"Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
niin sä muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin
Anna tuulen puhdistaa..."
Olkoon tämä viimeinen postaus tästä aiheesta. Kiitos, että matkasitte mukana ja erityiskiitos koko reissua seuranneelle Katinkalle!
Aamu valkeni Porvoossa ja lähtö sieltä sujui sukkelaan, about vartissa. Päivän kippari päätti, että nyt riittää vessattomuus ja lähdetään seuraavalle etapille, välittömästi. Suurin osa miehistöstä makasi vielä punkan pohjalla silmät sikkuralla yrittäen ymmärtää, että mitä tapahtuu. Koneet kuopi malttamattomina lähtökuopissaan ja sitten mentiin. Se oli hätäisin lähtö Apollon historiassa. Vieläkin huvittaa koko homma!
Sää oli tyyni ja enteili hyvää päivää. Ja hyvä päivä siitä tulikin. Suuntasimme seuran saareen ja saimme nauttia siellä ylhäisestä yksinäisyydestämme. Hiljaisuus oli jotain korvia suutelevaa. Tosin ihan hipihiljaista ei ollut, sillä merimerkkimiehet olivat hommissa. Pohdittiin työn haastavuutta ja sitä kuinka tuossa hommassa korostuu miehistön kommunikointitaidot. Tiettävästi Sipoon selällä ja Kaunissaaren ymäristössä on merkit talven jäljiltä kunnossa. Tieto perustuu miehistömme näköhavaintoon. Ja sanottakoon, ettei se surina häirinnyt sillä "meidän" turvallisuutemme vuoksihan nämä kaverit pyhänäkin työtänsä paiskivat. Kiitos ja kumarrus!
Saavuimme satama-altaaseen "vetävässä" kelissä eli aallokkoa ei ollut nimeksikään, mutta silti joudun tosissani taistelemaan poijuliinan kiinnittämisen kanssa. Apollo meinasi kääntää peränsä ihan omaan suuntaan, johon yritin esittää eriävää mielipidettä. Lopulta selviydyn voittajana, joskin jouduin ottamaan käyttöön ihan jokaisen voimasolun, joka kropastani löytyy.
Miehistö oli nälissään ja aamukahvin tarpeessa, mutta silti saari piti pikaisesti katsastaa. Nopean rantautumisen jälkeen ryhdyimme aamiaispuuhiin. Maittavan aamiaisen jälkeen oli edessä puu- ja vesitalkoot eli saunanlämmityspuuhat. Päivä sujui kuin siivillä ja saunoimme oikein pitkän kaavan kautta. Eräs "muumit kanootistaan kadottanut" kävi pariin otteeseen uimassa... Jostain syystä totaalirentoutuminen tapahtuu vasta kolmannen päivän paikkeilla. Enää ei reissun alkuinnostus saa ihmistä höntyilemään, vaan rauha valtaa mielen. Pakahdun kun ajattelen noita tunnelmia.
Saunan ja syöminkien jälkeen paistattelimme ilta-auringon rauhassa loppupäivää. Tuo hetki on jäänyt ehkä parhaiten mieleen, koska kaikki oli niin kaunista ja seesteistä.
Istuskelimme savustavalla notskilla tovin ja vetäydyimme onnen uuvuttamina Apollon uumeniin.
Viimeinen päivä eli pääsiäismaanantai valkeni upeana. Aurinko paistoi, maailma oli tyyni, ilma oli kirpeän raikas, mieli oli mainio ja olo onnellinen.
Viivyttelimme saaressa vielä tovin ja kiertelimme ja kaartelimme sen rantoja seuraten lintujen kosiotansseja. Sisemmällä saaressa hyppeli hippiäinen. Tyyppi oli sen verran ihmisarka, ettei linssiluteeksi suostunut, mutta muuten erihauska hyppivä heebo.
