maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vaikuttava kokemus

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Olen ollut nyt kotona kolme päivää, neljättä mennään. Ajatukset edelleenkin vahvasti Vesimatalan saarella. Murtunut mieli, surullinen, epätodellinen, turhautunut, pettynyt, ristiriitainen ja hämmentynyt olo. En ole eläissäni tehnyt mitään fyysisestä ja henkisesti niin rankkaa. Kuitenkin öljyntorjuntareissussa oli valtavasti positiivisia kokemuksia ja ihania ihmisiä. Murheellisen asian äärellä löytyi paljonkin positiivista ja juuri se tekeekin tunteista niin ristiriitaisia.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Ajatuksissani palaan uudestaan ja uudestaan öljyntorjunnan hetkiin. Koen tilanteet ja tunteet uudestaan, haistan öljynkäryn, tunnen paksun tahman sormissani, jäykkyyden lihaksissani, aistin toivottomuuden sekaisen sisukkuuden, maistan hien huulillani, tunnen hiertyneet päkiät, kuulen lokkien itkun. Näen kuinka lukuisat vapaaehtoiset ponnistelevat haasteellisissa olosuhteissa pelastaakseen sen mitä pelastettavissa on. 
Pienet linnunpoikaset seisovat räpylät öljyssä, osa kokonaan öljyn peitossa. Nokan päästä tippuu öljy sameiden silmien pälyillessä pelokkaana. Taivaalla itkee lokki huolissaan ihmettelen miksi ihmiset ovat yhtäkkiä vallanneet saaren ja miksi poikanen ei vastaa. 
Vapaaehtoinen öljyntorjuja pesee pienokaisen, ruokkii ja juottaa ja pari tuntia myöhemmin pienokainen vaappuu onnessaan rannan puhtaalla puolella. Antaa toivon selviämisestä. Antaa syyn jatkaa. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Saaren toisessa päässä liki kolmekymmentäpäinen vapaaehtoisporukkaa vierittää öljyisiä kiviä sivuun, kantaa kannettavissa olevia säkkeihin pesua odottamaan, raapii soraa ja kaivaa öljyä. Tekee käsityönä puhdistusta, sillä kivien väleihin kasaantuneisiin öljylammikoihin ei pääse käsiksi kuin kumihanskoin suojatuin käsin ja pienin puutarhalapioin. Aurinko porottaa ja öljy käryää. Vapaaehtoisen päällä on muovihaalari, nilkkoihin teipatut kumisaappaat, ranteisiin teipatut paksut hanskat, hengityssuojain ja suojalasit, vain kaistale otsaa näkyy. Hiki tirisee kaikkialla ja paahde on kova. Ohimoilla tykyttää hapenpuute. Kaikki paikat ovat mustan kullan peitossa ja olet täysin toisen armoilla. Mihinkään ei voi koskea, joten tuntemattomat, joista nopeasti tulee tunnettuja, juottavat, syöttävät, niistävät, huolehtivat tarpeen tullen ja lopulta myös riisuvat. Hetken hengähdys ja Rautaruukin hubbabuban keruu käynnistyy jälleen.



Ampiainen lentää sekavana, istuu otsalle. Toinen pistää öljynkäryn sekoittamana kaulaan. Kolmas ryömii kankeana pitkin rantakalliota pystymättä lentämään. Ampiaisten seotessa, mietin mihin kaikkeen väärään paikkaan joutunut öljy vaikuttaa, miten kauan ja kuinka tuhoisasti?



