Ensihetket Apollon kanssa

Kuten Myy jo tuossa edellä alustikin, niin viimein pääsimme itse asiaan! Olin pakahtua loistavasta fiiliksestä jo kuivalla maalla, kun viikonloppuna pääsimme toden teolla Apollon kimppuun.

http://www.nettivene.com/moottorivene/apollo/428752

Sunnuntaina saimme paatin jo sille sopivampaan elementtiin eli veteen ja kaikki oli valmista ensimmäiseen koeajoon. Ilma oli koeajopäivänä kuin se entinen morsian eli ruma, tuulinen ja kylmä. Apollo ei tuosta ollut moksiskaan. Hienosti se kuljetti meitä aallossa pienen lenkin ja hymy kasvoilla palasimme satamaan. Rakkautta ensi ajolla vai miten se nyt meni...

 Tuli jo suorastaan haikea fiilis, kun jätimme Apollon vielä Raumalle. Onneksi näemme taas keskiviikkona ja matka kohti Helsingin kotisatamaa voi alkaa.

Rauman valloitus

JUHUU, kaupat tuli tehtyä ja venho on vedessä. Juhuu! Siinä samalla tuli valloitettua myös Rauma. Sivistyksessä oli Rauman mentävä aukko, sillä kyseisestä kyläsestä ei ollut etukäteen mitään käryä. Onneksi wikipedia jeesasi tiedonnälkäistä. Kylä osoittautuikin mukiinmeneväksi (hassu sanonta). Ja Vanha Raumahan on upea. Onneksi sen upeus on ymmärretty muuallakin, sillä se on Unescon maailmanperintökohde, wau!

Kuvakaappaus www.rauma.fi

Kummasti kylää, tai kaupunkihan tuo Rauma on, piristää läpi kulkeva kanaali. Ihmettelen vain miksi täälläkin, kuten monessa muussakin kaupungissa on kauniiden, historiaa havisevien rakennusten kylkeen rakennettu hemmetin rumia betonikolosseumeja? Uf, palauttakaa asemakaavaan pitsihuvilat ja mansardikatot!

Raumalla tuli koettua Cumulus » ihan ok, plussana sunnuntaiaamulla 11.00 asti tarjoiltu aamiainen sekä edellisillan ilmainen sauna ja uiminen.

kuvakaappaus www.cumulus.fi

Buena Vista » Lehtipihvi ja leikkeet eivät tarjoilleet yllätyksiä mihinkään suuntaan eli annokset noudattivat niille tuttua ja turvallista linjaa. Ihan viihtyisä ja hintatasokin ok. Tänne kuitenkin ehdottomasti ennemmin kuin kebabbilaan! 

kuvakaappaus www.fonecta.fi

 Vanhan Rauman Toripöllö » ilmeettömän eleetön, mutta jollain kumman konstilla kumminkin ystävällinen palvelu. Olisiko ollut "alkuasukkaiden" kantakuppila. 

kuvakaappaus www.fonecta.fi

Amarillo » pöperöt pukkas pötsit niin täyteen, että vyöryimme pihalle. Ehkä parasta Amarilloa, mitä tähän mennessä olen kokenut. Nopea ja asiallinen palvelu ja ruokavammaiseen suhtauduttiin asiallisesti, mikä ei ole aina itsestään selvyys. 

kuvakaappaus @ Amarillo Rauma

Mr Jones » tuntui heti kotoisalta. Mukava ja viihtyisä bubimainen tunnelma ja sisustus heijasteli Brittien siirtomaista tunnistettavia elementtejä. Asiasta riitti juttua pitempäänkin eli oiva paikka viedä toisilleen vieraista henkilöistä koostuva ryhmä. 

kuvakaappaus www.mrjones.fi

Onnela » pelkkä ovella pyörähtäminen riitti kertomaan ettei sisälle asti tarvitse mennä. Äärettömän mukava poke on mainitsemisen arvoinen, koska näihin törmää melko harvoin.