Sää oli tyyni ja enteili hyvää päivää. Ja hyvä päivä siitä tulikin. Suuntasimme seuran saareen ja saimme nauttia siellä ylhäisestä yksinäisyydestämme. Hiljaisuus oli jotain korvia suutelevaa. Tosin ihan hipihiljaista ei ollut, sillä merimerkkimiehet olivat hommissa. Pohdittiin työn haastavuutta ja sitä kuinka tuossa hommassa korostuu miehistön kommunikointitaidot. Tiettävästi Sipoon selällä ja Kaunissaaren ymäristössä on merkit talven jäljiltä kunnossa. Tieto perustuu miehistömme näköhavaintoon. Ja sanottakoon, ettei se surina häirinnyt sillä "meidän" turvallisuutemme vuoksihan nämä kaverit pyhänäkin työtänsä paiskivat. Kiitos ja kumarrus!
Saavuimme satama-altaaseen "vetävässä" kelissä eli aallokkoa ei ollut nimeksikään, mutta silti joudun tosissani taistelemaan poijuliinan kiinnittämisen kanssa. Apollo meinasi kääntää peränsä ihan omaan suuntaan, johon yritin esittää eriävää mielipidettä. Lopulta selviydyn voittajana, joskin jouduin ottamaan käyttöön ihan jokaisen voimasolun, joka kropastani löytyy.
Miehistö oli nälissään ja aamukahvin tarpeessa, mutta silti saari piti pikaisesti katsastaa. Nopean rantautumisen jälkeen ryhdyimme aamiaispuuhiin. Maittavan aamiaisen jälkeen oli edessä puu- ja vesitalkoot eli saunanlämmityspuuhat. Päivä sujui kuin siivillä ja saunoimme oikein pitkän kaavan kautta. Eräs "muumit kanootistaan kadottanut" kävi pariin otteeseen uimassa... Jostain syystä totaalirentoutuminen tapahtuu vasta kolmannen päivän paikkeilla. Enää ei reissun alkuinnostus saa ihmistä höntyilemään, vaan rauha valtaa mielen. Pakahdun kun ajattelen noita tunnelmia.
Saunan ja syöminkien jälkeen paistattelimme ilta-auringon rauhassa loppupäivää. Tuo hetki on jäänyt ehkä parhaiten mieleen, koska kaikki oli niin kaunista ja seesteistä.
Istuskelimme savustavalla notskilla tovin ja vetäydyimme onnen uuvuttamina Apollon uumeniin.
Viimeinen päivä eli pääsiäismaanantai valkeni upeana. Aurinko paistoi, maailma oli tyyni, ilma oli kirpeän raikas, mieli oli mainio ja olo onnellinen.
Viivyttelimme saaressa vielä tovin ja kiertelimme ja kaartelimme sen rantoja seuraten lintujen kosiotansseja. Sisemmällä saaressa hyppeli hippiäinen. Tyyppi oli sen verran ihmisarka, ettei linssiluteeksi suostunut, mutta muuten erihauska hyppivä heebo.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän tunnelmoinnin!
"Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
näin maailma saa ohi virrata
Sun aika on kukkaan puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa..."
XOXOXO
Kiitokset Myy =D On ollut ihanaa seurata teidän upea reissua (hieman jopa kateudesta vihreänä). Kyllä oli jällen upeita kuvia ja tunnelmia. Jäin oikein miettimään fiilistä, joka tulee pitkä ja rauhallisen saunomisen jälkeen (kun kukaan ei hönkää "seuraavaksi" saunaan) ja istua iltaa laiturilla kuunnellen luonnon ääniä... ihanaa! Kuva, jossa havunoksa oli laiturilla, oli suosikkini. Siitä saisi ihanan taulun seinälle.
VastaaPoistaSe saunan jälkeinen raukea fiilis on ehkä maailman paras, etenkin kun se tapahtuu jossain saaren seesteisessä illassa =)
PoistaHyvä idea tehdä taulu tuosta kuvasta, canvas voisi olla melko komea =)
Onpa mukavaa ollut seurata tätä kevätveneilyä, kuvista niin hyvin välittyy alkukevään kosteus ja heräämisen merkit. Blogissamme odottelee teitä haaste, jonka tosin taisitte jo saada muualtakin :) mutta vähän eri kysymyksin.
VastaaPoistaKiitoksia mukana matkaamisesta =)
VastaaPoistaKiitoksia myös haasteesta, olen otettu. Yritän nyt kerrankin saada vastattua haasteeseen, sen sijaan että vain hykertelen iloisena haastetuksi tulemisesta =)