Jos ei koskaan ole nähnyt 5 000 litraa öljyä luonnossa ei sitä pysty kuvittelemaan. Kun ei sitä pysty ymmärtämään vaikka on sen nähnyt. Se on valtava määrä hirvittävän tuhovoiman omaavaa myrkkyä. Se kelluu, kunnes se uppoaa, josta se saattaa pulpahtaa uudelleen pintaan. Aalto heittää öljylautan rantaan, öljy tunkeutuu pienimpiinkin koloihin. Vesi laskee ja nousee ja öljy liikkuu veden mukana sotkien ja tehden tuhoa koko ajan lisää. Vapaaehtoisilla on kiire, taistelu aikaa vastaan on alkanut.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Kaikkea ei pysty keräämään talteen vaikka haluaisi. Menin saarelle vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellen että pesty kivi on pesty kivi, kerätty öljy on sama kuin öljytön ranta. Valitettavasti niin tarkkaa työtä ei pysty tekemään, ettei luontoon jäisi mitään. Luonnolla kestää vuosikymmeniä parantua tuhosta ja tuskin se koskaan kokonaan elpyy. Ei ainakaan minun elinaikanani. Ilman vapaaehtoisten työtä rannat ja rantojen eliöstö ei elpyisi koskaan. Alueen linnut kuolisivat ennen juhannusta.
WWF:n vapaaehtoisten öljyntorjujien lisäksi rantoja ovat siivonneet tehtaan porukka ja varusmiehet. Huviveneilijät, pursiseurat ja mökkiläiset loistavat poissaolollaan. Saapumispäivänäni puolet vapaaehtoisista oli pk-seudulta, yksi Raahesta ja loput muualta Suomesta. Paikallisten poissaolo herätti epäuskoista ihmetystä ja surunsekaisia vilunväristyksiä. 

Uutisointi onnettomuudesta on ollut olematonta, vain harva tietää mitä on tapahtunut ja missä suuruusluokassa katastrofin kanssa liikutaan. Matit, Jossut ja tissit saavat näkyvyyttä, mutta vakava, valtavan uutisarvon omaava katastrofi sivuutetaan liki kokonaan. Ja se vähä mitä siitä kerrotaan, kerrotaan vähätellen.
Moni kysyy, miksei vahingonaiheuttaja itse siivoa sotkua, samaa kyisin minä, kunnes näin tilanteen. Se ei vain ole mahdollista, öljyä on yksinkertaisesti liikaa yhdelle taholle. Öljyntorjuntaa organisoidaan monelta eri viranomaistaholta, wwf:n puolesta ja tekee Rautaruukkikin kai oman osansa asian eteen. Apuna ovat eriasiantuntijat ja lukuisat vapaaehtoiset.

Haluaisitko  lasikuitiveneesi pohjaan tämän näköistä tavaraa?
Öljyä on kerätty vapaaehtoisvoimin maanantaista 2.6 ja vieläkin savotta jatkuu. Vapaaehtoiset ovat vaihtuneet, wwf kierrättää henkilökuntaansa, paikallinen pelastuslaitos tekee vapaapäivätöntä työputkea, meripelastusseura kuskaa omien töidensä ohella vapaaehtoisia saariin ja auttaa minkä voi. Kaikki toimivat pyyteettömästi, jaksamisensa äärirajoilla ja silti ystävällisyyden ja avuliaisuuden perikuvana.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe
Oheinen raportti on vain pintasilaus kaikesta tapahtuneesta ja koko öljyntorjuntakuviosta. Minä en tiedä puoliakaan, tiedän vain sen mitä koin ja näin. Ikimuistoinen ja unohtumatonta kokemus, jossa vallitsi niin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, etten muista vastaavaa koskaan kokeneeni! Kiitos kaikille kohtaamilleni ihmisille, jätitte kauniin jäljen sieluuni. Se jälki on ratamonlehti öljytuhon tekemälle arvelle!



ps. Mikäli luonto millään tavalla antaa sinulle, on velvollisuutesi antaa luonnolle takaisin. Nyt olisi mainio mahdollisuus kiittää luontoa ja auttaa sitä hädässä. Jos et pysty auttamaan fyysisesti, auta rahallisesti. Tee kertalahjoitus (minimisumma 5 e) tai ryhdy kuukausilahjoittajaksi (minimin 8e / kk).

