14.7.13 Pakkahuone (Uusikaupunki) - Isokari

Isokarin jylhyys

Kesälomareissutarina jatkuu. Nyt vuorossa on Isokari eli pääsin kuin pääsinkin majakkasaareen ja majakalle. Nyt on majakkailu korkattu.

Pakkahuoneella liput lepattivat ja purkkareiden mastot viuhuivat. Tukassa tuntuvat tuulet antoivat ymmärtää, että aavalla tyrskyää. Merisää kertoi toista eli lupasi leutoja tuulia. Päätimme pakata paatin ja painua liikenteeseen suunnitelmana, että käydään kurkkaamassa miltä merellä näyttää. Miellyttävissä tyrksyissä kohti Isokaria ja epämiellyttävissä rannikkoa pitkin alaspäin. No tyyntähän aavalla oli. Tai merenpinta oli tuulista tyyni, mutta tyyneys oli höystetty pitkillä, laiskoilla ja epätasaisilla mainingeilla. Sotaratsua ei mainingit paljoakaan hetkauttaneet, joten kutakuin 14 meripeninkulman jälkeen Isokarilla oli vastassa satama- tai majakkaisäntä. On mahtavuutta saapua vieraaseen paikkaan kun laiturilla odottaa ystävällinen ja apualtis kaveri, joka ohjaa oikeaan paikkaan ja kertoo siinä samalla saaresta ja sen palveluista. 

Vieraslaituri ja luotsirakennuksia

Laiturin kupeessa kikkailivat mustavalkoiset ja kirkkaan oransseilla räpylöillä varustetut riskilät. Etäisesti tuli mieleen Frankfurtin zoo:ssa ilakoineet pingviinit, ei ehkä ulkomuodon vaan niiden ilakoinnin takia. Riskilät pitivät hauskaa ääntä, jota ei kyllä parhaalla tahdollakaan pysty kuvailemaan.

Riskilät nöpöilemässä

Pulahduksen jälkeen maistuvat nokkaunet

Isokarilla on muun muassa mahdollisuus makkaroiden grillaamiseen ja kahvilan antimista nauttimiseen. Mekin maltoimme istahtaa ja nauttia kupposet kuumaa. Samalla tehtiin sotasuunnitelma, joka piti sisällänsä majakan juurelle kävelyn. Parin tunnin päästä olisi tullut ryhmä, jonka mukaan lyöttäytymällä olisi päässyt kipuamaan majakkaan sekä samalla kuullut saaresta ja sen historiasta. Hintakin olisi ollut muistaakseni vain 7 e / peppu eli varsin kohtuullinen. Tuulen nouseminen hieman pohditutti ja koska emme kuitenkaan aikoneet Isokarille yöksi jäädä, päätimme jättää opastetun kierroksen väliin ja tutustua saareen ja majakkaan sen verran kun se omin voimin oli mahdollista. Onneksi monesta paikasta löytyy informaatiota jo ihan kyltitettynä ja onhan meillä internetti.

Isokarin saari on kaunis ja luonto todella monipuolista. Rannasta majakalle on matkaa jonkin verran ja maisemat ja luonto vaihtelevatkin melkoisesti. On karua rantaa, kangasmaastoa, soita, lutakkoa, niittyä ja kukkulaa. Kaunista ja monipuolista!

Värienergiaa

Saaren historiaan liittyy myös sotatoimet.

Tykki tykki

Näin korkean pytingin juurella jaksaa aina ihmetellä, että tällainen valtava komeus on tehty ihmisvoimin ja käsipelillä. Nostan hattua jokaiselle valtavaan rakennusurakkaan, entisöinti- ja ylläpitoprojekteihin osallistuneille! 

Pieni merimyy ja iso majakka

Olen äärettömän iloinen, että säät päästivät meidät majakalle ja että päätimme lähteä käymään siellä. Taas sitä mennään *zaipadai* yhtä upeaa kokemusta rikkaampana!

Köydet irti ja seuraava kohde olikin jo valittu. Tulepas myöhemmin lukaisemaan, että mihinkäs se kokka kääntyikään.