Paluu kesään

Eli viime kesän kesäreissuraporttia pukkaa. Saa nähdä kuinka pitkälle tässä ehtii ennen kuin Apollo on jälleen vesillä. Jäätävän vapun jälkeen tuli tehtyä joitakin veneilykeikkoja, joihin muun muassa sisältyy pari päiväreissua ja kotilaiturissa yöpymistä eli Apollon käyttöä rantahuvilana.

Kaudella tuli käytyä aika usein Sipoon Kaunissaaressa. Saari on mukavan ajomatkan päässä kotisatamasta ja saari on suuruusluokaltaan iso, josta löytyy "maita ja mantuja". Saari on myös melkoisen suosittu, sillä saarta käyttävät veneilijät, satunnaiset ja vakituiset telttailijat sekä reittiveneellä kulkevat päiväkävijät. Varsin aktiivinen ja elämän makuinen saari siis.

Pidän Kaunissaaresta, se on kuin pieni kylä, jossa on monenmoista toimintaa. Saarella on myös hieman kyseenalainen maine ja sikojen lahdeksikin sitä on kuultu kutsuttavan. Lieko "siat" poistuneet saarelta aikaa siten, sillä mielestäni saari on juuri niin rauhallinen kuin tuolla käyttäjämäärällä sen voi olettaa olevan. Satamassa saattaa soida musiikki ja kuulua iloinen puhe ja nauru. Mutta nekin useimmiten loppuvat illan hämärtyessä. Hiljaisuutta ja omaa rauhaa hakevalle konservatiiviselle veneilijälle Kaunissaari tuskin on oikea paikka. Kipparilakki löysällä veneilevälle suosittelen!

Saarella on kiehtova historia. Histortiaosioon kannattaa klikata itsensä tästä. Saaren luonto on äärettömän monipuolinen. On komeita kallioita ja hiekkarantaa. On niittyä ja metsää, jossa sojottavat virtaviivaisen suorat kuusipuut. On historiaa ja tunnelmaa. Peikkometsää, menninkäisten mättäitä ja keijujen ketoja...

Saarta kiertää 5 km pituinen luontopolku, jonka haluan tassutella joka kerta läpi. Samat maisemat näyttävät joka kerta erilaiselta ja aina löytyy jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Aamun unelias aurinko, keskipäivän kuumotus tai illan tihenevä hämärä, eri vuodenajat ja sumuisen sateiset hetket, näyttävät saaren joka kerta eri valossa ja eri tavalla. Suosittelen jalkautumaan luontopolulle ja ottamaan vaikka piknikkorin mukaan.

Saaressa on punaisia mökkejä, jotka ovat vuokrattavissa. Mökit täyttyvät aikaisessa vaiheessa koko kesäksi, joten kannattaa olla nopea, jos sellaisessa yöpyä tahtoo. Saaressa on myös runsaasti kesäisiä vakiasukkaita eli telttailijoita. Tai ehkäpä tuo telttaituilu on hivenen vähäpätöinen ilmaisu, sillä melkoisen upeita rakennelmia patioineen ja muine yksityiskohtine vakiasukkaat ovat rakentaneet.

Saarella sijaitsee myös kesäinen kahvilaravintolaterassisysteemi.

Alkukaudesta kahvia sai paljon ja halvalla, sitä myytiin puolen tai litran kannuissa. Eli niissä joihin laitetaan puruja, kaadetaan kuumaa vettä päälle, annetaan hetki hautua ja avot!

Myöhemmin kahvi muuttui pahvikupeittain myydyiksi. Alkukesästä myyty rapaperipiirakka oli itseleivottua "oman maan" raparpereistä. Sykähdyttävää!  Ravintola on vanhassa talossa ja tunnelma on sen mukainen. Sieltä saa makeaa ja suolaista pikkupurtavaa ja vähän isompaakin apetta. Palanpainikkeeksi voi hörpätä mm. olutta, viiniä, siideriä, mehua, vettä...

Sitten on sauna ja etukäteen varattavat perhesaunat. Monta vesipistettä, ei kuitenkaan sellaista jolla saisi veneen tankin täyteen. Huusseja löytyy oikein mukava määrä. Ja vartioitukin saari on ruuhkaisimpina kesäviikonloppuina. Laiturimaksu taisi olla 13 euroa ja vain käteisellä. Sataman syvyys on vajaa pari metriä ja laituripaikkoja 60.

Ai niin, piipahtaahan saaren laiturissa myös kauppavene, josta saa melkein mitä vaan multasäkeistä alkaen. Mekin kävimme leivänkannikan sieltä hankkimassa ja ihan kannatussyistä, yhtään emme nimittäin olleet uteliaita...

Ohhoh, tästähän tulikin saariraportti!