Nonni, nyt se unelmieni kylä olisi sitten myynnissä. Kylällisen verran punaisia torppia aivan meren kupeessa. Mieleen tulee taivaspaikka Strömsö (ohjelma) tai saariston lapset ja muuta nostalgisen unenomaista ja epätodellista. Jos olisin varakas ostaisin paikan pois kuleksimasta. Möisin muutaman mökin ystävilleni ja loppujen kanssa tekisin bisnestä. Kalastajakylä muuttuisi käsissäni unenomaiseksi hippikyläksi, omavaraiseksi sellaiseksi, jossa kellään ei olisi kiire. Ja jossa onni ja rauha ympäröisi meitä. Hankkisin kiikkustuolin ja räsymattoja ja ripustaisin kattoon himmelin. Pari pässiä pihaan ja possu lättiin röhkimään. Laskisin rannasta kaislaveneitä kirkkaan veden vietäväksi. Kesät olisivat kuumia ja talvet kirpeitä. Hiihtäisin jäällä kohti kesää ja pyöräyttäisin napakelkkaa.... Jaa, unelmia vai? No kyllä vain ja niin utopistisia ja ääriavaruudessa killuvia, ettei kauemmaksi enää pääse. Mutta ei haittaa, sillä ilman unelmoimista en olisi malttanut pötköttää päivää paikallani ja levätä, rentoutua. Ilman suuria unelmia ei pienetkään voi toteutua ja jos edes hippunen utopistisesta unelmasta muuttuu todeksi käy se minulle vallan hyvin. Voinhan ensi kesänä laskea kaislaveneen vesille ja jonain päivänä vesikin voi olla kirkasta... Eikä se räsymattokaan ja kiikkustuoli nyt ihan mahdottomia unelmia ole...
Tämän hippikylä-unelman toteutumisen hinta olisi vaivaiset kaksi miljoonaa ja kaksisataatuhatta euroa päälle. Mikkihiirirahoja meikäläiselle...*joopa jooo* Jos kiinnostuit ja kukkaro antaa myöten, niin hankinnan voi tehdä
täällä ja samaiselta saitilta löytyy uteliaille lisätietoa.
Sovitaanko, että jos hankit kokonaisen kylän tämän jutun pohjalta, kutsut Apollon miehistön kylään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti