Kuvittele. Pieni, mutta sielukas ja arjen keskellä autuuden tuova. Monta tarinaa kuullut, hetkeä elänyt. Historiaa harjallaan kantava. Tuo suloiset löylyt suova. Monen merireissussa rähjääntyneen pelastus, saunattoman saunojan paras hetki, ulkomaalaisen tai cityihmisen eksoottinen kokemus ja monissa saunoissa kylpeneelle se paras. Osalle ainoa oikea.
Joku on kiukaan lämmittänyt, se valaisee kainosti ja kihisee. Joku on sytyttänyt ulkoikkunalle kynttilöitä. Tehnyt tunnelmaa. Joku on vedenkin valmiiksi kantanut ja huolehtinut, että se piippuhyllyllä lämpiää. Onkohan se joku lakaissutkin, sillä niin siistiä on. Se joku on muuten maalannut pation tuolit ja trallitkin on vaihdettu. Se joku on jättänyt minulle vain muutaman tehtävän, lisää puita (joita se joku on tuonut valmiiksi) ja nauti!
Puut humajavat ulkona ja vain parin askeleen päässä laulaa meri. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Sauna ja se hetki, se eheyttää. Pakahduttaa. Rakastuttaa. Saa tuntemaan!
Kohta tuo kaikki on kirvelevän katkeraa muistoa. Espoo on näyttämässä nuijansa mahdin, sillä kyseinen sauna, kuten myös saaren kaksi muuta rakennusta ovat keksityn vaarallisuutensa vuoksi purkutuomion alla. Epäreilun tilanteesta tekee se, että purkutuomio perustuu yhden tai muutaman muun tiedottoman päätökseen. Koska saaressa ei päivystä kielloilla ryvettynyt byrokraatti, on toiminnan oltava vaarallista, jos ei nyt koko yhteiskunnalle, niin ainakin Gåsgrundetin runsaalle kävijäkunnalle. Jos tämä tiedoton perustaisi tietonsa muihin kuin tilastoihin, olisi tuomio toinen. Tai jos tuo tiedoton on tietoinen mitä saaressa tapahtuu vapaaehtoisvoimin, voisi myös herkästi tehdä päätelmän, että vapaaehtoistoiminta on tuomittavaa ja näköjään myös rankaistavaa.
Voinen kertoa, että se joku jonka lämmittämästä saunasta oli minunkin ilo nauttia, oli saaressa vakituisesti veneilevä. Se porukka ylläpitää saunaa toiveenaan saada palkakseen käyttää sitä. Sauna on avoinna kaikille, niillekin joiden jälkiä vapaaehtoiset korjaavat ja siistivät. Huimien kävijämäärien (arviolta vuositasolla 4000 saunojaa) ja kiukaaseen satunnaisesti merivettä kaatavien vuoksi on kiuas vaihdettava vuosittain. Espoo ei suinkaan uutta kiuasta tuo (eikä sitä heiltä odotetakaan), vaan sen hoitavat vakiveneilijöistä koostuva porukka. He myös korjaavat ja paikkaavat tarpeen tullen, pitävät saunan ylipäätänsä toimintakunnossa. Toivovat, että saunojat sekä päättäjät kunnioittaisivat tätä työtä. Espoolle ei saunasta kustannuksia koidu. Vapaaehtoiset tarjoavat omaa aikaansa, joka muun muassa rikastuttaa saaristoa ja tarjoaa kävijöille elämyksiä. Espoo ei anna, mutta on valmis ottamaan. Vapaahehtoisuudesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen yhtään kieltokylttiä ei löydy, mikä on harvinaista ja tervetullutta vaihtelua tämän päivän kieltosuomessa. Sauna siis lämpiää suloisesti ja sulassa sovussa, sinullekin byrokraatti!
Kun soivat kiukaan mustat urut,
unohtuvat arjen surut!
Haluatko, että no urut vaikenevat ja osa saariston saunakulttuuria sulkee ovensa? Käy allekirjoittamassa adressi saunan pelastamisen puolesta. Jos sauna ei kiinnosta, allekirjoita silti, sillä silloin osoitat tukesi talkootyölle!
Adressi: http://www.adressit.com/gasgrundetin_saunan_purkupaatos_peruttava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti