Vaikuttava kokemus

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Olen ollut nyt kotona kolme päivää, neljättä mennään. Ajatukset edelleenkin vahvasti Vesimatalan saarella. Murtunut mieli, surullinen, epätodellinen, turhautunut, pettynyt, ristiriitainen ja hämmentynyt olo. En ole eläissäni tehnyt mitään fyysisestä ja henkisesti niin rankkaa. Kuitenkin öljyntorjuntareissussa oli valtavasti positiivisia kokemuksia ja ihania ihmisiä. Murheellisen asian äärellä löytyi paljonkin positiivista ja juuri se tekeekin tunteista niin ristiriitaisia.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Ajatuksissani palaan uudestaan ja uudestaan öljyntorjunnan hetkiin. Koen tilanteet ja tunteet uudestaan, haistan öljynkäryn, tunnen paksun tahman sormissani, jäykkyyden lihaksissani, aistin toivottomuuden sekaisen sisukkuuden, maistan hien huulillani, tunnen hiertyneet päkiät, kuulen lokkien itkun. Näen kuinka lukuisat vapaaehtoiset ponnistelevat haasteellisissa olosuhteissa pelastaakseen sen mitä pelastettavissa on. 

Pienet linnunpoikaset seisovat räpylät öljyssä, osa kokonaan öljyn peitossa. Nokan päästä tippuu öljy sameiden silmien pälyillessä pelokkaana. Taivaalla itkee lokki huolissaan ihmettelen miksi ihmiset ovat yhtäkkiä vallanneet saaren ja miksi poikanen ei vastaa. 

Vapaaehtoinen öljyntorjuja pesee pienokaisen, ruokkii ja juottaa ja pari tuntia myöhemmin pienokainen vaappuu onnessaan rannan puhtaalla puolella. Antaa toivon selviämisestä. Antaa syyn jatkaa. Kaikille ei käy yhtä hyvin.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Saaren toisessa päässä liki kolmekymmentäpäinen vapaaehtoisporukkaa vierittää öljyisiä kiviä sivuun, kantaa kannettavissa olevia säkkeihin pesua odottamaan, raapii soraa ja kaivaa öljyä. Tekee käsityönä puhdistusta, sillä kivien väleihin kasaantuneisiin öljylammikoihin ei pääse käsiksi kuin kumihanskoin suojatuin käsin ja pienin puutarhalapioin. Aurinko porottaa ja öljy käryää. Vapaaehtoisen päällä on muovihaalari, nilkkoihin teipatut kumisaappaat, ranteisiin teipatut paksut hanskat, hengityssuojain ja suojalasit, vain kaistale otsaa näkyy. Hiki tirisee kaikkialla ja paahde on kova. Ohimoilla tykyttää hapenpuute. Kaikki paikat ovat mustan kullan peitossa ja olet täysin toisen armoilla. Mihinkään ei voi koskea, joten tuntemattomat, joista nopeasti tulee tunnettuja, juottavat, syöttävät, niistävät, huolehtivat tarpeen tullen ja lopulta myös riisuvat. Hetken hengähdys ja Rautaruukin hubbabuban keruu käynnistyy jälleen.

Ampiainen lentää sekavana, istuu otsalle. Toinen pistää öljynkäryn sekoittamana kaulaan. Kolmas ryömii kankeana pitkin rantakalliota pystymättä lentämään. Ampiaisten seotessa, mietin mihin kaikkeen väärään paikkaan joutunut öljy vaikuttaa, miten kauan ja kuinka tuhoisasti?

