keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hauskaa vappua!



Myy on lähdössä merille! Tiukasta ilmeestä huolimatta iloisena ja turvallisuudesta huolehtineena toivottaa kaikille hyvää vappua! Olkaahan viisaasti vesillä ja maissa myös!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pääsiäisretki, pt 3


Hiljainen Hanko on aivan kuin eri kaupunki. Nyt se kerää voimia, lepää ja vetää happea, jotta se jaksaa lyhyen, mutta riehakkaan kesäkauden. Pohdiskelin, että kummasta Hangosta pidän enempi, hiljaisen uneliaasta vai ihmisten täyttämästä elämänmakuisesta kaupungista. Taidan pitää molemmista yhtä paljon...



Hanko tarjosi sen mitä olimme tulleet hakemaan ja ilmatkin olivat enempi kuin koskaan uskalsimme edes toivoa. Ennen reissua varovaiset ääneen lausutut toiveet olisivat luokkaa "toivottavasti ei sada,  ainakaan koko aikaa" ja "toivottavasti ei olisi kauheat tuulet". Nuo toiveet kävivät toteen multimilijoonasti! Eli pääsiäispäiväkin valkeni kirkkaana, kuumana ja niin tyynenä. Aamu otettiin haltuun hiljakseen ja rauhallisesti ja nautiskellen. Köydet irrotettiin vasta puolen päivän pintaan ja siitä sitten kotia kohti. Otin förstin paikan haltuuni ja on tuo nykytekniikalla melkoisen leppoista puuhaa, ainakin silloin kun keli suosivat. Förstasin paperikartan ja lätkyyn (tabletti) ladatun merikartan avulla ja kuskilla oli käytössä plotteri ja kompassi. Valitsimme ulkoreitin, koska säät sen sallivat ja koskaan ennen emme ole sitä kautta ajaneet. Maailmaani järisyttävän kokemuksen koin kun bongasin korkean kallioluodon päällä nakottavan merikotkan. Sain sätkyn ja viuhdoin menemään kameran kanssa ikkunasta toiseen. Tuloksena useita epäskrappeja kuvia, mutta sen verran niistä selvän sai, että merikotkaksi tyypin pystyi toteamaan. Menin niin sekaisin, etten tajunnut kuskia käskeä hiljentämään kuvien ottamisen ajaksi. Mieletöntä nähdä noin komea ja kunnioitusta herättävä siivekäs!



Myöhemmin meressä kellui vastaan pullo ja minähän päätin, että se on pullopostia. Pulloposti käytiin noukkimassa haavilla ylös, ja pullo osoittautua venäläiseksi vodkapulloksi, tosin tyhjäksi sellaiseksi eli ollut viinaa eikä viestiä pullon sisällä. Pullo kyytiin ja myöhemmin lasinkeräykseen.

Matkalla pysähdyttiin jälleen Bärosundissa tyhjentämässä septi ja siitä sitten muutama peninkulma yöpymissaareemme eli Stora Fageröhön. Saari on yksi suosikeistani muun muassa sen helpon rantautumisen eli poijun ja laiturin vuoksi. Saari on muutenkin kaunis ja kiehtova. Vaikka pidämmekin ihmisistä ja muut veneilijät eivät haittaa eli emme väkisin hae yksityisyyttä, niin silti on huikeaa että noin komealla ilmalla, kesken pyhien, noin kauniissa saaressa ei ollut muita. Vain Apollo miehistöineen!


Laitoimme pannun porisemaan eli kyökkipuuhiin ja sieltä syntyikin vallan mainiota kanarisottoa. Herkkuaterian jälkeen pienelle saarikävelylle ja nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä.

Pääsiäisliputus

Heijastuksia...

Stora Fagerö

Jättijoutsen vai kuvaputken vääristymä?

Miehistöä

Fiilistelyä


Kaisla kylpee ilta-auringossa





Aikamme fiilisteltyä ja makkarat mutustettuamme painuimme pehkuihin. Maanantaiaamu oli yhtä kuin kotiinlähtö ja aamulla aamiaisen jälkeen teimme vielä pitkän kävelylenkin saaren ympäri, tai niiltä osin kuin se oli sallittua. Saaren toinen pääty on yksityisaluetta, joten sinne ei parane mennä. Saaren pohjoispuolelta löytyi vielä paksu jäälautta ja saaren keskeltä, jossa oli jo huikaisevan kuuma verrattuna rantoihin, löytyi suloisia sinivuokkojakin. Kanikin juosta laputti pitkin polkua, joten näihin tunnelmiin oli hyvä jättää saari taakse ja lähteä kotimatkalle. Reissu oli yksi upeimmista, monestakin syystä. Kaikki meni täydellisesti nappiin!


