra"mökki" ja -sauna.

Sauna siis lämpeni hyvin hitaasti, mutta varmasti kuitenkin. Tyttöjen saunavuoron aikana saareen saapui vene. Hivenen nolotti koko laiturin vievä kylkikiinnityksessä keikkuva Apollo, mutta emme todellakaan osanneet arvata, että saisimme seuraa. Onneksi he saivat veneen poijuun ja köydet kalliolenkkeihin eli lopulta kaikki oli hyvin. Tai niin hyvin kuin siinä pumppauksessa pystyi olemaan. Heillä oli pienehkö ja kevyt daycruiseri ja pumppuliike sai kyllä sen veneen "tanssimaan" aalloilla melkoista sambaa.

Saunottuamme jätimme seuraaville hyvät löylyt ja jätimme vatkaavat olosuhteet taaksemme ja jatkoimme matkaa. Heti kun pääsimme Tallholmenin rannan vaikutuksen ulottumattomiin tasoittui meno ja keli oli jopa tyyni. Uskomaton ero!

-jatkuu-

Pääsiäisreissu vol 4/2015

Olen liikuttunut ja erittäin otettu sekä yllättynyt siitä kuinka olette olleet mukana pääsiäisseikkailussamme. Miehistö moninkertaistui teidän myötä! Samalla olen harmistunut kun työt ovat heitelleet kapuloita potkuriin ja päivitykset ovat jääneet. Ja seuraava tai siis tämä postaus on yhtä pärräämistä. Pärrääminen menee hukkaan, sillä tiedän ettette te sorru tietentahtoiseen roskaamiseen, mutta jos viesti saavuttaa edes yhden ajattelemattomsn, joka muuttaa toimintaansa, niin kai tämä "pärri" on saavuttabut tavoitteensa.

Kaunissaaresta pääsiäisseikkailu jatkui Tallholmeniin, josta tulee seuraavassa postauksessa tarinaa. Nyt on nääs pakko paasata!

Tallholmenissa oli nimittän suhteellisen paljon tölkkejä maassa. Osaa oli yritetty vähän niputtaa ja osa oli siinä mihin se oli kädestä tipahtanut. Miksi ihmeessä?

Onko kyseessä tyhmyys vai välinpitämättömyys? Unohtamiseen en usko. Vai onko kyseessä kuvitelma, että kyllä Joku ne siivoaa?

Kuka on se Joku? Merten Joku Jokunen?

Muutaman tölkin ymmärtää, ne voi oikeasti unohtua tai jäädä huomaamatta, mutta reilulle 30:lle tölkille ei niin vain käy. Jouduimme tekemään puolittaisen ympäristöteon ja keräsimme ne roskiin. Apolloon ei vaan enää mahtunut ylimääräistä tavaraa ja päädyimme siihen, että parempi tölkkien on mennä roskien mukana kaatopaikalle kuin tuulen mukana mereen odottaessaan sen Jonkun tulemista. Mietimme myös, että tölkit olisi vain nostettu pusseissa puuvajaan, mutta epäilimme ettei niitä sieltä kukaan vie. Saareen kun ei varsinaisesti pullonkerääjät rantaudu. Näin jälkikäteen harmittaa ettei niitä tölkkejä vaan tungettu Apolloon.

Tällaiseen listaan törmäsimme pääsiäisen aikana. Olettekos miettineet moista? Aika konkreettista ja karua!

Itselleni oli yllättävää, että torjunta-aineilla kyllästetty appelsiininkuori maatuu noinkin lyhyessä ajassa. Luulin myös, ettei purukumi maadu koskaan... luin, että jotkut kalalajit saattavat syödä tupakan tumppeja... mutta että höttönen sanomalehtikin makaa maassa noin kauan... Pidetäämpä siis huolta, ettei luontoon päädy mitään mikä sinne ei kuulu!

Pääsiäisristeily vol 3/2015

"Kiivetään kukkulalle

Sieltä näkee ohi kaupungin

Silloin muistat mistä tullut oot

Ja minne palaat takaisin..."

