15.7 Katanpää - Naantali

Vaikkakaan Raumalta himaan päin liputtelua ei suunniteltu kovinkaan tarkasti oli kuitenkin joitakin paikkoja johon joku miehistön jäsenistä halusi. J toivoi pääsevänsä meritse Naantaliin. Penskana hän on viettänyt paljonkin aikaa Naantalissa, mutta saapunut sinne aina "kuivan maan kautta". Satama-alue ihastutti upeine paatteineen pientä kulkijaa ja silloin jo haaveeksi muodostui, että josko joskus veneellä voisi liittyä muiden laiturissa kelluvien joukkoon. Olihan tämä unelma toteutettava ja niin reissusuunnitelmaan kirjattiin kohteeksi reilun 30 mpk:n päässä sijaitseva Naantali.

Katanpää jäi kauas taakse ja ilma oli jälleen kuin morsian. KesäEsa kiipesikin kannelle fiilistelemään edellisen yön mahtavaa majoitussaarta ja edessä siintävän haaveen kloussaamista. Taaskaan ei ruuhkaa reitiltä löytynyt eli väylä oli pelkästään meidän lukuun ottamatta satunnaisia kohtaamisia.

Matkalla pistäydyttiin Teersalon Salakuljettajassa sekä kaupassa. Tynnyri toivotti matkalaiset tervetulleiksi.

Teersalossa bongattiin meille ennen näkemättömät muoviset paalut. Lieko kyseessä uusi innovaatio vai vanha länsirannikon juttu?

Siellä se vene nyt on, kirkon juurella, Naantalin satamassa. Haave on käynyt toteen ja ympyrä sulkeutuu. Ehkäpä nyt on aika uusien haaveiden....

Naantalissa ilma viileni ja puhuri puhalsi ikävästi suoraan Apollon takapuoleen. Välillä tyyntyi ja taas nousi tuuli. Jossain kohtaa oli niin kaunista, että laskettiin kuomu ja ihailtiin iltaa omalta terassilta. Kasin pintaan rannassa alkoi tapahtua kun trumputtaja saapui satamaan kailottaen

”Porvarit, karvarit kokkon kokkon, tätä katu tätä katu tän tän tän. Toimellinen päivä on taas kääntyny ehtoks, askaret tehty palkollisilt, isännält ja emännältäkin on peräänkattomine ohitte ja aurinkoki on menos nukkuma. Ehtovesperi soiteta kello kahreksalt, hiljentykkä sen eres”.

Hämmentävää, joskin hauskaa ja kuukkeloimalla oli selvitettävä mistä oikein on kyse. Ja vanhasta perinteestähän siinä. 

Kuvakaappaus: http://www.vintola.fi

Ihanan idyllinen satama ja ei sinänsä moitittavaa, lähinnä ihmetytti vierasvenesataman huonot sähköt. Satamatoimistossa varoittivat, että saattaa sulakkeet palaa, jos liian monta venettä tarvitsee sähköä. Samaan "sulakkeeseen" ei onneksi kovin montaa venettä saapunut, joten ei paukahdellut ja sähköäkin riitti katkeamattomana koko ajaksi. Toinen ihmetyksen aihe oli sauna/suihkuosasto. Vierasveneitä pitäisi satamaan mahtua 180 ja suihkuja oli 3 ja sauna niin, pieni että sinne mahtui juuri ja juuri neljä pientä peppua. Ihmettelin myös kovasti kieltotauluja, joissa muun muassa kiellettiin hiustenkuivaajien ja kukkien varastaminen/vieminen omiin veneisiin. Onko ihmiset oikeasti sellaisia, että tuollaiset asiat täytyy ihan kirjoittamalla kieltää? Eivätkö tajua muuten? Käsittämätöntä sanon minä! Mutta eipä nämä ihmetyksen aiheet kuitenkaan käyntiä pilanneet.

Illallinen idyllistäkin idyllisemmässä luostarin puutarhassa ja käyskentelyä vanhassa osassa Naantalia ja muutama palan painikkeeksi nautittu virvoke tekivät illasta täydellisen.

Lokit odottavat kyytiä ja sekös meikäläistä hihitytti. 

Yö oli surkea Apollon heittelehtiessä epätasaisesti aallokossa. Aaltojen läjähdellessä persuksiin milloin kovaa ja milloin kovemmin. Yöelämän äänet eivät  yöpuullemme kantaunuteet, joten siltä osin oli rauhallista. Aamuyöstä tuli uni, mutta lokit päättivät aika pian konsertillaan herättää. Ei nukkunut lokkiporukka enkä enää minäkään. Muutama tunnin yö takana ja aamukin valkeni yhtä harmaana kuin väsynyt mieli. Ensimmäiset sanat, jotka valuivat suupielistäni taisi olla "en nouse, olen pahalla päällä". Liekö naapurin muumimailman punapäinen kipakkuudesta tunnettu minikaveri lähettänyt nuo sanat suuhuni vai vaikuttiko vain levoton yö.... Nopeasti sitä kuitenkin loman edessä piristyy ja saa päivän käyntiin. Kahvia kuppitolkulla ruumiiseen ja kyllä se siitä. Miehistön miehet kävivät tankkaamassa itsensä ähkyyn aamiaisella, minä tyydyin veneen antimiin.

 Satamassa tuuli huusi, vene heittelehti ja köydet paukkuivat. Pikapalaverin jälkeen päätimme kuitenkin jättää sataman ja suunnata merille niin rantaa pitkin kuin vain syväys antaa myöten. Satama-altaasta pois päästyämme ei tuuli enää tuntunut kovalta, joten matkaa taitettiin rauhallisen raukeissa merkeissä.

Saulikin taisi olla kesäasunnollaan.



Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset

13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari
14.7 Isokari - Katanpää