Kukkiva ja rakkaudentäyteinen kiitos maailmalle!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pääsiäisretkit, pt 2

 
 


Koska tarinaa näyttää tulevan, pätkäisin pääsiäisreissun osiin, jotta edes joku jaksaisi lukea koko reissun turinat. Eli pääsiäislauantaina silmät avattiin Långön:ssä hyvin nukutun ja todella rauhallisen ja tasaisen yön jäljiltä. Kipparit, matruusit, konemestari ja mitä näitä muita nyt oli ryömivät pusseistaan kasin kieppeillä ja kymmeneltä irtosivat ankkuri ja köydet. Olimme liikkeellä ajoissa, tiedän että moni tässä kohtaa nauraa partaansa ja toteaa, ettei tuo mitään aikaista ole. Meille on, sillä olemme pääsääntöisesti ottaneet linjan, että veneessä lomaillaan ja tehdään asiat siten miten ne parhaimmalta tuntuu. Arkena saa herätä herätyskelloon ihan riittämiin, veneeseen en sellaista edes huoli.

Maailman kauneimmat timantit?
 
Päivä valkeni parempana kuin edellinen ja vieläkin se tuntuu uskomattomalta. Linnut pitivät omaa kevätsinfoniaa ja me nautimme, kaikesta, ihan kaikesta. Olimme budjetoineet päivälle pitkän ajon, mutta edellisvuoden lokikirjaa eli Apollon veneraamattua ja veneen lokia tutkiessamme huomasimme, että edessä olikin muutaman tunnin ajo. Edellisen päivän ajot olivat 52 mpk eli Hankoon oli matkaa noin 30 mpk. Ja sitten sitä taas mentiin suut messingillä. Olimme valinneet reitiksi vihreän linjan eli sen joka kulkee Tammisaaren suun editse ja jatkaa Hankoon koko matkan rannan tuntumassa. Kaunis reitti. Tai toisaalta... onko joku joskus nähnyt ruman reitin?


Veneitä ei vesillä juurikaan näkynyt, mutta lintu sitäkin enemmän

Hankoon saavuttiin oikein mukavaan aikaan ja aikaa oli vaikka mihin. Jo etukäteen tiedossa oli, että satama on kiinni. Itäsatama avaa "ovensa" vasta 1.6. Rannan Roxx on onneksi auki ja siellä pääsee saunaan ja suihkuun. 6 euroa / saunoja, on varsin kohtuullinen hinta. Illaksi olimme varanneet pöydän Origosta, joten pitihän sitä puhdistautumaan päästä ja laittaa vähän lilaa luomeen. Saimme onneksi veneen maasähköön, jotten tukkakin kuivasi hulmuten hiustenkuivaajalla. Tapparan voitokas pelikin ehdittiin nähdä ennen kuin illan virallinen osuus oli edessä.
 






Tomaatteja?


Apollon pääsiäiskukka




Varjoja Origossa
Voimme muuten suositella Origoa erittäin lämpimästä viidellä tähdellä. Mahtava miljöö, mahtava henkilökunta ja mahtava ruoka. Nam ja kiitos!

Vielä tulee yksi pääsiäispostaus, yrittäkää jaksaa!
 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pääsiäisretki, pt 1



Skifferissä ei ollut juurikaan ruuhkaa...

Kauden aloitus meni nappiin, täydellisesti maaliinsa. Syksyllä haaveiltiin, että jos pääsiäisenä ollaan vesillä olisi se komiaa. Ja pääsiäisenä ajettiin Hankoon asti ja komiaa oli. Vieläkään ei oikein pysty käsittämään, että oliko koko reissu edes totta. Reissussa tehtiin positiivissävytteisten adjektiivien viljelemisen maailmanennätys... Ihanaa, upeaa, voiko olla totta, onko täällä oikeasti näin lämmin, käsittämätöntä, mahtavaa, pakahduttavaa, loistavaa, miten tyynyt, mikä aurinko, mikä meri, mikä tunnelma, mikä vene, mikä kimmellys ja lintujen kujellus, nipistä mua, näenkö unta... uuh, vieläkin tunnen auringon pisamillani ja sen elossa olon tunteen!

Reissu meinasi kaatua katastrofaaliseen työtilanteeseen, mutta koska olen itseni pomo voin tehdä hyviä tai huonoja päätöksiä. Joku fiksumpi olisi jäänyt kotiin purkamaan katastrofia, mutta sieluuni kasvanut merimies huusi sisälläni niin kovaa ja palo merille paisui niin voimakkaaksi, että fiksuus nurkkaan, rukkaset santaan ja köydet käteen eli menoksi. Pelkäsin päätöksen kääntyvän itseäni vastaan, joskin toivoin että reissu antaisi energiaa niin paljon että olisin kuin uusi ihminen ja huomattavasti innovatiivisempi kuin uurastuspääsiäisen aikana olisin ollut. Ja tiedättekö mitä, toiveeni toteutui! Tein ajojen aikana sen verran töitä, että sain pahimman paniikin purettua ja reissun jälkeen pursusin työteliäsyyttä siinä määrin, että kirin heti loman jälkeen aikataulukuilua kiinni. On tuolla merellä vaan niin voimauttava vaikutus!