Lue lisää Raahen öljyonnettomuudesta ja -torjunnasta sekä mahdollisuuksista tukea WWF:ää WWF:n sivuilta osoitteesta www.wwf.fi
Katso samalla pysäyttävät ja surulliset kuvat =/

14 kommenttia:

  1. Kerrassaan hyvin asetettu sanat! Komppaan kaikessa ja kiitos. Mukava oli työskennellä kanssasi ja tutustua, vaikka ihan perseellisestä syystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitoksia "kivimies" ;)
      Kiva oli tutustua, vaikka syyt olivatkin, sinua lainatakseni perseelliset. Pidetään huoli, että nähdään huomattavasti paremman syyn puitteissa, eikö?!

      Poista
  2. Satuttavat sanat. Upeasti kuvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MM! Oli todella vaikea pukea ymmärrettäväksi tarinaksi kaikki koettu. Mieltä lämmittää, että tekstistä on löydetty se mitä tavoittelinkin.

      Poista
  3. Tosi hyvä kirjoitus. Pakko jakaa facebookissa. Olen yksi meripelastajista, joka teitä vapaaehtoisia kuljetti saariin. Oli kyllä ilo auttaa. Mahtavaa työtä olette tehneet. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Haru! Sitten olemme varmastikin tavanneet. Kiitos myös teille joilla ei hymy hetkeksikään hyytynyt. Pitkistä päivistä huolimatta ammattitaitoista, "asiakaslähtöistä" ja väsymätöntä työtä teitte!

      Poista
  4. Järkyttävää! Olen itsekseni ihmetellyt miksei tätä ole uutisoitu sen suuremmin lehtien etusivuilla?!? Kaikenmaailman missien ym. turhien julkkisten kuvatuksia ne sen sijaan ovat jatkuvasti pullollaan.
    Kiitos sinulle upeasta postauksesta! Hienosti ja koskettavasti kirjoitettu sekä kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku sanoistasi! Nuo kuvat tekevät jutusta entistäkin realistisemman. Iso kiitos kuvista kuuluu kameran takana "heiluneelle" Markukselle!
      Ja tuota uutisoimattomuutta ei voi kuin ihmetellä...

      Poista
  5. Itellä herätti ihmetystä ettei tosiaan paikallisia mukana sen enempää, toinen niistä kahdesta paikallisesta yhtenä päivänä, mutta hyvä että kuitenkin muualta tuli porukkaa auttamana. Itteä harmittaa ettei useampana päivänä päässyt, mutta hyvä että ees yhtenä. Mutta kiitos sulle ja muille vapaaehtoisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle. Yksikin päivä on enempi kuin ei yhtään ja jo yhtenä päivänä saatiin aikaan valtavasti hyvää. Ja mielestäni jo asenne, että haluaisi olla mukana on välittämistä!

