Dieselbakteerin tappaja

Alkukauden koneongelmat on toistaiseksi taltutettu *kopkop* ja etenkin dieselameeban, tutummin dieselbakteeri, häiriköinniltä on katkaistu kaula. Ähäkuttikattimatti se on loppu nyt! Ja siitähän kiitos kuuluu myrkynvihreälle mömmerölle eli Fuel Setille. Joka tankkauksen yhteydessä kun ameeballe antaa hörpyn tuota, niin sekaisinhan se menee eikä enää jaksa hillua.

FS on ajokauden ensiapu ja syksyn tullen edessä on polttoainetankin räjäytys eli tyhjennys ja puhdistus -> posketon duuni. Eihän se sakka sieltä kaiketi mihinkään katoa, muttei ainakaan myrkkyjen ansiosta uusia ameeban poikasiakaan pääse syntymään.

Tässä linkki FS:n esitteeseen, siellä on hieman paremmin avattu dieselbakteeria ja sen syntyä. Tossa pöntössä on muuten älyttömän nokkela korkki/kaatonokkasysteemi. Kyseessä kun ei ole mikään kovin ihmis- ja ympäristöystävällinen tuote, niin on mukavaa kun putellin kehittelijä on sen myös ottanut huomioon. Eli homma toimii niin, kun pönttöä puristaa, nousee yläosan mittasäiliöön ainetta puristusvoiman verran eli siihen voi annostella oman tarpeen mukaisen määrän ainetta. Kun aineen kippaa säiliöön ei pöntöstä kaadu muuta kuin mitta-asteikossa olevan määrän verran. Fiksua ja näppärää!

Ja sitten tahtoisin kuulla, että onko teillä jollain muulla ollut kohtaamisia dieselbakteerin kanssa. Jos on ollut, niin millaisia ja kuinka olette talttuttaneet kyseisen kasvuston?

sinistä ja valkoista ja aavistus punaista

Kaiken paasaamisen jälkeen on hyvä heittää väliin keveää ja turhanpäiväistä eli vaatepostaus

Olen mualiman kehnoin ostelija. En ikinä osta mitään, silloin kun lähden ostamaan (koskee ihan kaikkea ostettavaa). Yleensä löydän ostettavaa ja ostan silloin kuin vähiten kuvittelen niin tekeväni. Ja niin kävi nytkin. Porhalsin hippulat vinkuen pitkin kauppakeskuksen käytäviä kellon kirmatessa armotta. Päässä tuhat tärkeää asiaa. Yhtäkkiä Lindexin kohdalla katseeni rekisteröi omissa silmissäni varsin merihenkisen malliston. Siihen loppui ajatukset ja kiire kun painelin koko malliston kanssa sovituskoppiin. Olisin voinut oikeastaan hankkia kaiken, mutta Matin istuessa tiiviisti kukkarossa valitsin vain parhaat päältä. Seuraavaksi Tarjoustalon alelaari pysäytti ja mukaan tarttui lisää merihenkistä vermettä. Laadusta en tiedä, eikä se kiinnostakaan, minulle riittää että ne ovat mukavat päällä, istuvat miten kuten ja ilostuttavat. Enää ei tarvitsisi ehtiä kuin merille seilaamaan sinivalkoisin siivin... eikä kun kutein. 

Vielä pitäisi hankkia hyvät laivakengät. Haluaisin kengät, jotka olisivat kuin villasukat jalassa. Kevyet ja taipuisat ja ennenkaikkea nätit tai vaikka hauskat. Omistin vielä viime kesänä kuvailemani Merrellin tossut, mutta ne katosi. Niinpä, miten ihminen voi kadottaa kengät, siis kummatkin, oikean ja vasemman? Näköjään hyvin helposti ja nyt ketuttaa. Merrelillä ei ole enää samanmoisia eikä tämän hetkinen valikoima tarjoa sitä mitä haluan. Käännyin jo HH:n puoleen, mutta ei sieltäkään ihan justiinsa löytynyt sitä mitä hain.  Tosin tämä voisi olla kiva 

http://static.hellyhansen.com/img/hh/catalog/large/10705_512_main_large.jpg

tai tämä

http://static.hellyhansen.com/img/hh/catalog/large/10665_597_main_large.jpg

Hyvää kierrättämässä

Vietimme taas viikonlopun merillä ja sääemo helli meitä oikein urakalla. Reissu oli hieno ja taas päästiin kokemaan uusia paikkoja ja niistä saatan postata joskus myöhemmin, nyt on tärkeämpää asiaa.

