16.7 Naantali - Aurajoki - Parainen - Sandön

Ja kesälomaturinat jatkuvat...

Jätimme tuulisen Naantalin taaksemme ja suuntasimme Aurajoelle. Turku mereltä päin ja Aurajokea pitkin oli kirjattu koettavien asioiden listaan. Monasti Aurajoen rannoilla istuskelleena tuntui upealta lipua pitkin hiljaista uomaa.

Vierasvenesatama oli täpötäysi ja ongelmaksi muodostui veneen parkkiin saaminen. Aika monessa paikassa laitureiden vieraspaikat ovat huonosti merkattu tai paikat johon saa tai ei saa jättää venettä. Ilmeisesti pitää vain tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Tyrkkäsimme paattimme sitten sellaiseen kohtaan, jossa ei ollut kieltoa, ei sallimusta eikä veneen nimeä törmään maalattuna tai laituriständitkään eivät osoittaneet joelle päin. Näytti siis hyvältä paikalta, mutta olikin huono. Sillä se kohta oli varattu Ukko-Pekalle. Saimme kuitenkin luvan kiinnittyä puoleksi tunniksi ja lupasimme käsi lipassa poistua annettuun aikaan mennessä Ukko-Pekan alta. Tämä sopi meille erinomaisesti ja tokihan olisimme poistuneet heti jos olisi pitänyt. Harmi vaan, että joku satamakottarainen oli eri mieltä. Kottarainen kutsui vallan paikalle monin natsoin varustetun virkamiehen, joka kertoi että nyt rikomme sääntöjä. Eipä siinä auttanut selittelyt, että asiasta on sovittu. Natsamies meinasi reiluna miehenä, että jos heti lähdemme on asia kunnossa, mutta tämä kottarainen jäi kirkumaan, että sakottaa pitäisi ja isolla kädellä. Myönnän kyllä, että olihan meissä virhettä, mutta toisaalta meillä oli myös kiinnittymislupa ja mistäpä me muualta tulleet nyt kaikkea tietäisimme....

Nokka käännettiin rantareitille ja suunnaksi kirjattiin Parainen. Mahtavaa ajella uusia reittejä. Katseltavaa ja ihmeteltävää piisaa. Ennen kuin Parainen saavutettiin sattui pieni "äxidentti", kun perässämme pitkässä köydessä seuraavan Jorman köysi takertui toisen koneen potkuriin. Typerä juttu, joka aiheutui ensin ajovirheestä sitten arviointivirheestä ja seuraavaksi liian verkkaisesta reagoinnista. Jormassa on kelluva köysi ja pieni jousto. Jouston olisi pitänyt olla niin lähellä Jormaa kuin mahdollista, mutta se olikin noin metrin päässä "oikeasta paikasta" eli sen paino pääsi vetämään köyttä veden alle, jolloin kahden koneen imu imaisi köyden toiseen potkuriin. Onni onnettomuudessa, että Apollossa on kaksi konetta eli pääsimme nilkuttamaan läheiseen laituriin. Jormakin saatiin vielä kaapattua takaisin haltuumme. J puukon kanssa veneen alle nyhtämään köyttä irti. Melkoinen duuni, mutta pois se köysi saatiin. Veden lämpötilakaan ei päätä huimannut, onneksi kyseessä oli kuitenkin suojaisa lahti eikä aava, jossa vesi ei paljoa päälle kymppiä ollut. Sankarmiäs tuo J. Olimme siis kiinnittyneet jälleen jonkun toisen laituriin, toistamiseen saman päivän aikana. Päätimme jättää rantasaunan terassille viestin käynnistämme, sillä jos joku paikallinen ihmetteli, että mitä vieras vene tekee toisten laiturissa, löytyi heille kiitosten ja yhteystietojen kera selitys. Jorma uudelleen veneen perään ja matka jatkui kohti Paraisia.

Paraisten vierasvenesatamaa oli jossain päin internettiä kehuttu, mutta meihin se ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Ei mitään vikaa, muttei hehkutustakaan. Lainasimme satamasta pyörät ja kävimme kylillä syömässä ja hankkimassa wallakseen lämmityslientä ja taas oli aika jatkaa matkaa.

Kuvakaappaus @ http://www.paraistenvierasvenesatama.fi/fi_hem.php

 Päätimme oikoa matkasuunnitelmaa ja mennä samaisena päivänä seuraavan päivän kohteeseen eli Kemiönsaaren Sandön:iin. Se on niin upea paikka, että siitä tulee aivan oma tarina!

Juttu jatkuu ja täältä löytyy kesälomareissun aiemmat postaukset
13.7 Poroholma - Pakkahuone
14.7 Pakkauhuone - Isokari
14.7 Isokari - Katanpää
15.7 Katanpää - Naantali