Sienimetsällä

Kiikutin Urhon kanssa viikonloppuna äitini ja isovanhempani mökille Saimaan rannalle. Olimme niin lyhyellä reissulla, etten viitsinyt venhoa vetehen työntää ja tyydyin vain ihailemaan Saimaan rasvatyyntä pintaa rannalta käsin. Mummin mökkiriemu oli tarttuvaa ja pappakin näytti nuortuvan (papalla on ikää 96 v.).
Käppänäkoiramme Urho on niin siisti poika, ettei se mökkivapaudestaan huolimatta sonni tontille eli ukkelin joutuu viemään kävelylle kuten kotona. Mökillä on siitä ihana, että siellä voi pitää koiraa vapaana. Urho touhotti innoissaan ja minä äidyin kuvaamaan sieniä, joita muuten löytyy jos jonkinmoista. Suurinta osaa en tunnistanut. Hauskoja muotoja, pintoja ja värejä ja hauska luonnon helmassa oli könytä kameran kanssa.

Mietin, miten saan sienet liittyvät veneilyyn... No ei mitenkään, mutta löysin löyhän aasinsillan sienten ja veneblogin välille Saimaasta ja luonnosta ;) Jos ensi viikonloppuna pääsisi vesille ja saareen ja kuvaamaan saariston sieniä!

ps. kuvat ovat nofilter eli täysin sitä mitä kamerasta ulos tuli.

Riemukas retki

Vaihdoimme hetkeksi itämeren Saimaaseen. Kuten jo mainitsinkin niin mökkirannassa kelluu Paljaveden paholaiseksi nimetty Särki 425 R. Vesillä olemisen vallatessa veren oli pakko päästä vesille ja tutkimaan Saimaata. Teltta, alustat ja muut jätesäkkeihin roiskeilta ja mahdollisilta sateilta suojaan. Lastauksen jälkeen paatti näytti kaikelta muulta kuin retkiveneeltä...


Ensimmäiseksi etapiksi otettiin Kallioniemi.


Nopea pysähdys ja suunnaksi Astuvansalmi ja Astuvansalmen kalliomaalaukset. Huikea paikka, huikea historia ja huikeat maisemat!




Köysi irti ja suunnaksi Ristiina. Jostain syystä koin Saimaalla navigoinnin haasteellisemmaksi kuin merellä. Liekö syynä kaksi kertaa nopeampi vauhti kuin mihin olen tottunut. Reitti oli hyvin viitoitettu ja linjamerkitty, mutta siltikin onnistuin pariin otteeseen pudottamaan meidät kartalta. Perille kuitenkin päästiin ilman sen suurempia ongelmia tai eksymisiä. Harmaa taivas kirkastui iltaa kohden ja aurinkokin morjesti meitä.


Ilmastonmuutoksesta riemastuneina päätimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa ja palasimme takaisin Kallioniemeen ja siitä vasta seikkailu alkoikin. Laituroidessa huomasimme lauluillan alkaneen ja olihan sitä mentävä kuuntelemaan. Lauluilta osoittautuikin pikemminkin toivekonsertiksi ja "trubaduuri" vetikin niin kulkuriveljeni Janit kuin vanhoja poikia viiksekkäitä sekä liudan Saimaalle sopivia kipaleita. Konserton ohessa tutustuimme pariskuntaan, joilla oli suunnilleen samanlaiset "sävelet" kuin meillä. Yhdessä tuumin päätimme jatkaa iltaa puolen tunnin ajon päässä sijaitsevassa Kaposaaressa.






Kaunis saari ja leppoinen kesäilta ja mukavaa seuraa. Uudet ystävämme yöpyivät veneessä, mekin saimme kutsun sinne. Koska olimme lähteneet seikkailemaan päätimme viedä seikkailun loppuun asti ja yövyimme tyhjässä puuvajassa. Vedimme ehkä koko kesän makeimmat unet.



Aamu valkeni kauniina, kirkkaana ja lämpimänä. Nautimme aamiaisen ja osan päivää Kaposaaressa ja päätimme lähteä kotimatkalle Kalliosaaren kautta.



Matkalla pysähdyimme Hietaniemeen lämmittämään hernerokat ja pötsit pullollaan olikin mukava liplutella mökkilaituriin.

Huikea reissu takana. Huikea lipsahteli joka välissä suustani, sillä kaikki oli huikeaa ja mikään muu adjektiivi ei olisi kuvannut tilanteita niin hyvin kuin huikea.
Elämä näyttää antavan eniten silloin kun sen mukaan heittäytyy varauksettomasti, avoimin sydämin ja täysin rinnoin. Kukapa olisi uskonut, mihin kaikkialle Paholainen meidät kuljettaakaan. On myös huikeaa tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Saimaa, Paljaveden paholainen, L&J sekä Rodi. Huikeaa!

-Myy-

oi ja voi

kyllä se vaan näyttää olevan vaikiaa tämä blogin päivittäminen. Jotenkin se vain jää ja sitten se viimeistään kaatuu siihen ettei ole kuvia. Ja minä pidän kuvista, hyvistä kuvista. Pelkkä tekstinlöpinä on tylsää tai ei aina, mutta tylsempää kuin kuvien kanssa. Vielä ei ole tajuntaan iskostunut ajatella ja toimia kuin bloggaaja. Aina kuva kun postausajatus tulee mieleen.... Otan tavoitteeksi olla parempi tämän asian suhteen ensi kesänä. Olkoon tämä vuosi eskariaikaa!

 Apollon ollessa huollon alaisena päätimme siirtyä veneilemään Saimaalle. Mökkirannassa veneitä killuu kaksinkappalein. Perinteinen lasikuitukippo eli ruismoottorilla varustettu soutuvene ja vähän tehokkaampi 20 heppasella varustettu kiulu. Mikäköhän lie jälkimmäisen merkki tai malli, mutta meille se on Paljaveden paholainen.

Saimaa olisi tarjonnut upeita kuvia ja hienoja paikkoja, mutta niin jäi taas kamera taskun pohjalle.Siskon seinältä kävin kaappaamassa tämän upean iltaruskon.