Pari muuttujaa

Kuten edellisessä postauksessa lupailin niin tässäpä sotaratsumme koneongelmatiivistelmä. Pahoittelut jo etukäteen termistön epämääräisyydestä ja tekstin pituudesta, toivottavasti jaksat loppuun saakka.

Apollossa hyrisee kaksi Fordin a' 80 hv konetta, tai siis hyrrää jos hyrrää. Koneet toimivat kuin unelma Raumalla tehdyssä koeajossa, Raumalta vesitse tehdyssä siirrossa sekä viikonlopun saarireissulla. Vasen kone tosin nosti lämpöjä letkun, parin pultin ja painekorkin vuoksi.  Nuo ongelmat saatiin korjattua ja taas homma toimi Porvooseen asti ja sieltä puoleen väliin takaisin päin. Oikea kone aloitti yhtäkkiä kierrosten heijaamisen niin pahasti, että se oli lyötävä kiinni. Eka ajatus oli, että diesel on loppu, vaikka mahdottomalta se ajatus tuntuikin. Tarkastus osoitti ettei vika voinut johtua dieselin puutteesta. Apollossa ei ole polttoainemittaria vaan polttoaineen määrä tarkistetaan öljytikkua muistuttavalla tikulla joka ei ole kovin täsmällinen. Toisaalta kun 450 litran tankin pitää aina vähintäänkin puolillaan ei vaaraa ole että menovesi loppuu kesken matkan. Onneksi on veneessä kaksi konetta eli loppumatka putputeltiin yhdellä koneella ja aivan kaameassa ja harmaassa sadekelissä. Täysin tyyntä kyllä oli, mutta horisontissa ei tiennyt missä meri loppuu ja taivas alkaa.

 

Vasen Ford

Kotisatamassa oikean koneen suuttimet vaihdettiin ja taas kone hyrähti käyntiin. Vahva epäilys kuitenkin oli, että ongelmia aiheuttaisi bakteerin valtaama diesel. Tankki olisi pitänyt tyhjentää ja putsata epäpuhtauksista. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi juuri juhannuksen alla. Mistään ei löytynyt siihen hätään imutyhjennystä, joten homma piti unohtaa. Tietenkin olisi voinut kokeilla, että olisi imenyt tankin pohjalta dieseliä kunnes tankista nousisi kirkasta. Sopivia välineitä ei kuitenkaan siihen hätään ollut saatavilla ja vesille lähtö poltteli sen verran, että päätimme siirtää kertaan seuraavaan.

Sakasta huolimatta kone siis saatiin kuntoon, tykitettiin koeajo neljällätoista solmulla eli täysiä ja koska homma näytti toimivan päätimme viettää juhannuksen veneellä ja kohteeksi kirjasimme Hangon. Matka alkoi mallikkaasti, joskin Stora Brandön paikkeilla sama kierrosongelma toistui ja kone hyytyi. Päätimme kuitenkin ylittää "pahamaineisen" Porkkalan selän, joka muuten oli tyyntäkin tyynempi. Tyyneys ei tullut yllärinä, sillä olin tehnyt kotiläksyni ja tarkkaillut tuulen suuntaa ja voimaa usean päivän ajan ja monta päivää oli puhaltanut vajaata kuutta metriä sekunnissa ja eri suunnista, joten ns. vanhojakaan maininkeja ei pitänyt olla eikä ollut.

Päätimme yöpyä Stora Fagerössä ja katsastaa aamulla koneiden tilanteet ja miettiä uusia matkakuvioita.

 

Edessä Inkoo

Aamulla päätimme irrottaa ja putsata lasisuodattimet. Kiesus minkä väriseksi tavara oli muuttunut ja minkälainen lieju suodattimien pohjalle oli kertynyt. Ristimme liejun ameebaksi ja se juuri oli sitä dieselin bio-osuudesta johtuvaa paskaa. Suodattimethan olisi tietenkin pitänyt putsata jo aikoja sitten, mutta olimme siinä kuvitelmassa että edellinen omistaja olisi homman hoitanut. Eipä pitäisi kuvitella vaan tehdä itse.

Konetilathan eivät ole kovin suuret, joten jouduin konemestarimme sijaan lankun alle eli vaihtamaan niitä suodattimia. Sinänsä helppo homma, mutta tiivisteen paikalleen saaminen niin että lasin reuna menee tiivisteen uraan osoittautui lopulta ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.

 

Lankun alla

Tähän väliin niksipirkkamainen niksi... Teimme jalattomasta kertakäyttöisestä kuohuviinilasista mainion suppilon sahaamalla pohjan pois Lethermanilla. Suppilo jessellä limupulloon kiinni ja ektoplasma suppilon kautta putelliin ja korkki kiinni. Putelli sitten tyhjäksi kotisataman keräilyastiaan. Siistiä ja näppärää. 