Jos ei koskaan ole nähnyt 5 000 litraa öljyä luonnossa ei sitä pysty kuvittelemaan. Kun ei sitä pysty ymmärtämään vaikka on sen nähnyt. Se on valtava määrä hirvittävän tuhovoiman omaavaa myrkkyä. Se kelluu, kunnes se uppoaa, josta se saattaa pulpahtaa uudelleen pintaan. Aalto heittää öljylautan rantaan, öljy tunkeutuu pienimpiinkin koloihin. Vesi laskee ja nousee ja öljy liikkuu veden mukana sotkien ja tehden tuhoa koko ajan lisää. Vapaaehtoisilla on kiire, taistelu aikaa vastaan on alkanut.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Kaikkea ei pysty keräämään talteen vaikka haluaisi. Menin saarelle vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellen että pesty kivi on pesty kivi, kerätty öljy on sama kuin öljytön ranta. Valitettavasti niin tarkkaa työtä ei pysty tekemään, ettei luontoon jäisi mitään. Luonnolla kestää vuosikymmeniä parantua tuhosta ja tuskin se koskaan kokonaan elpyy. Ei ainakaan minun elinaikanani. Ilman vapaaehtoisten työtä rannat ja rantojen eliöstö ei elpyisi koskaan. Alueen linnut kuolisivat ennen juhannusta.
WWF:n vapaaehtoisten öljyntorjujien lisäksi rantoja ovat siivonneet tehtaan porukka ja varusmiehet. Huviveneilijät, pursiseurat ja mökkiläiset loistavat poissaolollaan. Saapumispäivänäni puolet vapaaehtoisista oli pk-seudulta, yksi Raahesta ja loput muualta Suomesta. Paikallisten poissaolo herätti epäuskoista ihmetystä ja surunsekaisia vilunväristyksiä. 

Uutisointi onnettomuudesta on ollut olematonta, vain harva tietää mitä on tapahtunut ja missä suuruusluokassa katastrofin kanssa liikutaan. Matit, Jossut ja tissit saavat näkyvyyttä, mutta vakava, valtavan uutisarvon omaava katastrofi sivuutetaan liki kokonaan. Ja se vähä mitä siitä kerrotaan, kerrotaan vähätellen.
Moni kysyy, miksei vahingonaiheuttaja itse siivoa sotkua, samaa kyisin minä, kunnes näin tilanteen. Se ei vain ole mahdollista, öljyä on yksinkertaisesti liikaa yhdelle taholle. Öljyntorjuntaa organisoidaan monelta eri viranomaistaholta, wwf:n puolesta ja tekee Rautaruukkikin kai oman osansa asian eteen. Apuna ovat eriasiantuntijat ja lukuisat vapaaehtoiset.

Haluaisitko  lasikuitiveneesi pohjaan tämän näköistä tavaraa?

Öljyä on kerätty vapaaehtoisvoimin maanantaista 2.6 ja vieläkin savotta jatkuu. Vapaaehtoiset ovat vaihtuneet, wwf kierrättää henkilökuntaansa, paikallinen pelastuslaitos tekee vapaapäivätöntä työputkea, meripelastusseura kuskaa omien töidensä ohella vapaaehtoisia saariin ja auttaa minkä voi. Kaikki toimivat pyyteettömästi, jaksamisensa äärirajoilla ja silti ystävällisyyden ja avuliaisuuden perikuvana.

Kuva © Markus Dernjatin / WWF Öljyntorjunta, Raahe

Oheinen raportti on vain pintasilaus kaikesta tapahtuneesta ja koko öljyntorjuntakuviosta. Minä en tiedä puoliakaan, tiedän vain sen mitä koin ja näin. Ikimuistoinen ja unohtumatonta kokemus, jossa vallitsi niin voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, etten muista vastaavaa koskaan kokeneeni! Kiitos kaikille kohtaamilleni ihmisille, jätitte kauniin jäljen sieluuni. Se jälki on ratamonlehti öljytuhon tekemälle arvelle!

ps. Mikäli luonto millään tavalla antaa sinulle, on velvollisuutesi antaa luonnolle takaisin. Nyt olisi mainio mahdollisuus kiittää luontoa ja auttaa sitä hädässä. Jos et pysty auttamaan fyysisesti, auta rahallisesti. Tee kertalahjoitus (minimisumma 5 e) tai ryhdy kuukausilahjoittajaksi (minimin 8e / kk).

Lue lisää Raahen öljyonnettomuudesta ja -torjunnasta sekä mahdollisuuksista tukea WWF:ää WWF:n sivuilta osoitteesta www.wwf.fi
Katso samalla pysäyttävät ja surulliset kuvat =/