Riemukas retki

Vaihdoimme hetkeksi itämeren Saimaaseen. Kuten jo mainitsinkin niin mökkirannassa kelluu Paljaveden paholaiseksi nimetty Särki 425 R. Vesillä olemisen vallatessa veren oli pakko päästä vesille ja tutkimaan Saimaata. Teltta, alustat ja muut jätesäkkeihin roiskeilta ja mahdollisilta sateilta suojaan. Lastauksen jälkeen paatti näytti kaikelta muulta kuin retkiveneeltä...


Ensimmäiseksi etapiksi otettiin Kallioniemi.


Nopea pysähdys ja suunnaksi Astuvansalmi ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Huikea paikka, huikea historia ja huikeat maisemat!




Köysi irti ja suunnaksi Ristiina. Jostain syystä koin Saimaalla navigoinnin haasteellisemmaksi kuin merellä. Liekö syynä kaksi kertaa nopeampi vauhti kuin mihin olen tottunut. Reitti oli hyvin viitoitettu ja linjamerkitty, mutta siltikin onnistuin pariin otteeseen pudottamaan meidät kartalta. Perille kuitenkin päästiin ilman sen suurempia ongelmia tai eksymisiä. Harmaa taivas kirkastui iltaa kohden ja aurinkokin morjesti meitä.


Ilmastonmuutoksesta riemastuneina päätimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa ja palasimme takaisin Kallioniemeen ja siitä vasta seikkailu alkoikin. Laituroidessa huomasimme lauluillan alkaneen ja olihan sitä mentävä kuuntelemaan. Lauluilta osoittautuikin pikemminkin toivekonsertiksi ja "trubaduuri" vetikin niin kulkuriveljeni Janit kuin vanhoja poikia viiksekkäitä sekä liudan Saimaalle sopivia kipaleita. Konserton ohessa tutustuimme pariskuntaan, joilla oli suunnilleen samanlaiset "sävelet" kuin meillä. Yhdessä tuumin päätimme jatkaa iltaa puolen tunnin ajon päässä sijaitsevassa Kaposaaressa.






Kaunis saari ja leppoinen kesäilta ja mukavaa seuraa. Uudet ystävämme yöpyivät veneessä, mekin saimme kutsun sinne. Koska olimme lähteneet seikkailemaan päätimme viedä seikkailun loppuun asti ja yövyimme tyhjässä puuvajassa. Vedimme ehkä koko kesän makeimmat unet.



Aamu valkeni kauniina, kirkkaana ja lämpimänä. Nautimme aamiaisen ja osan päivää Kaposaaressa ja päätimme lähteä kotimatkalle Kalliosaaren kautta.



Matkalla pysähdyimme Hietaniemeen lämmittämään hernerokat ja pötsit pullollaan olikin mukava liplutella mökkilaituriin.

Huikea reissu takana. Huikea lipsahteli joka välissä suustani, sillä kaikki oli huikeaa ja mikään muu adjektiivi ei olisi kuvannut tilanteita niin hyvin kuin huikea.
Elämä näyttää antavan eniten silloin kun sen mukaan heittäytyy varauksettomasti, avoimin sydämin ja täysin rinnoin. Kukapa olisi uskonut, mihin kaikkialle Paholainen meidät kuljettaakaan. On myös huikeaa tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Saimaa, Paljaveden paholainen, L&J sekä Rodi. Huikeaa!

-Myy-