Vasen kone käyntiin ja iloitsemaan hyvin menneestä hommasta, kunnnes yhtäkkiä kone sammui. Siinä kohtaa pikkasen jo nosti pulssia, sillä oltiin tilanteessa ettei kumpikaan kone pelaa. Koska sössin tiivisteen kanssa, niin konehan imaisi itseensä ilmaa ja sitten ilmattiin ja imattiin ja kiroiltiin, kunnes keksittiin vian johtuvan huonosti olevasta tiivisteestä. Lopulta konemestari ahtautui lankun alle ja lasisuodatin irti, tiiviste paikalleen ja ilmaus. Samaisesta kertakäyttökuohuviinilasista saa mainion ilmaussuppilon kun irtojalan poiston jälkeen pohjaan poraa reiän. Kapea suppilo sopi täydellisesti ainakin meidän veneen rööreihin. Ja taas kone käyntiin ja nyt toimi.

Veneessä on melkoinen akkuarsenaali, olikohan jotain 4 x 100 ampeeria. Akut on vielä kytketty niin, ettei hupi- ja starttiakut ole erikseen, mikä on typerää. Tähän on tulossa muutos, sillä konemestari sattuu myös olemaan sähkömies. Jotta matkamme ei liian helpoksi olisi käynyt päätti jääkaappi mennä oikosulkuun ja imeä kaikki akut tyhjiksi. Eli jälleen olimme tilanteessa, jossa kumpikaan kone ei käynnisty. Onneksi kuitenkin mukana oli agrikaatti, joka sekään ei ensialkuun lähtenyt käyntiin. Siinä kerettiin jo punomaan jos jonkinlaisia poispääsysuunnitelmia. Trossi oli ehkä yksi vahvimmista, sillä olemmehan tietenkin trossin jäseniä. Agrikaatti saatiin kuitenkin kengitettyä käyntiin, joten sillä saatiin akkuihin sen verta virtaa että vasen kone saatiin käynnistettyä eli sitten vain ladattiin akkuja oikean koneen edelleenkin mököttäessä käynnistymättä. 

Onneksi päivä oli mitä komein, saari kaunein, seura hyvää, ruokaa ja juomaa riittävästi, niin vastoinkäymiset eivät saaneet mieltämme tummumaan. 

Konemestari jatkoi kuitenkin sinnikkäästi korjaustoimia ja iltaan mennessä olimme tilanteessa jossa molemmat koneet olivat käynnissä. Tasaisesti ja kauniisti kumpainenkin hyrisi. Korjaustoimissa meni sen verran aikaa, ettei enää liikkeelle kannattanut lähteä eli Fordit päättivät puolestamme, että juhannus vietettäisiin ensimmäisessä yöpymispaikassamme eli Stora Fagerössä.

Aamun valjetessa ja siirtymissuunnitelmia tehdessä lävähti taas todellisuus eteen. Edellispäivän kaksi konetta käynnissä -tilanne oli kuin hyvää unta vain, sillä oikea kone ei inahtanutkaan. Yön aikana menninkäinen tai mikä lie oli hajottanut startin eli taas olimme yhden koneen varassa. Kotimatkalle oli lähdettävä, sillä yhdellä koneella matkavauhti on kahdeksan solmua ja yhdellä ajolla kotiin meneminen ei kiinnostanut. Päätimme kuitenkin tehdä mutkan Inkoon kautta, jotta olisimme saaneet vaihdettua lämpimäksi käyneitä ruokia kylmiin. Mutta juhannuspäivän vuoksi koko Inkoossa ei ollut minkään valtakunnan kauppaa, kioskia tai huoltoasemaa auki, josta olisi saanut elintarvikkeita. Nopeasti satamakahvilasta tilausruoat naamaan ja kiireen vilkkaa kohti Porkkala Marinea, jossa tiettävästi oli kauppa auki. Myös Barosundissa olisi ollut kauppa, mutta se meni jo liikaa väärään suuntaan. Porkkalan selkä oli taas tyyntäkin tyynempi. Olen ylittänyt sen yhteensä kuusi kertaa ja niistä viisi on menty tyynellä yli ja siis niin tyynellä, että kannella olisi voinut istua.

Kotiin linkuttelimme sunnuntain Porkkalasta sumun saattelemana. Jo toinen sankan sumun ajelu tälle kesälle, eikä vieläkään tutkaa. Tosin sumu ei ollut mitään verrattuna Nauvo - Hanko välin sumulle.

Nyt on startti korjattu ja edessä olisi vielä tankin putsaus. Otimme käyttöön tankkauksen yhteydessä dieselin sekaan laitettavan myrkyn, minkä pitäisi hillitä bakteerikasvustoa. Sen apu jää nähtäväksi, mutta toivottavaa olisi että tepsisi. Ja mitä tulee noihin ongelmiin niin suurin osa vioista johtuu todennäköisesti käyttämättömyydestä, sillä paatilla on ajettu kahtena edelliskesänä yhteensä 50 tuntia ja se ei ole paljon se tuollaiselle vanhalle rouvalle joka vain vesillä ja käytössä notkistuu ja nuortuu.

Että sen pituinen se tarina!