Joutsenten kuvaaminen on ihan übervaikiaa. Auringoissa kylpevä puhtoisen valkea höyhenpinta vasten harmaana vellovaa merta. Joutsen on mahtilintu, joten joka kerta sen bongatessa kuva on saatava. Useimmiten kameran säädöt on kohti huonoa kuvaa, vene heiluu, aallot hilluu ja joutsen karkaa ja kuvaajakaan ei välttämättä ole "ihan kartalla". Kiireellä sarjatulinappula pohjaan ja toive pystyyn, että edes jokin tarkennuspiste osuu kohilleen tai ylipäätänsä, että lintu osuu linssiin. Joku ammattimaisempi kuvaaja varmaan ehtisi säätää, mutta minä en. Sarjatulinappulan ansiosta sadasta kuvasta ainakin muutama onnistuu...
Mikäli omat tossut ovat kiinteällä maalla saattaa onnistumisprosentti olla parempi kuin kiikkuvan pohjan päällä yrittäessä. Silti, ainakin näin syksyllä, epämääräisen kirkkaassa valossa ja meren harmaudessa haastetta riittää. Aina palaa puhki tai kuva menettää värivoimansa ja muuttuu harmaan ankeaksi mössöksi. Liikkuva kohde antaa myös omat haastavuutensa tähän touhuun. Jostain syystä tyypit eivät vain suostu poseeraamaan paikallansa vaikka monasti olen pyytänyt, suorastaan anellut. Tässä kuitenkin Stora Fagerö - Inkoo väliltä napattu kuvasarja, siitäkin huolimatta että silmiinne saattaa sattua. Joutsenet ovat niin puhkipalaneita, ettei edes itse valkoinen ole noin valkoista. Yrittäkää kestää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti