Ensihetket Apollon kanssa vol 2

Lyhyestä ja ytimekkäästä pitäviä suosittelen siirtymään suoraan edelliseen postaukseen, sillä siellä on sama asia kuin tässä, mutta huomattavasti lyhyempänä ja tiivistetympänä versiona. Minä en malta lopettaa ajoissa ja homma rönsyilee, mutten myöskään malttanut olla painamatta julkaise nappiakaan... 

Vesillelaskuviikonloppu koitti vihdoin! Auto pullollaan agrikaattia (huutonetistä 60 e), pelastusliiviä, akkua, pentterivälineistöä ja monenmoista värmäkettä sekä mikätintä. Äärettömän hyvä ratkaisu oli tehdä etukäteisreissu ennen paatin kotiin ajoa. Vene on huikean hyvässä kunnossa, päätimme kuitenkin vahata kyljet kertaalleen helpottaaksemme itseämme syyskunnostuksissa. Jahka pääsemme kotisatamaan teemme vahauksen muille pinnoille helpomman puhtaanapidon vuoksi ja kyllähän häikäisevänä kiiltelevä pinta nostaa kummasti "rouvittuneen" veneen profiilia. Olemme käyttäneet StarBriten puhdistavaa ja kiillottavaa vahaa ja hyväksi sen havainneet. Tarpeen mukaan ennen ko. toimintaa puhdistus muilla aineilla. Sähkökäyttöinen kiillotuslaikka nopeuttaa kummasti hommaa niiltä osin kun sen käyttö on mahdollista. Pohja olisi kaipaillut vesirajan paikkeilla kerroksen maalia, mutta kuivumisaikataulun tullessa vastaan oli tästä luovuttava. Edessä oli akkujen vaihtoa ja lataamista, plotterin ja siihen liitettävien härpäkkeiden kiinnittämistä ja testaamista. Minen näistä mitään ymmärrä, mutta josko tuo toinen osapuoli jossain kohtaa plotteri /navigointiasiaa tarkentaisi, sillä sitä "tavaraa" on jos jonkinmoista ja päälle vielä tutkat ja etäohjauslaitteet ynnä muut herkut(?). Tutustuimme paattiin niin paljon kuin se kuivalla maalla oli mahdollista ja sitten vain kulutimme aikaa h-hetkeä odotellessa. Illalla juhlimme, että laskupäiväksi luvattiin aurinkoa, joko me emme ymmärtäneet ennustusta tai ennustajat ennustivat päin brinkkalaa. Aamu valkeni sateisena pilvien hipoessa maankamaraa ja tuulen ujeltaessa pipoa päästä (edellisessä postauksessa huomattavasti osuvampi ilmaus päivän säästä). Kesällähän tällainen keli ei olisi hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, mutta näin toukokuun alussa keli oli jumalattoman jäätävä. Ei auttanut itku, paatti vaan veteen. Emmekä olisi laskua kyllä mistään hinnasta siirtäneetkään. Viime hetken viimeistelyt ja siirtokunnon tarkistus ja pieni, mutta pippurinen valtra kurvasi pihaan ja otti paatin vetoon. 

Sieltä se astelee estraadille. Kuinka pitkälle sitä oikein riittää?

Retrohenkiset pelastuskaulurit(?) on niin suloiset.

Apollossa on suhteellisen järeän kokoinen polttoainesäiliö (450 l), joten taloudellisista syistä oli vähintäänkin järkevää tankata paatti kuivalla maalla. Säästö noin suuressa määrässä on jo valtava. Raksakuski oli ilmeisesti ennenkin vedellyt jos jonkinlaista kuormaa ja yhdistelmää, sillä sen verta näppärästi kuski kurvaili ja peruutteli paatin kanssa. 

Telakalla meinasi kyllä epätoivo iskeä, vaikka päällä oli lämpimistä ja tuulenpitävistä lähtien runsaasti vaatekertoja tuli kylmä, hiton kylmä. Onneksi laskussa ei nokka kauaa tuhissut ja päästin paatin kuomun sisään tuulelta turvaan. Moottorit käyntiin ja nätisti hyrähti kumpainenkin ja muutoinkaan talvi tai mikään muu ei ollut aiheuttanut vaurioita eikä muitakaan kaupan keskeyttämisen kannalta oleellisia asioita tullut ilmi. Konetilassa hyrrää kaksi Fordin 80 heppasta moottoria ja nupit kaakkoonkin paahtaessa meteli pysyy niin matillisena, että hytissä voi kommunikoida normaalilla puheäänellä. Mahtavuutta! Apollossa ei ole keulapotkuria, mutta kaksi moottoria mahdollistavat paatin kääntämisen ja vieläpä liki paikallaan. Ehdotonta luksusta! Paatti jäi pikaisen koeajon jälkeen kellumaan vesille ja palaamme rouvan luokse lähipäivinä ajaaksemme kotiin. Innostavin, odottavin ja lämpimämpää säätä toivovin tunnelmin laskemme tunteja reissun alkamiseen.