Martta testaa

Veneen vaaleapohjaisiin verhoihin on talven aikana salakavalasti ilmestynyt pieniä homepilkkuja. Pilkkuja ei ole paljon, mutta päätin silti ryhtyä taistoon. Googlettaminen toi tulokseksi mm. kloritin käytön. Se ei nyt kuitenkaan käynyt päinsä, koska vaaleissa verhoissa kulkee sinisiä raitoja ja klorittihan tunnetusti myös valkaisee. Törmäsin myös piimäpesuun, jonka kehuttiin poistavan tuoretta hometta tekstiileistä. Onko talven aikana ilmestynyt home tuoretta? Tarviiko kankaille tehdä jotain ennen piimäkylpyä? Kuinka paljon piimää? Eikö vettä lainkaan? Mitä mitä? Lukuisia kysymyksiä ilman vastauksia!

Taas pistin pystyyn testilaboratorion tietämättä kunnolla mitä tein ja oliko toiminta lainkaan järkevää. Hieroin verhoihin piimää (mies toi rasvatonta, ja mietin että onko tälläkin väliä lopputuloksessa). 5 verhoa ja litra piimää. Sulloin piimässä kyllästytetyt verhot ämpäriin ja kippasin kylmää vettä suunnilleen viisi litraa joukkoon eli sen verran vettä, että verhot peittyivät kokonaan. Verhojen päälle vielä paino niin, että verhot pysyvät kokonaan uppeluksissa. Löytämässäni vinkissä liotusajaksi oli merkattu 1-2 vuorokautta. Huomisen vapun vuoksi itse liotan niitä 2 vuorokautta ja jatkotoimenpiteet määräytyvät lopputuloksesta ja mahdollisesta hajuhaitasta. Jännä nähdä kuinka hapan piimä poistaisi melko kinkkisiä homepilkkuja. Fiilis on skeptisen innostunut ja ehdottoman toiveikas! Loppuraportin voitte lukea sitten joskus myöhemmin...

EDIT: Tilanne noin 12 tunnin jälkeen on se, että piimä ja vesi ovat erottuneet toisistaan. Piimä on keräytynyt verhojen ympärille eli kuituihin. Maalaisjärkeni sanoo, että näyttää hyvältä, sillä tuo piimähän tässä on se vaikuttava aine ja aine on nyt juuri siellä missä pitääkin. Liotus jatkuu vielä, vaikka valtavasti tekisi mieli napata verhot jo pois ja todeta tilanne. Maltan (juuri ja juuri) kuitenkin vielä ja jatkan liotusta.

Köysipyykillä

Törmäsin ohjeeseen, jossa opasteettin kuinka köydet pestään. Empä ollut aiemmin edes miettinyt, että niitä pitäs pestä. Köysi on köysi ja aika sen patinoi. Koska kuitenkin pidän marttamaisista nikseistä, innostuin tästä ajatuksesta niin paljon, että päätin pistää testilaboratorion pystyyn.

tarvikkeet
- köysi (ylläri)
- omenaviinietikkaa
- pyykin huuhteluainetta
- vettä
- ämpäri
- keittiörätti

Valitsin testikäyttöön veneen surkeimman köyden, jota on lähinnä käytetty kaikkeen muuhun kuin veneen kiinnittäniseen eli köysi jo periaatteessa joutaisi köysien hautuumaalle. Lorotin ämpäriin noin 6 litraa niin kuumaa vettä kuin hanasti lähti. Bongaamassani ohjeessa puhuttiin vain vedestä, mutta järkeilin, että huuhteluaine sekoittuu kuumaan veteen parhaiten. Sekaan 2,5 dl omenaviinietikkaa (tämän enempää ei ollut ko. ainetta tarjolla, joten veden määrä määräytyi tämän mukaan) ja lopuksi joukkoon korkillinen huuhteluainetta.

Köysi ämpäriin ja uppeluksiin. Annoin kylpeä kaksi tuntia. En hämmentänyt "keitosta", mutta jälkiviisaana luulen, että liemi olisi kaivannut jonkinlaista silloin tällöin tapahtuvaa kevyttä liikettä.

Kahden tunnin jälkeen vedin köyden vielä pari kertaa paksun keittiörätin (Vileda tms.) läpi. Jotenkin tuntui, että tämä toimenpide oli tarpeen ja ihan kuin köysi olisi valkaistunut lisää. Huuhtelin köyden lämpimällä vedellä, tämänkään toimenpiteen tarpeellisuudesta en ole varma, mutta mietin että huuhtelemalla säikeissä oleva likavesi poistuu ja puhtaampaa tulee. No, tiedä tuota.

