Puhtaampi ystävä

Itämeri on paranemaan päin, niin ne uutisissa sanovat ja voihan sen itsekin todeta. Ihan muutaman vuoden sisään vedet ovat kirkastuneet ja näkyvyys pidentynyt. Ai kuinka ihanaa! Paljon on vielä  tehtävää tämän samean sumpun ja välinpitämättömien naapurivaltioiden vuoksi (ja ihmisten), mutta kyllä ainakin vähän kannattaa vetää yläfemmaa niiden kanssa, jotka omalta osaltansa tähän paranemisprosessiin ovat osallistuneet. Kuulemma kalaa on enempi, siis sellaistakin joka on jo väliin melkein kokonaan vähentynyt saasteiden vuoksi. Pitkä matkahan tässä on vielä edessä, että nuo pienet pötkylät kasvat kunnon kalan mittoihin, mutta on tämäkin jo jotain. Myös rakkolevä on palaamassa. Jes! Tuo lapsuuden ruskeanvihreä pallukkainen vesikasvi kun ei pidä saastaisesta ympäristöstä ja jo nyt sitä on havaittavissa enempi kuin hetki sitten. Pari kesää sitten seilattiin Tammisaaren ja Hangon väli sellaisessa keltapuurossa ettei sitä oikein ottanut edes todesta. Tänä kesänä levälauttapuuroja ei ole tiellemme osunut. Mahtavuutta! Ja tokihan erilaiset kesäkelit vaikuttavat ja muutkin jutut, mutta silti fiilistelen saavutuksia joita on saatu aikaan mm. suodattamalla Venäjän likavesiä ja kaipa mediallakin on kerrankin positiivinen vaikutus asiaan. Ja Puolastahan ei puhuta tässä kohtaa, masentuu ihminen vaan turhaan...

Norra Sandön läheisyydestä  nappattu merenalainen taideteos

  Jatketaanhan Itämeren parantamista ja tehdään mekin se mitä omalta osaltamme voimme!