Talvi yllätti veneilijän

No ei tullut sitä viimeistä kertaa (viittaus edelliseen postaukseen). Minä olin kyllä kovaa vauhtia lähdössä, mutta kumpainenkin kippari "hyytyi" ja muu miehistö hannasi, joten Apollo jäi lumikuorineen satamaan yksinänsä kellumaan.

Harvoin kotilaituri näyttää tuolta ja niin, että paatti odottelee vielä vedessä miehistöään.

Siellä se lumikenttien päässä odottaa pelastajaansa.

Hyrrrrr, voi toista. Onneksi pelastaja saapui lumilapion ja harjan muodossa. Toiset tekivät talven ensimmäiset työt pihapoluillaan, minä aloitin ne hommat Apollon kannella.

Taivas oli....

...henkeä salpaavan kaunis.

Vesi ei ole jäässä, vaikka hyhmäiseltä näyttää. Se on täynnä Apollon kannelta pudoteltua lunta. Mietin, että tästä jousto varmasti "tykkää"...

Vitivalkoinen lumi tekee Apollosta beigen.

Ei taida kusti enää polkea tänä kautena...

Sama lehti kuin edellisessä postauksessa. Nyt himppusen enemmän kylmissään...

Vain yksinäiset jäljet jäivät käynnistäni.
Tajusin, on aika päästää kaudesta irti ja päättää se.
Haikein ja kohmeisin mielin sanoin "hei".

Kerran vielä?

Rautarouvamme hytisee vielä vesillä. Ihan surku on hänen puolestaan. Meidän piti jo nostaa hänet (voiko venettä hänetellä?), mutta sitten juttu kääntyikin siihen, että pitäsikö kerran vielä? Nostopuheet unohtuivat siihen paikkaan ja sovittiin, että jos ei tuule niin lähdetään. Nyt ovat luvanneet viikonlopuksi lunta. Onneksi ennuste oli taas tuttu "suattaapi olla että sattoo, suattaapi olla satomatta"

Vielä löytyy Apollolle yksi kaveri, muutoin on hiljaista ja tyhjää.

Nyt peukut pystyyn, että puheet lumisateista on potaskaa ja että Seapoint myy vielä menovettä!

Inspiraatiohaaste

Sain Aava kutsuu -blogin Vedenneidolta inspiraatiohaasteen, kiitos haasteesta, blogikuvauksesta sekä öljyntorjuntajutun esille nostamisesta. Haasteen saatuani lupasin itselleni ottaa haasteen välittömästi vastaan ja "hoitaa" sen eetteriin. Perinteisestihän siinä kävi, jäin arpomaan asiaa ja pohtimaan ja pähkimään ja lopputulos, että jäi tekemättä. Nyt päätin, etten analysoi asiaa liikaa vaan paukutan fiiliksellä.

Inspiraatiohaasteessa esitellään kolme kiinnostavaa blogia. Jostain syystä lueskelen blogeja eniten sunnuntaisin ja seikkailen blogista toiseen. Klik ja klik ja taas on uusi ja kiinnostava blogi ja postaus ruudulla. Useimmiten käy vain niin, että en laita blogia muistiini ja myöhemmin en enää sitä löydä kuin vahingossa. Pääsääntöisesti luen tuossa sivupalkissa olevia veneilyaiheisia blogeja, joten ne saavat nyt kaikki kimpassa olla yksi kolmesta inspiraatioblogista.

Ja etenkin sivupalkin blogeista mainitsen moottoriveneblogit Aava kutsuu ja Split Potin sekä Tuulta ja tyrskyjä. Itselleni ei ole sen kummempaa väliä millä vesilläkulkija liikevoimansa saa, meitä kaikkia kuitenkin yhdistää meri. Mutta nostan siksi moottoriveneblogit esille, että niitä on niin vähän tai sitten en vain ole onnistunut löytämään niitä. Ja siksi, että niistä saa vinkkejä omaan veneilyyn hivenen eri tavalla kuin purjehdusblogeista. Anskun Tuulta ja tyrskyjä saa maininnan aktiivisuudestaan sekä positiivisen lämpimästä ja pehmeästä tavasta ilmaista asioita.

Novitan kierrätyspuuvillaisesta Hankolangasta virkattu veneilymyssy

Omakoppa-blogi on virkkausblogi, joka käsittelee virkkausta omaperäisellä, raikkaalla ja rajoja rikkovalla tavalla. Blogi päätyy listoille mm. siksi, että virkkaan usein veneessä. Virkkaan tyynellä, selkeällä ja tutuilla vesillä ajaessamme, mikäli muita tärkeitä tehtäviä ei ole kontollani. Ja sitten tietenkin saaressa ja paikallaan ollessamme. Muutama veneilypipo on tullut tehtyä, säilytyskoreja ja sen sellaista helppoa hommaa... Ja jos en ihan väärin muista on tuolla blogissa joskus venekin vilahtanut... 

Kolmas inspiraationkohde on Luotsin blogi, joka on mielenkiintoinen kertomus ammattiveneilijän arjesta. Blogi on täynnä sujuvaa tekstiä ja upeita, ajatuksella otettuja kuvia. Kuinka luotsiksi tullaan -postaus oli mielenkiintoinen ja sai ajattelemaan, että on tässä vielä matkaa koko loppuelämäksi...

En haasta ketään virallisesti, toki jos mainitsemieni blogien "luotsit" eksyvät tänne ja haluavat ottaa haasteen vastaan, niin sehän passaa! 

XOXO

ps. pari saaressa asumista käsittelevää blogia olisin halunut nostaa esille, mutten muista mitkä ne olivat. Eli te jotka olette tehneet unelmistanne totta ja olette muuttaneet pysyvästi saareen, niin täältä tulee iso peukku teille. 

Kahvit väärään kurkkuun

"Laillinen saastuttaminen
on saamassa jatkoajan..."

Aamukaffella kotisoffalla lauantai aamulla ollessani meinasi kahvit pärskähtää läppärin näytölle ja mennä samalla väärään kurkkuun. Ruudulle oli hypännyt uutinen, jossa kerrottiin, että Itämereen pukataan "sitä itteään" risteilyalusten toimesta. Olen kuvitellut, että tuo pöljäily on jäänyt 80-luvulle. Mutta eipä ole ei *suunnaton irvistys ja surunaama*. Luxusristeilijällä ilakoi kylällisen verran kansaa ja paatti pokkana pudottaa ilakoijien jätökset Itämereen. Ei pysty ihmismieli ymmärtämään, että tällaista tehdään ja vieläpä ihan laillisesti. Ei tule varmaan kelleen yllätyksenä, että Suomi ja Ruotsi hoitavat hommansa hieman toisella tavalla eli jättävät jättiristeilijöiden jätteet maihin. Muutama muu maa vastustaa jostain käsittämättömästä syystä alusjätevesikieltoa. Toiset tekevät valtavan duunin Itämeren elpymisen eteen ja toiset ottavat tuolta tärkeältä työltä pohjan pois yhdellä venttiilin nykäisyllä. Suomen rannikoilla syytä rehevöitymiselle haetaan osittain maanviljelystä ja peltovesien valumista meriin yritetään estää erilaisin toimin. Samaan aikaan Itämerelle lipuu alus jätevana jäljessään...

Kuva liittyy öljyntorjuntaan, mutta ikävä kyllä sävyltään sopii myös tähän uutiseen...
Kuva © Markus Dernjati

"Risteilyelinkeinon, Itämeren valtioiden ja satamien tulisikin nyt osoittaa suurempaa vastuullisuutta ja johtajuutta tekemällä tarvittavat korjaukset sekä laivoihin että satamiin. Vain siten voidaan lopettaa Itämeren käyttäminen jätevesien kaatopaikkana”

Paasasin viikonlopun aikana asiaa kaikille, jotka kohtasin ja huomaan jatkavani... Kiukun keskellä tajuan ihailevani koko ajan enemmän ja enemmän sitä porukkaa, joka jaksaa kaikesta huolimatta tehdä kaikkensa puhtaamman Itämeren puolesta. Jatkakaa samaan malliin, lupaan että autamme omalta osalta sen minkä voimme!

Lainaukset WWF, Sampsa Vilhunen
Jutun voi lukea kokonaisuudessaan WWF:n sivuilta.