Sitten vain köydestä kierteet pois ja roikottamalla kuivumaan. Kuvassa köysi on vielä märkä, joten lopputulos ei ole niin selkeästi nähtävissä. Myös kuva syö aika paljon eroa ennen ja jälkeen kuviin. Livenä omat silmäni näkevät tai sitten haluan nähdä, että köysi on puhtaampi kuin ennen pesua. Pähkin kuitenkin onko lopputulos kuitenkaan niin loistava, että kannattaa kaikkien köysien kanssa köysipyykille ryhtyä? Mielenkiintoinen käytännönkoe tuo tosin oli, joskin päädyin siihen etten aio pestä veneen kaikkia köysiä, ehkä pesen jatkossa uudet köydet, jotta pysyvät puhtaampina pidempään. Vai osaako joku kertoa, että jos köysi on harmautta lukuunottamatta kunnossa, niin onko pesulla muuta kuin visuaalinen hyöty?  

Täydellisen kahvikupin metsästys

Tarvitsen aamulla ämpärillisen kahvia, jotta lähden käyntiin. Kahvia ei voi juoda kahvikupista, siis sellaisesta miniatyyrikiposti, johon mahtuu suullinen kahvia, vaan mukista ja mitä isompi muki, sitä parempi. Jostain syystä kahvi ei maistu samalta pienissä erissä vaan kerralla se on maukallisempaa.

Oho, jäin fiilistelemään kahvilla ja kaapista löytyvillä kupeilla, vaikka piti etsiä täydellistä kahvikuppia veneeseen. Viime kesänä pääsääntöisesti venekuppeina käytettiin kertiksiä. Lörppö, ruma, pahville maistuva ja epäekologinen meininki ei jatku enää ensi kesänä, jo siitäkin syystä, että tulevassa paatissa on enempi säilytystilaa kuin edellisessä. Ja pahvinen kahvi, yök! Nyt vain pitäisi löytää se täydellinen kuppi tai kuppisarja. Joka vieläpä miellyttää muitakin veneenkäyttäjiä ja miesväkeä.

Jääkyylä jalkautui

Heh, jääkyylä on taas liikkeellä. Itämeriportaalin sijaan päätin jalkautua ja todeta itse jäätävän tilanteen.

Tuuli niin, että meinasi tukka lähteä päästä ja kamerakin heilui tuulen vihmoessa niin, että ihme kun otosten joukosta löytyi skarppeja kuvia. Tervasaaren kärjessä meri on auki, joskin hyytävältä se sekä vastaranta näyttävät. Sorsaakin palelsi ja ilmiselvästi otti nokkaan. Räpylä jäässä, nokka huurussa ja akalla ei ollut edes pullaa mukana.

Itäviitallakin oli sanottavaa tähän asiaan...

Viitan juuri on vielä hyhmässä, mutta kyllä se vapauden tunne ihan kohta koittaa. Lumi sulaa silmissä, jäästä en tiedä, mutta ainakin se liikkuu, joten toivoa on!

Ja tonne Apollo 13 pitäisi ankkuroida 27 päivän päästä, tunteja en ole vielä laskenut...

Poijuparka kylmissään, toi väriä harmauteen. Melkein teki mieli piirtää tälle kaverille silmät, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Kun katsoi vasemmalle, näytti tältä....

...kun katsoi oikealle, näytti....!

Päätän tämän kertaisen jääraportin tähän. Toivoa on!

Kesämuisteloita pt 1

Päätin tässä kevättä odotellessa ja lumi/jäätilannetta vahtiessani tehdä muistomatkan viime kesään ja postata venereissuista kolmen kivoimman paikan listauksen. Järjestykseen laittaminen tuntuu mahdottomalta paikkojen erilaisuuden vuoksi, joten julkaisenpa ne sitten satunnaisessa järkässä.
Ensimmäisenä lavalle astuu Hiittinen 
59°53,3' P, 22°31,2' I

Kuva @ http://www.uusikaupunki.fi

Putputtelimme Hiittisiin Sandönista. Porskutimme komeasti Kasnäsin ohitse siinä luulossa, että Hiittisista saa dieseliä. Eipä saanut ei. Hölmönä luotimme vanhoihin satamakirjoihin, jotka lupailivat polttoainetta. Onneksi apuun astui varakanisteri, joka tuli enempi kuin tarpeeseen ja pelasti meitit pinteestä ennen kuin edes sinne jouduimme. Tosin samaisen saaren kärjestä löytyy Rosala, joka myy dieseliä, että eipä se pinne niin kovin paha olisi ollut ilman varakanisteriakaan.

Hiittisten laituriin saapuessa eteen levittäytyy ihanan pysähtynyt pieni maalaiskylä. Ihan kuin olisi sukeltanut vanhaan suomifilmiin. Merta, aurinkoa, sinitaivas, pilvilampaita, vanhoja taloja, viljavia niittyjä, vanha kunnon hyvin varusteltu kyläkauppa sekä baari ruoka- ja juomatarjoiluineen. Testasimme kaupan sekä baarin ja hyvin toimivat. Kaikesta tunnelmallisuudestaan huolimatta päätimme jättää yöpymisen Hiittisissä väliin ja jatkaa matkaa seuraavalle etapille. Vasta myöhemmin luin Hiittisistä ja sen historiasta lisää. Jos siellä ollessani olisin tiennyt, että viikingit liittyvät vahvasti Hiittisten saariryhmään ei minua olisi saanut sieltä pois likikään noin nopiaan. Mielenkiintoinen historia, joka on helppo kuvitella seilatessa saariston kivisissä kapeikoissa.

Hiittisten baari

Helppo kuvitella, että palaisin tähän satamaan uudestaan. Tai sitten Rosalaan, jossa isompi vierassatama laajempine palveluineen. Jostain luin, että joku oli vuokrannut Rosalasta pyörät ja sotkenut niillä Hiittisiin. Ei ollenkaan hullumpi ajatus. Samalla voisi tehdä mielikuvamatkan sekä museomatkan viikinkiaikaan. Ehkäpä ensi kesänä näemme jälleen!

Sää, keli, ilma...

Hitto vieköön, kun joutui eilen iltapäivästä silmiään hieraisemaan kun taivaalta tuprutti lunta oikein urakalla. Lumi verhosi puut paksuun kerrokseen, ihan kuin talven ensilumi olisi satanut jälleen. Optimistista vanhan kansan hokemaa, että uusi luma vanhan surma, on tullut luriteltua jo moneen otteeseen tänä "keväänä". Ei ole uusi vielä surmaa tehnyt...

Lunta! Oi, oispa se unta

Viime vuonna terminen kevät alkoi 10.3. Termisellä meinataan kun lämpötila pysyy koko vuorokauden plussan puolella. Forecan 10 päivän ennuste näyttäisi päivien osalta semihyvältä, mutta yöllä asteet vielä kieppuvat nollan tuntumassa ja hieman enempi pakkasella. Nyt vaan niitä lämpimiä tuulia tähän suuntaan, jooko!? Jos se kevät ei ala tulla, niin tämä veneblogiraakile muuttuu pian sääblogiksi...

Kuvakaappaus www.foreca.fi

Koeajosuunnitelma vol 1

Tuossa aiemmin olen pikaisesti sivuuttanut aihetta veneen vaihto. Uusi, tai siis vanha, mutta meille uusi paatti sijaitsee Raumalla ja suuri suunnitelma olisi hakea se vesiteitse kotiin. Samalla hoituisi koeajo sekä veneeseen tutustuminen. Suurimpana haasteena tällä hetkellä on jäätilanne. Sulaako jäät helatorstaihin mennessä? Sulaahan ne?? Sanokaa, että sulaa! Missä on sammakkoennustajat ja muut hyvää kevätkeliä lupaavat poppamiehet?

Jos nyt kuitenkin lähetään siitä olettamuksesta, että jäätilanne sallii veneretken, niin ratkaisua vaativa seikka on matka pääkaupungista Raumalle. Venehän siirtyy meille liki varustelemattomana eli vaikka kuinka yrittäisi pakata vähän kamaa matkaan, niin kyllä sitä pakostikin tulee. Pähkäilemme seuraavien vaihtoehtojen välillä

a. Värvätään joku ajamaan meidät Raumalle (240 km / suunta)
b. Viedään kamat jo aiemmin. Matkataan junalla Turkuun ja bussilla Raumalle (kesto noin 4h ja 55 e / naama)
c. Viedään kamat jo aiemmin ja matkataan bussilla Raumalle (kesto noin 4h ja 43 e / naama)
d. Vuokrataan auto (hinta n. 100 e) ja ajetaan se Rauman (kuorman purku) kautta Porin lentokentälle ja sieltä bussilla takaisin Raumalle (bussimatka 50 km, kesto n. 1 h, n. 12 e/naama).
e. Vuokrataan auto (hinta n. 100 e) ja ajetaan se Rauman (kuorman purku) kautta Porin lentokentälle ja sieltä takaisin Raumalle taksilla (50 km, hinta varmaan 100 e paikkeilla).
f. Lähetetään kamat matkahuollolla Raumalle ja mennään juna/bussilla tai bussilla.
g. Joku aivan muu, mikä vielä ei ole tullu mieleen. 

Onhan tuossa vaihtoehto poikineen. Nyt vain täytyy valita järkevin ja hinta/laatusuhteeltaan paras vaihtoehto. Kerronpa myöhemmin mihin päädyttiin ja miksi.