keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

13.7 Poroholma - Pakkahuone



Kkesälomareissun ensimmäinen etappi tehtiin välillä Poroholma (Rauma) - Pakkahuone (Uusikaupunki).
Konemestari oli kuljettanut Apollon Raumalle, jossa miehistö vaihdettiin ja me hyppäsimme kyytiin, vain konemestari jäi edellisestä miehistöstä "jäljelle". Tarkoitus oli tiputella pikkuhiljaa alaspäin, viikko oli aikaa "ehtiä" takaisin kotisatamaan. Konemestari oli halkonut Raumanmeren ja Rihtniemen hurjassa aallokossa. Me palasimme melkein rasvatyynellä. Silmän kantamattomiin aavaa eikä ristinsielua missään. Jotenkin huikeaa ja aavemaista ja kunnioitettavaa. 


Kruisasimme Kylmäpihlajan majakan ohi. Miksi se ei ole pyöreä?
Olimme juuri nostaneet "ankkurin" ja hanat oli pohjassa, elämä ja vauhti maistuivat, ei pienen mielen pohjukassakaan käynyt, että siellä olisi voinut vierailla. Tykitimme vain tyynen viileästi ohitse. Toivottavasti nousemme vielä jonain kesänä Rauman korkeudelle, jolloin pääsen korjaamaan virheen ja nousen Kylmäpihlajan majakkaan.


Lähdimme Raumalta ajatuksella, että ajetaan minne ajetaan ja niin vähän tai kauan kun huvittaa. Sää oli niin mukava, että olisihan sitä jaksellut seilata vaikka mihin, mutta koska olin saanut päähäni päästä Isokarille oli luontevaa valita kohteeksi meille tuntematon ja tutkimaton Uusikaupunki. Tai konemestarin työhistoriaan se jotenkin liittyi, en vaan enää muista että miten. Uusikaupunki osoittautui erittäin idylliseksi ja söpöksi tai ainakin ranta-alue, josta emme juurikaan poistuneet. Yö Pakkahuoneen vierasvenesatamassa maksoi 18 + 3 e eli ihan normihinnoissa mennään. Sauna lämpeni ja suihkuja riitti. Me pidimme! Hieman aiheutimme hauskuutta soutelemalla Jormalla vuonoa(?) pitkin vuonon toiselle puolelle terassille. Räikeän oranssit liivit ja kolme aikuista kyydissä aiheutti hilpeyttä ja kyllä meitäkin nauratti.
 


Vuonon rannoille oli pystytetty Uudenkaupungin historiasta kertovia kylttejä. Mielenkiintoista luettavaa.

Juuri ennen vierasvenesatamaa vasemmalla on palvelutankkausasema. Tai ainakin meitä palveltiin auttamalla laituriin, tankkaamalla ja jopa tyhjentämällä septin. Dieselinkin hinta oli alin mihin törmäsimme koko reissun aikana. Uskoisin, että vierailemme Uudessakaupungissa uudelleen.


Matkatarina jatkuu jahka tältä lomalta on aikaa kirjoitella. Nyt suuntaamme uusiin seikkailuihin ja niistä sitten joskus lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti