Pääsiäisristeily vol 6/2015

Matka tosiaan jatkui kohti Porvoota. Arvuuttelimme, että kuinkahan mones vene olisimme. Korkein arvaus oli, että kolmansia ja se tuli minun suustani. Sää oli harmaja, mutta tuuleton eli ihan mukiin menevä. Pari purjehtijaa näimme, joitakin kalastajia ja karmean kokoisen tankkerin tai mikä lie jättimäinen rautahirmu se oli. 

Porvooseen ei matkallisesti ole kovinkaan pitkä Tallholmenista. Itse asiassa Kaunissaaresta Tallholmenin koukkauksella (väylää pitkin) sain lukemaksi 26,1 mpk. Suunnilleen Porvoonjoen suulla, heti öljysataman jälkeen alkaa kympin nopeusrajoitus, joka kestää perille saakka. Porvoonjoki rantoineen tarjoaa mielenkiintoista katseltavaa, joten mikäs siinä liplatellessa eteen päin. Ja eihän se olisi kiva jos kaahaavan veneen peräaalto heittäisi jonkun nokkaeläimen huolella rakentaman pesän vallan ympäri.

Sää tosiaan oli kosteahko ja veti mm. kuomun ikkunat melkoiseen huuruun. Yhtäkkiä taakse vilkaistessani silmäni kohtasivat uskomattoman näyn. Venettämme seurasi arviolta viitisenkymmentä lokkia. Ensimmäiset lokit olivat noin metrin päässä veneen perästä ja loput sitten epämääräisessä muodostelmassa. Näky oli kuin Hitsckokin linnuista, mutta sen neitseellisestä versiosta. Sumuinen kuomu, harmaa ilma, harmaan virtaava joki ja valkoisena syöksähtelevät lokit oli jotain käsittämätöntä. Lokit liitelivät, syöksähtelivät, poukkosivat ja lepattivat seuraten koko ajan venettämme. Yritin napata kuvaa kuomun läpi siinä onnistumatta. Siirryin sivuikkunalle ja avasin äärivarovasti vetoketjua ja sillä sekunnilla koko lokkiseurakunta katosi. Luukku kiinni ja lokit palasivat. Sain onneksi pari kuvaa otettua, joskaan ne eivät toista kokemusta edes prosentin vertaa.

Porvoonjoen rannat olivat paikkapaikoin vielä jään peitossa. Psykedeelistä ajaa jäiden reunustamaa jokea pitkin Hitsckokin porukka perässä. Saavuimme iltasella Porvooseen ja edelleen uinuvaan satamaan.

Olimme ensimmäinen vierasvene ja meidän jälkeemme saapui varmuudella yksi seilaaja. Kolmannesta veneestä emme päässeet yksimielisyyteen oliko se vieras vai paikallinen. Saatuamme köydet kiinni alkoi sataa. Ja ilma muuttui hyiseksi. Kauppaan oli kuitenkin lähdettävä, sillä juomavesitonkat ammottivat tyhjyyttään. Kävellessämme kauppaan alkoi paukata rakeita sellaisella antaumuksella että tuntui kuin silmämunat puhkeaisivat. Päädyimme pääsiäislounaalle Amarilloon, jossa miehistö väsähti totaalisesti. Lämmin sisätila, runsas ja maukallinen ruoka ja raukea tunnelma tekivät tehtävänsä pitkähkön päivän, päiväsaunan ja ulkoilman pussaamalla miehistölle. Tarkoitus oli mennä yökerhoon, mutta yökerho vaihtui pubiin ja yhteen mallasjuomaan. Porvoossa oli niin kylmä, ettei siinä ollut mitään järkeä. Viime vuoden vappupäiväkin oli lämpimämpi ja silloin luulin, ettei sitä kylmempää ole olemassa.

Laskettelurinne oli vielä lumen peitossa, harmi että lumilauta jäi kotia ;)

Krebaukset siis jäivät ja painuimme paattiin. Ihan samantein ei päivää maltettu lopettaa ja hetki siinä vielä rupateltiin. Pohdittiin mm. rannassa olevaa vessakompleksia, joka oli visusti kiinni. Miksiköhän sitä ei voisi pitää auki niin, että satamakauden ulkopuolella päiväkohtaisen koodin saisi vaikka soittamalla tai sisään pääsisi poletilla?

-jatkuu, vielä yhdellä tarinalla-