 Kohtasimme yhden viikonlopun aikana merillä kaksi avuntarvitsijaa ja meillä oli vieläpä mahdollisuus auttaa. Toisen akku oli lopahtanut yhtäkkiä ja yllättäen ja kaapeleita kaipailtiin. Olimme koko saaren ainoita joilla oli kaapelit mukana. Ja meillähän ne tosiaan on aina oltava matkassa. Vanha rouvamme on paranemaan päin, mutta vieläkin oireilee muun muassa akkujen latausten kanssa. Ei auttanut kaapelit akkuongelmaan, sillä akku ei ottanut vastaan virtaa eli se oli totaalisen finito ja caput. Pariskunnalla oli melkoinen matka kotiin ja yöpymiseen eivät olleet varautuneet, mutta silloin kun hätä on suurin on apukin lähellä ja tämä vanha hokema osoittautui paikkansa pitäväksi, sillä meiltä löytyi yksi ylimääräinen akku ja vieläpä täydessä latingissa. Pariskunnalle akku kouraan ja työvälineet lainaan ja akun hinnaksi sovittiin omatunto. Uuden akun ansiosta kone hyrähti iloisesti käyntiin ja onnellinen pariskunta pääsi kotimatkalle. Toivottavasti matka sujui hyvin ilman uusia ongelmia.

Toisen autettavan kohtasimme Itä-Villingin ja Pikku Leikosaaren välissä. Keskellä väylää killui keltainen ja terävänokkainen vene kyydissään kaksi pulassa olevaa. Vaihteisto oli lauennut kesken ajon ja koneessa ei tietenkään sen päin tapahtunut mitään "liikettä". Pojat ilmaisivat avuntarpeensa ja kyselivät suuntaamme. Ihan ei heidän ja meidän määränpäät kohdanneet, mutta ei siinä silti tarvinnut kahta kertaa miettiä että hinataanko vai ei. Pojat veneineen köyden jatkoksi ja heidän peräänsä meidän m/s Jorma. Karavaani liikkeelle ja kohti Puotilanlahtea. Kyselimme, että olimmeko ensimmäisiä paikalle sattuneita ja saimme kuulla hämmästykseksi, että emme olleet. Muutama paatti oli kuulemma lipunut ohitse ja ilmoittanut, että suunta on niin eri ettei voi auttaa. Siis ei voi auttaa?! Käsittämätöntä! Ja siinä kohtaa länteen päin mentäessä ei suunta voi olla niin eri etteikö voisi auttaa. Toiset killuvat väylällä yhden melan varassa ja ilmiselvässä avuntarpeessa. Meille hinauksesta koitui noin 4 mpk:n lenkki eli ei mitään siihen nähden, että apua tarvittiin. Joskus voimme itse olla samassa jamassa tai jossain muussa tilanteessa jossa auttavaa kättä kaivataan. Pojat pääsivät satamaan ja me saimme hyvän mielen. Korvaukseksi sovittiin, että pojat auttavat vastaavasti jotain toista apua tarvitsevaa. Uskomme, että hyvä palaa hyvän luokse!

Auringonlasku yli ymmärryksen

Kesälomareissulla nähty auringonlasku oli niin päätä huimaavan upea, että se ansaitsee aivan oman jalustalle noston eli postauksen. Kun kuvatkin onnistuivat kohtalaisesti en voi muuta kuin jakaa kanssanne tämän upean hetken. Te jotka olette nähneet vastaavaa, tiedätte ettei mikään kamera pysty taltioimaan tilannetta niin upeana kuin se on, mutta pystytte varmasti kuvittelemaan kuvien rinnalle meren tuoksut, aaltojen äänet ja lintujen satunnaiset kiljahdukset. Tunnette varmasti myös sen kuinka tällainen luontoäidin tarjoama taidenäyttely vetää mielen hiljaiseksi ja nöyräksi, mutta onnelliseksi!

18/17

Lomanruipale on takanapäin ja arki nappaa otteeseensa isolla kädellä. Oli sen verta huikaiseva loma, ettei oikeastaan tunnu pahalta. Niin paljon loma sisälsi huikeita ja unohtumattomia hetkiä ja kohtaamisia, että niiden vuoksi jaksaa painaa ja pitkään. Ja onneksi kesää on vielä jäljellä, joten kyllä tässä kokemukset ehtivät vieläkin karttua...

