Kausi virallisesti ohi

Apollon ylösnousemuksen päivä

Nyt hyvin pitkä, ihana ja antoisa kausi on virallisesti ohi, loppu, förbi ja caput. *itku*  Viimeinen reissu tehtiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja sen jälkeen "kissanristiäiset" veivät mahdollisuuden myöhäisempiin reissuihin. Jouduimme myös liottamaan Apolloa ennakoitua pidempään, sillä venepukkien valmistuminen antoi odottaa itseään. Ylösnousemuksen päivä koitti 22.11, jolloin rautarouvamme pääsi ansaituille talviunille. Lämpötilojen puolesta kautta olisi vielä mainiosti voinut jatkaa, sillä tuolloinkin mittarissa törötti + 7.

Sumuista, sateista ja yksinäistä

Kovin montaa paattia ei satamassa näkynyt, kerhon laiturissa muutama ja kaupungin puolella toinen mokoma. Koneet käynnistyivät pienen yskähtelyn jälkeen varsin mallikkaasti ja siitä seilattiin hiljalleen haikean hiljaisuuden vallitessa Sompasaareen. Suunnitellulle nostopaikalle pukkasi yhtäkkiä valtava proomu, joten piti salamana keksiä uusi nostomesta. Sehän löytyi, joskin tällaisella smurffilla oli hienoisia vaikeuksia kivuta veneestä laiturille.

 Ihan mikään pieni peli ei rouvaamme nosta ja liikuta, sen verran painavassa kunnossa hän on.

Tässä kohtaa mieleen tulee netissä pyörivät videot, kun kaikki ei mene ihan putkeen ja vene nostimineen kaatuu kuin hidastetussa filmissä ahdin valtakuntaan. Meillä sujui hyvin, kiitos ammattimaisen nostomiehen (jonka firma ja nimi eivät jääneet mieleen).

Tehtaan kupessa suurikin kutisuu...

Nostopaikan vaihtumisen vuoksi jouduin vetäisemään pikku lenkin takaisin auton luo. Tuulta pitävässä ulkokuoressa ja fleecekerrastossa tuli ihmiselle hiki. Toisaalta pyrähdys oli hauska ja virkistävä sekä monipuolinen. Sompasaari on mielenkiintoinen niemennokka, joka muistuttaa hieman Itä-Berliiniä. Ihan kiva -kahvilan kyltit näkyvät merelle päin, mutta eipä ole koskaan tullut käytyä paikan päällä. Nyt kun näin livenä tämän, tosin suljettuna, niin taidankin ensi kesänä poiketa ihan kivoilla kahveilla.
EDIT: Ihan kiva -kahvila = Ihana kahvila

Sompasaaren kärjessä on koko kesän seistä jököttänyt monumentaalinen mammutti. Mammutti on tervehtinyt niin lähtöämme kuin kotiin paluutammekin. Vain aito töräys on jäänyt puuttumaan. Joku teki sitten syksyllä mammutista viimeisen mammutin ja poltti sen. Tuikkasi tuleen ja tappoi. Nyyh! Nyt mammutti seisoo edelleen niemennokassa. Entinen loisto on muisto vain. Surullista!

Viimeinen mammutti

Juoksulenkistä ja mammuttisurkutteluista huolimatta ehdin vielä nähdä Apollon laskemisen kuljetuvälineeseensä.

Näkkiä oli pohjassa huomattavasti vähemmän kuin edellisellä kaudella Helkan pohjassa. Onko runsas ajo vaikuttanut vai kesän kylmät veet vaiko vetemme puhtaammaksi muuttuva kunto?

 Monen millin mönjäkerros pohjaa kyllä peitti, mutta siitä selvittiin painepesurilla. Nyt vielä pitäisi plussaan muuttua sää, jotta viimeiset kansipesut saataisiin suoritettua.

Myöhäisessä nostossa on se huono puoli, että moni huoltotoimenpide jää keväälle. Pakolliset tehdään ja paatti paketoidaan vastaanottamaan talven tuiskut.

Voihan haikeus,
ja kesästä luopumisen vaikeus!

ps. kesälomapäivitykset jatkuvat niin pitkälle talveen kuin vain päiviteltävää on. Ja jossain vaiheessa kausi pitää vielä kloussata numeraalisesti....