Villasukat!

Inhoan sukkia. Heti kun vain talven jälkeen on mahdollista lopetan jalkojeni ahdistelun sukilla. Ja niin pitkälle kuin mahdollista kuljen ilman sukkia. Jalkani ahdistuvat, mieleni ahdistuu, kaikki ahdistuu sukista. Onneksi jalkani ja minä emme kuitenkaan pidä villasukkia sukkina vaan pidämme villasukkien pitämisestä. Eräällä Porvoon reissulla kastuin pressua räplätessä ja kalsa kylmyys ei ottanut lähteäkseen. Naapuriveneen pariskunta istui aurinkoa ottaen ja minä värjöttelin toppatakin alla. Naapuriveneen ystävällinen rouva keksi yhtäkkiä, että villasukat on paras lääke viluun. Rouva (harmikseni nimi ei jäänyt mieleen) antoi minulle villasukat ja vieläpä omaksi. Oi sitä onnellista lämpöä, joka pikkuhiljaa sulatti vallinneen ikiroudan. Myös konemestarille ojennettiin villasukat, latetaalimerkkien väriset tietenkin. Ele oli ihana ja monellakin tapaa lämmittävä. Toivottavasti törmäämme vielä ja voin vuorostani ilahduttaa häntä! Molemmista villasukkapareista tuli venesukat, jolloin ne ovat aina valmiina lämmittämään jonkun vioista värisevän poloisen varpaita.



-Myy-