Mystisen numero-otsikon ensimmäinen numero tarkoittaa lomapäivien määrää. Kuulostaa muuten huomattavasti pidemmältä ajalta kuin sanottuna; lomailin pari viikkoa tai lomailin kahdeksantoista päivää... Ekan luvun perässä kellivä luku taas meinaa vesilläolopäiviä loman aikana. Eli vain päivä oltiin täysin kuivalla maalla. Mielestäni oikein hyvä saldo, tosin ehdimme jo pohtia, että ensi vuonna voisi viettää koko loman kerralla yhdessä paatissa killuen. Josko minäkin saisin rukattua aikatauluja, niin että voisin olla putkeen hivenen pidempään lomalla.

Reissupostauksia tipahtelee pitkin kesää tänne. Pikku hiljaa, nautiskellen ja muistellen!

Aurinkoisia loma- ja veneilysäitä teille onnellisille joilla vielä lekottelu jatkuu ja sorvin ääreen palanneille tsemppiä!

14.7.13 Pakkahuone (Uusikaupunki) - Isokari

Isokarin jylhyys

Kesälomareissutarina jatkuu. Nyt vuorossa on Isokari eli pääsin kuin pääsinkin majakkasaareen ja majakalle. Nyt on majakkailu korkattu.

Pakkahuoneella liput lepattivat ja purkkareiden mastot viuhuivat. Tukassa tuntuvat tuulet antoivat ymmärtää, että aavalla tyrskyää. Merisää kertoi toista eli lupasi leutoja tuulia. Päätimme pakata paatin ja painua liikenteeseen suunnitelmana, että käydään kurkkaamassa miltä merellä näyttää. Miellyttävissä tyrksyissä kohti Isokaria ja epämiellyttävissä rannikkoa pitkin alaspäin. No tyyntähän aavalla oli. Tai merenpinta oli tuulista tyyni, mutta tyyneys oli höystetty pitkillä, laiskoilla ja epätasaisilla mainingeilla. Sotaratsua ei mainingit paljoakaan hetkauttaneet, joten kutakuin 14 meripeninkulman jälkeen Isokarilla oli vastassa satama- tai majakkaisäntä. On mahtavuutta saapua vieraaseen paikkaan kun laiturilla odottaa ystävällinen ja apualtis kaveri, joka ohjaa oikeaan paikkaan ja kertoo siinä samalla saaresta ja sen palveluista. 

Vieraslaituri ja luotsirakennuksia

Laiturin kupeessa kikkailivat mustavalkoiset ja kirkkaan oransseilla räpylöillä varustetut riskilät. Etäisesti tuli mieleen Frankfurtin zoo:ssa ilakoineet pingviinit, ei ehkä ulkomuodon vaan niiden ilakoinnin takia. Riskilät pitivät hauskaa ääntä, jota ei kyllä parhaalla tahdollakaan pysty kuvailemaan.

Riskilät nöpöilemässä

Pulahduksen jälkeen maistuvat nokkaunet

Isokarilla on muun muassa mahdollisuus makkaroiden grillaamiseen ja kahvilan antimista nauttimiseen. Mekin maltoimme istahtaa ja nauttia kupposet kuumaa. Samalla tehtiin sotasuunnitelma, joka piti sisällänsä majakan juurelle kävelyn. Parin tunnin päästä olisi tullut ryhmä, jonka mukaan lyöttäytymällä olisi päässyt kipuamaan majakkaan sekä samalla kuullut saaresta ja sen historiasta. Hintakin olisi ollut muistaakseni vain 7 e / peppu eli varsin kohtuullinen. Tuulen nouseminen hieman pohditutti ja koska emme kuitenkaan aikoneet Isokarille yöksi jäädä, päätimme jättää opastetun kierroksen väliin ja tutustua saareen ja majakkaan sen verran kun se omin voimin oli mahdollista. Onneksi monesta paikasta löytyy informaatiota jo ihan kyltitettynä ja onhan meillä internetti.

Isokarin saari on kaunis ja luonto todella monipuolista. Rannasta majakalle on matkaa jonkin verran ja maisemat ja luonto vaihtelevatkin melkoisesti. On karua rantaa, kangasmaastoa, soita, lutakkoa, niittyä ja kukkulaa. Kaunista ja monipuolista!