kuvakaappaus www.fonecta.fi

Bar Putka ja Sinisoihtu » 12 e sisäänpääsymaksun maksaminen tuntui suolaiselta, siihen nähden ettei esiintyvä bändi eikä karaoke eikä jortsuaminen kiinnostaneet, mutta seurassamme olleella herrashenkilöllä oli tulenpalava halu parketille, joten päätimme kokeilla. Jos tykkää em. asioista suosittelen, jos taas ei niin ehkäpä Mr Jones on huomattavasti oikeampi valinta.

kuvakaappaus www.ravintolaputka.fi

Aikas paljon nähtiin, kierrettiin, käveltiin ja koettiin ja kaiken tuon lisäksi vene hoidettiin laskukuntoon ja laskettiin. Mutta koska tämä postaus lipsahti kiertokäynnin puolelle siirränkin laskuraportin myöhemmäksi, jottet joudu lukemaan raamatullisen verran tekstiä yhdellä kertaa! Kuulemisiin!

Iso h-hetki on käsillä

Jee, sunnuntaina putoaa paatti vetehen! Jee! Nyt kun ne jäätkin suostuivat vihdoin sulamaan homma onnistuu! Olisiko intensiivisellä, jopa pakkomielteisellä vahtimisella ollut apua?! Eli vihdoin ja viimein suuri päivä koittaa eli vesillelasku ja kausi, kuulit kyllä kausi alkaa. Todellisuudessa sunnuntaina on vasta uuden eli vanhan, mutta meille uuden veneen koeajo. Kaupoista on suoritettu käsimaksu ja jos kaikki on siten miten vene on meille myyty lyödään loppusumma pöytään ja paatti vaihtaa omistajaa. Tähän mennessä myyjän toiminta on ollut niin mieltä lämmittävän särmää, että vaikea kuvitella että mitään ainakaan tarkoituksenmukaisia mutkia matkaan tulisi. Tosin eihän näistä ikinä tiedä... Ei, en kyllä suostu lähtemään pessimisti ei pety -linjalle vaan jatkan *juhuu* tuulettamista juhuu!  

Paatti nakottaa Raumalla ja me pääkaupunkiseudulla. Matkaan lähdetään jo lauantaina ja hyvissä ajoin tietenkin. Tarkoitus on kertaalleen käydä vene varusteluineen läpi ja muun muassa vaihtaa akut ja vahata kyljet ja kansi ja hoitaa muuta pientä puuhaa loppuun. Illaksi sitten Cumulukseen ja Rauman yöhön krebaamaan. Todellisuudessa täytyy iisisti ottaa, sillä puolilta päivin tapahtuu lasku, koeajo ja opastus. Ja jos kaik on kuten pittää, niin sunnuntaina me olemme maailman onnellisimpia! Tässä kohtaa on ehkä syytä mainita, että paatilla tulee olemaan muitakin kippareita kuin me, mutta koska ei kiinnosta selventää omistussuhteita sen kummemmin, kutsun paattia meidän paatiksi. Ja jaettu ilo se suurin ilo on!  

Koska olemme niin varmoja (peukut pystyyn), ettei yllätyksiä tule ja homma sujuu, niin meinaamme viedä jo osan kotiin ajoa varten tarvittavista varusteluista mukanamme. Vene siirtyy hyvin varusteltuna eli köysineen, turva/hätävarusteineen, navigointivälineineen ynnä muine runsaine tarvikkeineen, joten aika haastavaa on miettiä neljän päivän (kotimatkaan Rauma - Hki on budjetoitu 4 ajopäivää) tarviketarve näin etukäteen, kun koko varustelu ei kuitenkaan ole selvillä. Menemmehän me toisen kerran Raumalle siinä kohtaa kun lähdemme kotimatkalle, mutta logistisista syistä suurimmat tarvikkeet on vietävä etukäteen. Onneksi kotimatka ei tapahdu kuitenkaan minään "avomeripurjehduksena", joten eiköhän tästä ennakoivasta pakkaamisesta ja kotimatkasta selvitä. Jos nyt fiilis on näin juhuu, niin kuinka juhuu se on sunnuntaina? Kuulette kyllä!