Kaunissaari näytti Pitkänäperjantaina minun silmin tältä.

 puuosteri?

Torvijäkälä?

-jatkuu-

Pääsiäisristeily vol 2/2015

"Nosta kasvot ylös sateeseen

Katso lintujen lentoa

Ne ei kylvä

Ei ne satoa korjaa

Mut niil on tarpeeks kaikkea..."

Tuuli: tyyni
Asteet: +2
Ilma: Parempi kuin toivoa olisi voinut
Tunnelma: Maailma on mun

Matka siis jatkui tai ehkä se tarkemmin sanottuna alkoi kohti Kaunissaarta. Turha kai mainita, että miehistä oli innoissaan!
Apollossa voi olla keulahytissä ajon aikana, varsinkin jos keli on tasainen, mutta ei siellä kukaan oikein viihdy. Olennainen osa veneilyä kun on nuo maisemat ja seura. Kylmillä ja kosteilla keleillä porukka käy sen verran kuumana, että ikkunat huurtuvat. Apollossa on joku koje, joka hyötykäyttää koneesta lämpimän ilman ja puhaltaa sen ikkunoihin, mutta ennen kuin koneet ovat kuumat ovat ikkunat todella huurussa. Ja huuruisia ikkunoita saakin sitten lastailla koko ajan. Käytämme kuskin ikkunan kohdalla autolaturipistokkeesta virran ottavaa propellipuhallinta ja neljää tukevissa laseissa olevaa tuikkua. Ja huoli pois, homma on hoidettu niin että tuo on turvallista. Veneen täytyy kääntyä ympäri, jotta tuosta tulisi vaarallista ja siinä kohtaa tuikut ovat ehkä se pienin ongelma. Niin ja tuikkuja ei siis käytetä "pomppukelillä" silloin lastataan urakalla. Puhaltimen ja kynttilöiden avulla ikkuna pysyy jossain vaiheessa auki. Biltemassa myydään autopistokkeeseen laitettavaa puhallinta, joka puhaltaa ja lämmittää. Harkitsemme sellaisen hankkimista, mutta katsotaan nyt...

Välispiikistä itse asiaan eli Kaunissaareen. Arvuuttelimme, että onko siellä muita ja jos on, niin kuinka paljon. Me olimme kolmansia ja meidän jälkeen saapui vielä kaksi venettä. Kaikki veneet olivat moottoripaatteja, mikä yllätti. Yleensä purjehtijat ovat niitä "eka merel, vika merel" -tyyppejä. Ei ollut Kaunissaari muuttunut reilussa viidessä kuukaudessa juurikaan (edellinen käynti 19.10.2014). Talven tuhot näyttäytyivät lähinnä roskina, jota oli yllättävän paljon. Mikä johtuu mm. siitä, että tulkintani mukaan osaa porukasta ei kiinnosta se, että saaren ollessa ns. kiinni ei siellä ole jätehuoltoa ja se on kerrottu kyllä. Eli joku jättää roskansa astiaan, jossa ei ole roskapussia ja ne roskat ovat siellä sitten koko talven. Tai sitten ei ole, kun tuuli kaataa pöntön tai elukka levittää roskat ja sittenhän ne on pitkin ja poikin. Me teimme täsmäiskun ja siivosimme pienen alueen roskattomaksi. Kaunissaari on pääsääntöisesti siisti saari ilmeisesti juurikin henkilökunnan ansiosta. Ja vaikka saareen "miehitettynä" ollessaan se kuuluisa Joku hoitaisi siivouspuolen, voimme jokainen jokapaikassa auttaa omalta osaltamma puhtaanapidossa. No anyway, ei roskat fiilistä lannistaneet ja "matka" jatkui.

Saartahan oli pakko mennä tutkimaan ja päätimme lähteä saaren terassille minttukaakoille. Terassihan ei luonnollisestikaan ole kauttansa avannut, joten päätimme tyytyä "self serviseen".

Lämmittävien kaakkaoitten jälkeen päätimme jalkautua, miehet lähtivät sapuskanlaittopuuhiin ja mimmit lähtivät puolikkaalle saarikierrokselle.