Syyssäitä

Täällä sitä Apollossa istutaan ja laaditaan sotasuunnitelmaa kotimatkaa varten ja nautitaan varsin maukallista kahvia. Tuuli puhkuu ja puhaltaa ja suojaisasta satama-altaasta huolimatta Apollo liikehtii levottomasti ja tempoo köysiä. Vettä tulee minkä kerkiää. Pään kun pistää pihalle, tuntuuu kuin sitä revittäisiin irti. Laiturilla on vaikeuksia pysyä pystyssä. Jostain syystä nautin! Nautinko sitten kun lähdemme halkomaan viidentoistametrin tuulen nostattamia aaltoja...

Tavallaan vuosipäivä

Vuosi sitten saimme nauttia mitä parhaimmasta syysveneilystä. Silloin kotimaa oli paksun kuuran peitossa. Kun klikkaat linkkiä http://lakeatsea.blogspot.fi/2013/10/maa-valkoinen-meri-avoinna-meille.html niin pääset kurkkaamaan meininkiä silloin.



Myös tänään on upeaa. Yö, jonka vietimme kotisatamassa oli kylmä. Saavuimme satamaan puoliltaöin ja laitoimme paikat yöpymiskuntoon ja korjasimme yhden makuupussin vetoketjunkin. Harrastukseni viivyttivät aikaisempaa saapumista ja siksi tämä yöllinen tuleminen. Piipahdimme lasillisella kesäkodin kantikseksi muodostuneessa pubissa ja sitten vällyjen väliin. Onneksi wallas toimii ja makuupussi pitää lämpimänä. Aurinko räköttää ja lämmittää ajohytin yhdessä ajolämppärin kanssa. Tyyntä on, vaikka tuulia luvattiin. Huomisen kanssa jännätään saavuttaako hurrikaanin jämät meidät ja palataanko sheikaten takaisin.



Ihanata viikonloppua, nauttikaamme!

Ps. Oulun korkeudella on järvi tiettävästi jo pysyvässä jäässä. Hassu maa tämä pitkulainen Suomi.

Luin kirjan, lue sinäkin

Luen paljon ja laidasta laitaan. Välillä ahmin ajatuskirjallisuutta ja välillä rentoudun aivottoman hömpän parissa. Päivät päätän useimmiten kirjan parissa. Kotimainen kirjallisuus voittaa käännöskirjallisuuden ja Kristiina Vuori on ehdoton suosikkini. Lukiessani (veneessä) Vuoren Disa Hannuntytär -nimistä romaaniaan riemastuin löytäessäni äärettömän oivan kuvauksen merestä. Liekö vanhaa kansantekstiä vai osaako Kristiina luonnehtia noin loistavasti meren syvimmän olemuksen? Alla katkelma Disa Hannuntyttär -kirjasta, jossa eräs komea ja kiehtova merimies kuvailee merta osuvasti, vai mitä sanotte?

"Hän ikävöi merelle, sen suolaiseen tuoksuun ja äkisti nousevien puhurien villiin tanssiin. Basti rakasti merta, tuota epäluotettavaa naikkosta, jonka viha saattoi nousta kesken hellimmän hetken. Luonnollisesti merta täytyi kunnioittaa, mutta ennen kaikkea rakastaa. Muuten se söi seilaajansa elävältä. Meri oli aina erilainen, se vaihtoi asiaan yhtä tiuhaan kuin epävarma nuorikko. Valo tanssi sen pinnalla ja syvyyksissä, vaatetti sen eri sävyin joka päivä. Itäisen meren, Baarin kotimeren, vesi oli suvellakin kylmää. Se ei taipunut edes auringon edessä. Se oli salakavala meri, oikukas naaraspeto, joka jätti eloon vain varteenotettavat vastustajansa. Sen virtauksia ei pinnalta käsin erottanut, mutta ne totisesti tunsi veden varaan joutuessaan. Niinhän sitä sanottiin, että se joka ei osaa rukoilla, lähteköön merille. Se kertoi Bastin mielestä kaiken tarvittavan."

Vuoren kaksi edellistä kirjaa on "Näkijän tytär" ja "Siipirikko". Vuoren tekstissä on alkukantaista ja väkevää voimaa, jossa luonto näyttelee valtavan suurta osaa. Kerronta on kiehtovaa ja sellaista, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Tarinat sijoittuvat Suomeen, joten siltäkin osin mielikuvien piirtyminen verkkokalvolle tapahtuu kuin itsestään. Kun aloitat lukemisen, et voi lopettaa ennen kuin saavutat takakannen, janoten lisää. Suosittelen!