Martta testaa

Veneen vaaleapohjaisiin verhoihin on talven aikana salakavalasti ilmestynyt pieniä homepilkkuja. Pilkkuja ei ole paljon, mutta päätin silti ryhtyä taistoon. Googlettaminen toi tulokseksi mm. kloritin käytön. Se ei nyt kuitenkaan käynyt päinsä, koska vaaleissa verhoissa kulkee sinisiä raitoja ja klorittihan tunnetusti myös valkaisee. Törmäsin myös piimäpesuun, jonka kehuttiin poistavan tuoretta hometta tekstiileistä. Onko talven aikana ilmestynyt home tuoretta? Tarviiko kankaille tehdä jotain ennen piimäkylpyä? Kuinka paljon piimää? Eikö vettä lainkaan? Mitä mitä? Lukuisia kysymyksiä ilman vastauksia!

Taas pistin pystyyn testilaboratorion tietämättä kunnolla mitä tein ja oliko toiminta lainkaan järkevää. Hieroin verhoihin piimää (mies toi rasvatonta, ja mietin että onko tälläkin väliä lopputuloksessa). 5 verhoa ja litra piimää. Sulloin piimässä kyllästytetyt verhot ämpäriin ja kippasin kylmää vettä suunnilleen viisi litraa joukkoon eli sen verran vettä, että verhot peittyivät kokonaan. Verhojen päälle vielä paino niin, että verhot pysyvät kokonaan uppeluksissa. Löytämässäni vinkissä liotusajaksi oli merkattu 1-2 vuorokautta. Huomisen vapun vuoksi itse liotan niitä 2 vuorokautta ja jatkotoimenpiteet määräytyvät lopputuloksesta ja mahdollisesta hajuhaitasta. Jännä nähdä kuinka hapan piimä poistaisi melko kinkkisiä homepilkkuja. Fiilis on skeptisen innostunut ja ehdottoman toiveikas! Loppuraportin voitte lukea sitten joskus myöhemmin...

EDIT: Tilanne noin 12 tunnin jälkeen on se, että piimä ja vesi ovat erottuneet toisistaan. Piimä on keräytynyt verhojen ympärille eli kuituihin. Maalaisjärkeni sanoo, että näyttää hyvältä, sillä tuo piimähän tässä on se vaikuttava aine ja aine on nyt juuri siellä missä pitääkin. Liotus jatkuu vielä, vaikka valtavasti tekisi mieli napata verhot jo pois ja todeta tilanne. Maltan (juuri ja juuri) kuitenkin vielä ja jatkan liotusta.

Köysipyykillä

Törmäsin ohjeeseen, jossa opasteettin kuinka köydet pestään. Empä ollut aiemmin edes miettinyt, että niitä pitäs pestä. Köysi on köysi ja aika sen patinoi. Koska kuitenkin pidän marttamaisista nikseistä, innostuin tästä ajatuksesta niin paljon, että päätin pistää testilaboratorion pystyyn.

tarvikkeet
- köysi (ylläri)
- omenaviinietikkaa
- pyykin huuhteluainetta
- vettä
- ämpäri
- keittiörätti

Valitsin testikäyttöön veneen surkeimman köyden, jota on lähinnä käytetty kaikkeen muuhun kuin veneen kiinnittäniseen eli köysi jo periaatteessa joutaisi köysien hautuumaalle. Lorotin ämpäriin noin 6 litraa niin kuumaa vettä kuin hanasti lähti. Bongaamassani ohjeessa puhuttiin vain vedestä, mutta järkeilin, että huuhteluaine sekoittuu kuumaan veteen parhaiten. Sekaan 2,5 dl omenaviinietikkaa (tämän enempää ei ollut ko. ainetta tarjolla, joten veden määrä määräytyi tämän mukaan) ja lopuksi joukkoon korkillinen huuhteluainetta.

Köysi ämpäriin ja uppeluksiin. Annoin kylpeä kaksi tuntia. En hämmentänyt "keitosta", mutta jälkiviisaana luulen, että liemi olisi kaivannut jonkinlaista silloin tällöin tapahtuvaa kevyttä liikettä.