-jatkuu-

Pääsiäisristeily vol 1/2015

"Anna tuulen puhdistaa

nostaa helmoja

heittää hiukset sekaisin

kevätmyrskyn kastella

mekko liimata kiinni vartaloos.."

Tiedätte sen tunteen kun meinaa "kuppi" mennä nurin pelkästä riemusta, ilosta ja innosta?! Jos tiedätte niin sitten tiedätte fiilikseni tämän reissun kynnyksellä.

Kuten olette saattaneet havaita, niin Apollo tosiaan tähtäsi pääsiäisen pyhiksi vesille. Pääsiäisenalusviikko oli säiden osalta vähintäänkin mielenkiintoinen. Suunnitelmaa ei kuitenkaan muutettu, mutta päätettiin että ihan viimeinen lähtöpäätös tehdään vasta perjantaina ja silloin suunnataan suunnilleen tunnin ajon päähän, jotta lauantaina on mahdollisimman lyhyt matka paeta säitä. Aikainen lasku tosiaan jätti mm. siivouksen puolitiehen, joten suunnistin satamaan jo torstaina. Auto oli piripintaan täynnä tavaraa, koska aivan kaikkeen oli varauduttava.

Satamaan päästyäni alkoi sataa. Tietenkin. Tuuli oli onneksi vaimea ja sen suunta täydellinen, sillä edessä oli varsin mielenkiintoinen veneen siirtotehtävä vetämällä. Olin tehnyt itseni kanssa loistavan siirtosuunnitelman ja homman sujuvuus yllätti jopa itsenikin. Siirsin siis veneen verstaan eteen, josta tiesin saavani sähköä, jota minä sekä Apollo kaipasimme. Sää teutaroi sateen ja osittaisen auringonpaisteen kanssa, joten siivosin silloin kun satoi ja silloin kun paistoi rehtasin kamaa autosta paattiin. Huudatin lämppäriä täysillä ja kierrätin ilmaa autopuhaltimella, joten kosteus poistui melko nopeasti ja pikkuhiljaa lämpötilakin alkoi nousta. Siirsin autopuhaltimen ohjaamoon ja vaihdoin lisälämmityksen kynttilöihin. 

Kun paatti oli siivottu ja tavarat paikallaan oli mielikin hyvä ja osa miehistöstä alkoi saapua satamaan. Kävimme kylillä syömässä ja veneilykauden kantabaarissa nostamassa kauden aloitukselle maljat ja painuimme unille. Kärsin vaihtelevasti huonounisuudesta, mutta nyt olin koko yön taju aivan poissa. Ei haitannut kylmyys, eikä kosteus, ei lintujen laulu eikä omat ajatukset. Ilmeisen rankka ja vähäuninen työviikko teki tehtävänsä ja nuo unet tulivat tarpeeseen.

Aamiaista naamaan ja loppumiehistö laivaan ja liikkeelle tyynessä ja erittäin kohtuullisessa kelissä. HMVK:n tankkipiste toimi, joskaan kuittitulostin ei. Saimme siis dieseliä ja matka kohti itää alkoi.

"niin olet kaunis kaunis

ja maailma on sun..."

-jatkuu-

Hullun huvit

Jaan nyt tämän höpötyksen, jos tänne eksyy joku yhtä hullu kuin me ja joku joka kaipailee kevätveneilyajatuksia. Kuvittelemme edelleenkin viettävämme pääsiäisen Apollossa. Aikainen lasku aiheuttaa kaikenlaisia pähkinöitä purtavaksi ja yksi niistä on tankkausasema.

Kuva ei liity tapaukseen

Skiffer on nykyään SeaPointin asema ja sen automaatit ovat jo auki. Muita palveluita ei vielä ole tarjolla. Tervasaaren kannaksen HMVK:n satamasta saa myös SeaPointin toimittamana dieseliä. Joskin nyt lukija tai joku lähetin oli rikki ja pojat sitä yrittävät korjata. HMVK olisi meille kivempi tankkauspaikka, mutta jos vika ei korjaannu niin ei tuo Skifferkään ongelma ole. Tosin Kaivarin "kuja" on katkaistu Uunisaaren kohdalta kävelysillalla, joten joudumme kiertämään koko liuskan  päästäksemme länsipuolelta Skifferille. No ei tuo mikään ongelma ole, mutta huomionarvoinen seikka kuitenkin.

Sitten tarvitsisimme makeaa vettä ja sen saamista en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Juomavesi voidaan tuoda tonkissa, mutta käyttövesikin olisi kiva, sillä ei noita tonkkia nyt niin pirukseltaan viitsisi kyytiin ottaa. Olen kuitenkin luottavainen ja kuvittelen ratkaisevan tämän. Meidän kotisatama on siis kiinni ja aukeaa vasta pöyristyttävän myöhään eli vappuna. HMVK avaa satamansa virallisesti noin ja suunnilleen 11.4.15 (kannattaa tarkistaa, jos varma tieto on tarpeen). Ja järkikin sen sanoo, ettei mikään satama tällaisilla keleillä vesipiuhoja laitureille vetele.

Vesipähkimisen lisäksi vessa tuottaa ongelmaa. Onhan veneessä vessa, mutta sitä täytyy käyttää säästeliäästi ettei täyty ennen aikaisesti. Viime vuonna taisimme löytää ensimmäisen toimivan septin tyhjennyspisteen toukokuun lopulla. Katajanokan lähistöllä on useita tyhjennyspisteitä ainakin SMK, HMVK, Kupolisatama (en tiedä oikeaa nimeä), Suomenlinna ja Suomenlinnan viereinen satama, Skiffer ja Uunisaari. Joko koko kojetta ei ollut kytketty tai sitten putket oli paikallaan, mutta sähkö puuttui, jossain ei ollut imua ollenkaan jne. Aika turhauttavaa monellakin tapaa. Myöhäiseen septin tyhjennyspisteiden avaamiseen on siis syytä varautua. Saarissahan pääsee käymään huusseissa, mutta kaupunkialueella satamien ollessa kiinni ei auta kuin käyttää Apollon toilettia. Nooo, ei tämäkään niin suuri ongelma ole, että se "fiilistä" pilaisi.

Kuva kaudelta 2013

Olen myös soitellut ja meilaillut erinäisiin paikkoihin ja kaikki on vielä sulki. Ei yllätä, lähinnä kokeilin kepillä jäätä. Porvoosta kyselin mm. onko joki sula. Ja sainkin nopeasti ystävällisen vastauksen, että joki on sula, mutta satama kiinni. Eivät pysty tarjoamaan sähköä, vessaa eikä suihkua, kun vasta sataman auettua eli 15.5. Sain vielä erikseen viestiä, että vierasvenelaituri oli uitettu paikalleen eli ainakin kiinnittäytymispaikka löytyisi. Olin tyytyväinen palveluun, vaikka tavallaan en palvelu saanut (heh).
Yritin myös soittaa Kaunissaaren ja jos joku olisi erehtynyt vastaamaan olisin anellut erikoiskohtelua ja saunomismahdollisuutta, Kukaan ei vastannut, koska varausajat alkavat 7.4 ja kausi 8.5. Yrittänyt ei laiteta, joskaan siitä ei nyt tällä kerralla ollutkaan apua. Sitten keksin, että Tallholmenin saunaan pitäisi päästä ympäri vuoden eli sitä lähdemme katsastamaan, jos vesille lähdemme ja tuuli siihen saareen nähden on suotuisa.

Eli summasummarum, dieseliä HMVK:lta tai Skifferistä, vettä taivaalta(?), sähköä aggrekaatista, vessa -> pidätä saareen asti. Eli huoli pois ja ongelmat ratkaistu!
Nyt on enää yksi jättimäinen ongelma ja se on tuo sääukko. Miehistön kanssa tuossa todettiin, että sää tulee olemaan joka tapauksessa kehno, mutta kuinka kehno, niin se jää nähtäväksi!