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus ja vahinko Raahelle ja luonnolle on osin korvaamaton. Luonnolle katastrofi vaikka ei mailmaanlaajuisesti mutta paikallisesti järkyttävän iso. Paikallisena olisin myös toivonut suurempaa paikallista apua vapaaehtoisilta. Itse en terveydellisistä syistä pystynyt apuun mutta mieheni oli neljä päivää venekuskina avustamassa.
    Hieman jäi yksipuoleinen kuva paikallisesta avusta, siksi kommentoinkin. Raahelaisia on ollut kuitenkin kymmeniä avustamassa erilaisissa tehtävissä ja useammassa saaressa. Rautaruukki osallistui vahinkojen torjuntaan myös. Vapaaehtoiset työntekijät saivat käyttää palkallista työaikaa avustamiseen ja kymmenet työntekijät olivat mukana, osa koko viikon. Pelkästään ystävistäni ja tutuista mukana oli kymmeniä. Rautaruukki palkkasi myös vuokratyövoimaa siivoukseen.
    Osaltaan raahelaisten vähyyteen voi vaikuttaa valtakunnallinen PowerCup lentopallotapahtuma jossa satoja raahelaisia on ollut talkoissa ja järjestelyissä sitoutuneena jo aiemmin. Tapahtuman järjestelyt kestivät koko viikon. Tiedän monta jotka olisivat mieluummin olleet apuna saaristossa mutta 10 000 henkilön tapahtumasta ei selviä ilman talkoita. Tämä oli erittäin huono yhteensattuma.
    Paikallisessa mediassa tietoa vapaaehtoisten tarpeesta on ollut liian vähän. Tieto avuntarpeesta ei ole saavuttanut ihmisiä paikallisesti tarpeeksi. Tietoa ovat jakaneet eniten facebookin välityksellä yksityiset henkilöt.
    Sopimuspalokuntalaisia eli VPKlaisia oli myös paljon siivoamassa ja he työskentelivät myös koko viikon. Heitä oli ympäri maakunnan. Heidän työnsä jatkuu saaristossa edelleen vaikka Wwf:n operaatio päättyi.
    Kiitokset kaikille mukana olijoille. Olette tehneet upeaa työtä ja siitä kiitän sydämestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirita kommentistasi!
      Täytyy sanoa, että näin jälkikäteen kun tunteet eivät ole enää niin pinnassa ja olen saanut keskusteluiden pohjalta uutta ja laajempaa näkökulmaa asiaan, saattaisin kirjoittaa jotkin kohdat toisin. Mutta koska tuo on nyt kirjoitettu tunteen palossa niin olkoon niin. Hyvä, että täsmensit Raahelaisten antamaa apua ja valotit syitä miksei heitä näkynyt siinä määrin kuin olisi voinut kuvitella. Täytyisi muistaa, että jokaisella meillä on syymme toimia niin kuin toimimme.
      Raahen pelastuslaitokselle olisi voinut pyhittää ihan oman kappaleen, kuten myös kaikille muille viranomaisille joita kohtasin!

      Poista
  7. Hyvin kirjoitettu ja valokuvattu. Itsekin olin yhden päivän Vesimatalassa WWF:n porukassa. Satuin olemaan muutaman päivän lomalla rannikolla ja tuntui ristiriitaiselta nautiskella upeista hiekka-ja kalliorannoista Nallikarissa, Kalajoella ja Pietarsaaressa kun samaan aikaan lähistöllä oli öljyvahingon raivaustyöt meneillään. Raahelaiset eivät välttämättä olleet WWF:n porukassa, mutta olihan siellä muitakin porukoita. Pääasia, että olivat paikalla, miten sitten lienevät paikalle löytäneetkään. Itse mietin missä olivat kaikki Kalajoen hiekkasärkkien bilettäjät, Ruotsin laivojen kulttuurimatkailijat, rannikkokaupunkien kylpylähotellivieraat, syrjäisten saarten mökkeilijät, silakan syöjät, kaikki jotka jossain muodossa käyttävät tai ovat käyttäneet öljyä tai Itämerta huvikseen tai hyödykseen? Yksi syy saattaisi olla, ettei Raahe varsinaisesti ole mikään maailmannapa tai turistikohde. Jos öljy olisi ajautunut vaikka Nallikarin tai Kalajoen rannoille, olisi hattivatteja saattanut olla paikalla huomattavasti enemmän.Vapaaehtoisia ei etsitty laajalla maanlaajuisella kampanjalla. Toisaalta, kuinka paljon enemmän ihmisiä saarille olisi mahtunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin suurin syy monen vapaaehtoisen puuttumiseen on ollut juurikin uutisoimattomuus. Todella moni ei ole edes tiennyt kyseisestä katastrofista. Näin jälkikäteen mietin, että olisinkohan itsekkään tiennyt ellen olisi kuulunut WWF:n öljyntorjujiin ja sitä kautta saanut viestiä puhelimeen. Eli sen verran vedän sanoja takaisin päin, etten osoita ketään poissa ollutta syyttävällä sormella. Ihailtavaa, että keskeytit lomasi ja annoit oman panoksesi luonnon pelastamiseen!

      Poista