Kahden tunnin jälkeen vedin köyden vielä pari kertaa paksun keittiörätin (Vileda tms.) läpi. Jotenkin tuntui, että tämä toimenpide oli tarpeen ja ihan kuin köysi olisi valkaistunut lisää. Huuhtelin köyden lämpimällä vedellä, tämänkään toimenpiteen tarpeellisuudesta en ole varma, mutta mietin että huuhtelemalla säikeissä oleva likavesi poistuu ja puhtaampaa tulee. No, tiedä tuota.

Sitten vain köydestä kierteet pois ja roikottamalla kuivumaan. Kuvassa köysi on vielä märkä, joten lopputulos ei ole niin selkeästi nähtävissä. Myös kuva syö aika paljon eroa ennen ja jälkeen kuviin. Livenä omat silmäni näkevät tai sitten haluan nähdä, että köysi on puhtaampi kuin ennen pesua. Pähkin kuitenkin onko lopputulos kuitenkaan niin loistava, että kannattaa kaikkien köysien kanssa köysipyykille ryhtyä? Mielenkiintoinen käytännönkoe tuo tosin oli, joskin päädyin siihen etten aio pestä veneen kaikkia köysiä, ehkä pesen jatkossa uudet köydet, jotta pysyvät puhtaampina pidempään. Vai osaako joku kertoa, että jos köysi on harmautta lukuunottamatta kunnossa, niin onko pesulla muuta kuin visuaalinen hyöty?  

Täydellisen kahvikupin metsästys

Tarvitsen aamulla ämpärillisen kahvia, jotta lähden käyntiin. Kahvia ei voi juoda kahvikupista, siis sellaisesta miniatyyrikiposti, johon mahtuu suullinen kahvia, vaan mukista ja mitä isompi muki, sitä parempi. Jostain syystä kahvi ei maistu samalta pienissä erissä vaan kerralla se on maukallisempaa.

Oho, jäin fiilistelemään kahvilla ja kaapista löytyvillä kupeilla, vaikka piti etsiä täydellistä kahvikuppia veneeseen. Viime kesänä pääsääntöisesti venekuppeina käytettiin kertiksiä. Lörppö, ruma, pahville maistuva ja epäekologinen meininki ei jatku enää ensi kesänä, jo siitäkin syystä, että tulevassa paatissa on enempi säilytystilaa kuin edellisessä. Ja pahvinen kahvi, yök! Nyt vain pitäisi löytää se täydellinen kuppi tai kuppisarja. Joka vieläpä miellyttää muitakin veneenkäyttäjiä ja miesväkeä.

Jääkyylä jalkautui

Heh, jääkyylä on taas liikkeellä. Itämeriportaalin sijaan päätin jalkautua ja todeta itse jäätävän tilanteen.

Tuuli niin, että meinasi tukka lähteä päästä ja kamerakin heilui tuulen vihmoessa niin, että ihme kun otosten joukosta löytyi skarppeja kuvia. Tervasaaren kärjessä meri on auki, joskin hyytävältä se sekä vastaranta näyttävät. Sorsaakin palelsi ja ilmiselvästi otti nokkaan. Räpylä jäässä, nokka huurussa ja akalla ei ollut edes pullaa mukana.

Itäviitallakin oli sanottavaa tähän asiaan...

Viitan juuri on vielä hyhmässä, mutta kyllä se vapauden tunne ihan kohta koittaa. Lumi sulaa silmissä, jäästä en tiedä, mutta ainakin se liikkuu, joten toivoa on!

Ja tonne Apollo 13 pitäisi ankkuroida 27 päivän päästä, tunteja en ole vielä laskenut...

Poijuparka kylmissään, toi väriä harmauteen. Melkein teki mieli piirtää tälle kaverille silmät, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Kun katsoi vasemmalle, näytti tältä....

...kun katsoi oikealle, näytti....!

Päätän tämän kertaisen jääraportin tähän. Toivoa on!