Värienergiaa

Saaren historiaan liittyy myös sotatoimet.

Tykki tykki

Näin korkean pytingin juurella jaksaa aina ihmetellä, että tällainen valtava komeus on tehty ihmisvoimin ja käsipelillä. Nostan hattua jokaiselle valtavaan rakennusurakkaan, entisöinti- ja ylläpitoprojekteihin osallistuneille! 

Pieni merimyy ja iso majakka

Olen äärettömän iloinen, että säät päästivät meidät majakalle ja että päätimme lähteä käymään siellä. Taas sitä mennään *zaipadai* yhtä upeaa kokemusta rikkaampana!

Köydet irti ja seuraava kohde olikin jo valittu. Tulepas myöhemmin lukaisemaan, että mihinkäs se kokka kääntyikään.

Riemukas retki

Vaihdoimme hetkeksi itämeren Saimaaseen. Kuten jo mainitsinkin niin mökkirannassa kelluu Paljaveden paholaiseksi nimetty Särki 425 R. Vesillä olemisen vallatessa veren oli pakko päästä vesille ja tutkimaan Saimaata. Teltta, alustat ja muut jätesäkkeihin roiskeilta ja mahdollisilta sateilta suojaan. Lastauksen jälkeen paatti näytti kaikelta muulta kuin retkiveneeltä...


Ensimmäiseksi etapiksi otettiin Kallioniemi.


Nopea pysähdys ja suunnaksi Astuvansalmi ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Huikea paikka, huikea historia ja huikeat maisemat!




Köysi irti ja suunnaksi Ristiina. Jostain syystä koin Saimaalla navigoinnin haasteellisemmaksi kuin merellä. Liekö syynä kaksi kertaa nopeampi vauhti kuin mihin olen tottunut. Reitti oli hyvin viitoitettu ja linjamerkitty, mutta siltikin onnistuin pariin otteeseen pudottamaan meidät kartalta. Perille kuitenkin päästiin ilman sen suurempia ongelmia tai eksymisiä. Harmaa taivas kirkastui iltaa kohden ja aurinkokin morjesti meitä.


Ilmastonmuutoksesta riemastuneina päätimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa ja palasimme takaisin Kallioniemeen ja siitä vasta seikkailu alkoikin. Laituroidessa huomasimme lauluillan alkaneen ja olihan sitä mentävä kuuntelemaan. Lauluilta osoittautuikin pikemminkin toivekonsertiksi ja "trubaduuri" vetikin niin kulkuriveljeni Janit kuin vanhoja poikia viiksekkäitä sekä liudan Saimaalle sopivia kipaleita. Konserton ohessa tutustuimme pariskuntaan, joilla oli suunnilleen samanlaiset "sävelet" kuin meillä. Yhdessä tuumin päätimme jatkaa iltaa puolen tunnin ajon päässä sijaitsevassa Kaposaaressa.






Kaunis saari ja leppoinen kesäilta ja mukavaa seuraa. Uudet ystävämme yöpyivät veneessä, mekin saimme kutsun sinne. Koska olimme lähteneet seikkailemaan päätimme viedä seikkailun loppuun asti ja yövyimme tyhjässä puuvajassa. Vedimme ehkä koko kesän makeimmat unet.



Aamu valkeni kauniina, kirkkaana ja lämpimänä. Nautimme aamiaisen ja osan päivää Kaposaaressa ja päätimme lähteä kotimatkalle Kalliosaaren kautta.



Matkalla pysähdyimme Hietaniemeen lämmittämään hernerokat ja pötsit pullollaan olikin mukava liplutella mökkilaituriin.

Huikea reissu takana. Huikea lipsahteli joka välissä suustani, sillä kaikki oli huikeaa ja mikään muu adjektiivi ei olisi kuvannut tilanteita niin hyvin kuin huikea.
Elämä näyttää antavan eniten silloin kun sen mukaan heittäytyy varauksettomasti, avoimin sydämin ja täysin rinnoin. Kukapa olisi uskonut, mihin kaikkialle Paholainen meidät kuljettaakaan. On myös huikeaa tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Saimaa, Paljaveden paholainen, L&J sekä Rodi. Huikeaa!

-Myy-