Apollon kausi nimittäin. Ristiriitaisin tuntein tehtiin
päätös nostosta, jäi nimittäin mieleen kummittelemaan toive vielä yhdestä reissusta. Mutta yllättävä lumihuppu (ks. edellinen postaus) veneen kannella siivitti
nostopäätöstä. Ristiriitaista siitä tekee se, ettei kaudesta haluaisi vielä luopua ja se vetää mielen matalaksi.
Samalla kuitenkin ilo loistavasti menneestä kaudesta ja upeista kokemuksista
pitää mielen ylhäällä.
Apollon nostopäivänä (26.11) sääkin suri kauden loppua, sillä päivä oli ankea, 1000 % kosteus (liioittelematta),
sumuisuus ja harmaus vallitsivat. Tyyntä onneksi oli, sillä rankka tuuli olisi vaikeuttanut
hommaa melkoisesti. "Viittätonnia" ei niin vaan kovassa tuulessa kiidätetä taivaankannen halki. Koneetkin vastustelivat kauden lopettamista, sillä ne eivät aluksi meinanneet syttyä ajatukseen
käynnistymisestä, mutta saatiin ne käyntiin jonkun tötterön
irrottamisella ja "aasinpotkulla". Puuosat olivat erittäin turvonneet, joten ihan hyvä että tyyppi pääsee kuivalle maalle ja pressun alle lepäämään.
Noston suoritti sama erittäin pätevä ja ammattimainen kaveri, joka on Apolloa ennenkin liikutellut. Ammattimaisuudesta huolimatta joka kerta kun pohja irtoaa vedestä on myös pulssi korkealla.
Pohja oli äärilimainen, mutta jälleen näkkejä oli kiinnittynyt miellyttävän vähän pohjaan. Pohjamaalikin oli pysynyt, vaikka sitä vähän jännitin. Maalaustyöt tehtiin sen verran haastavissa olosuhteissa, ettei tosiaan takeita pysyvyydestä ollut.
Nyt kausi on virallisesti ohi, nyyh ja kiitos! Yhteenveto kaudesta tulee myöhemmin, nyt jään vain muistelemaan mennyttä, niin ihanaa ja tärkeää kautta!
No teillä oli kyllä ennätyspitkä kausi, todella! Tiedän tasan miltä sinusta tuntuu. Kun tavaroita joutuu pakkaamaan veneestä pois, on kuin liikkuisi hidastetussa filmissä. Niin paljon mielummin niitä kantaa sinne päin ja asettelee kauden alussa paikoillen. Katsoimme kipparini kanssa jotain ö luokan leffaa lauantaina ja siinä ajoivat kovaa moottoriveneellä merellä. Ihan alkoi rinnasta puristamaan, niin teki mieli merelle! No, tämä pakollinen tauko takaa sen, että kun sinne pääsee jälleen, tuntuu se entistäkin ihanammalta =D. Ja toki Apollokin on pienen hengähdystauon ansainnut =).
VastaaPoistaIhanaa Katinka, mahtava saada vertaistukea =) Vain saman ristiriitaisen haikeuden kokenut ymmärtää =)
PoistaPohdin, että jos tuota pakollista taukoa ei olisi, niin osaisiko veneilykautta arvostaa niin kovasti? Eli jos saisi "makeaa" koko ajan, niin tuntuisiko se enää samalta? Epäilen, joten ehkä nautimmekin talvikaudesta täysin rinnoin. Ja kuten sanoit, niin keväällä fiilistellään niin että ei mitään järkeä ;) Ja talvikaudella voi onneksi suunnitella tulevaa kautta sekä miettiä mitä kaikkia tarpeellisia ja turhiakin hankintoja sitä voisi tehdä tulevaa veneilykautta varten =)
Ja oikeassa olet, kyllä vanha rouva lepohetkensä on ansainnut =)
Jestas, kuinka pitkä kausi teillä olikaan tänä vuonna! Silti se noston hetki tuntuu aina jotenkin katkeralta, ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri ;) Vielä nelisen kuukautta muuta elämää ja sitten taas kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa rantaan kevätkunnostusta tekemään. Voin jo nähdä meidät kaikki sekopäisinä onnesta kun uusi kausi taas päästään starttaamaan =D
VastaaPoistaKausi oli kyllä ennätyspitkä, joskin vähän turhaan lioteltiin marraskuussa paattia vesillä, hyvin ois voinut nostaa aiemminkin. Toisaalta, nyt taas pikkupakkasten jälkeen ollaan melkoisesti plussalla, joten jos vene olisi vesillä.... hmmmm =)
PoistaOnneksi neljä kuukautta menee nopeasti ja väliin osuu venemessutkin, niin eiköhän tässä sinne asti pärjäillä. Ja sitten kevään koittaessa seotaan porukalla =D