Viikon varrella oli useaan otteeseen puitu lähteäkkö länteen vai itään. Suunnitelmat muuttuivat useaan otteeseen reissuintoilujen lomassa. Lopulta päätimme pyrkiä länteen ja Hankoon asti. Viimeksi kun Hanko kirjattiin määränpääksi sattui matkaan muutama muuttuja ja Hanko vaihtui Inkooseen. Nyt päätimme olla luottavaisia ja yrittää uudestaan Hankoon asti. Tosin tämäkin päätös jätettiin perjantaiaamuun sillä torstaina Helsingissä ulisi kylmä pohjoistuuli. Torstaina varusteltiin venettä ja tehtiin viimeiset huoltotyöt, jotta pitkäperjantaiaamun valjetessa olisimme valmiit lähtöön. Malttamattomina päätimme säästää aikaa ja jäädä paatille yöksi. Rantauduimme sen verran, että kävimme maissa katsomassa kuinka Tappara haki tiukan taiston jälkeen Kärpiltä pisteet kotiin. Jos ei ole aikaisemmin ollut puhetta, niin paattimme purjehtii Tappara ja Liverpoolin lippujen alla. Tosin konemestarilta jos kysyttäisin, niin narrinpää nauraisi lipussa...

Bärosundissa pysähdyttiin tyhjentämään septi ja siinä samalla tuli pestyä ikkunatkin

Pitkäperjantai valkeni tyynenä ja kauniina eli Hanko lyötiin lukkoon. Hankoon on matkaa noin 80 mpk eli meidän vauhdilla se tarkoittaisi keskimäärin 8 tunnin ajoa. Tarkoitus oli ajaa ekalla ajolla niin pitkälle kuin hyvälle tuntuu, mutta ainakin Porkkalan selän yli ja vielä siitäkin vähän eteenpäin. Ja näinhän sitä pyyhkäistiin Långön:lle asti. Porkkalan selällä ei taaskaan pauhu käynyt. Muita veneitä ei koko matkalla juurikaan näkynyt eli melkein oli meri taas vain meidän, luontoäidin ja ahdin.




Långön on kaunis saari, jossa saa veneen kapeaan salmeen saaren ja mantereen väliin. Talvitauosta huolimatta ankkuriin ja rantakallioon kiinnittyminen meni kuin opaskirjoissa, vaikka etukäteen vähän jännittelinkin kiinnittäytymistä. Hyvä valmistautuminen tässäkin teki tehtävänsä. Aurinko oli lämmittänyt rantakalliot kuumiksi eli sinne vaan päivää paistattelemaan ja adjektiivejä viljelemään. Pojat päättivät ottaa köökkivuoron ja me muut olimme henkisenä tukena takakannella nautiskelemassa. Poikien laittaman aterian nimi oli Purjehtijan possua ja piru, että oli hyvää. Vieläkään en ole oppinut kuvaamaan kaikkea, joten herkkuannoksesta jäi kuva ottamatta. Iltasella fiilisteltiin vielä hetki notskilla ennen makoisille unille painumista. Tarkoitus oli kammeta ajoissa itsemme ylös ja suunnata Hankoon.














Juttu jatkuu...

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen tunnelmia.

Kirjoittakoon tuo perheen kynäniekka tarkemman kertomuksen pääsiäisreissusta. Itselleni toimii tällainen lyhyt visuaalinen kuvaus tapahtumista.

Vadelmaveneellä Hankoon 18.-21.4. (Helsinki - Långön - Hanko - Stora Fagerö - Helsinki)

video


- Jii

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Apollon kausi startattu

Laskuri tuossa vieressä laskeskelee vielä päiviä laskuun, mutta Apollo keikkuukin jo lainehilla. Sanotaanko vaikka, että matkassa oli muutama muuttuja ja siksi rautarouva on palannut jo nyt!


Laskupäivähän oli erittäin hmmm. "otollinen" laskulle, satoi ja kalsasi. Tosin viime vuonna oli huomattavasti kylmempi, suorastaan jäätävä. Laskupäivä meni intoillessa, intoillessa ja intoillessa sekä rouvan laskukuntoon saattamisessa.


Apollon talvisäilytyspaikka on omakotilan pihalla, autotallin ja toisen veneen välissä. Tila on kapea ja virheille ei ole varaa. Viisitonnia venettä pitää nostaa ensin pystysuoraan korkeuksiin ja sen jälkeen "lennättää" puiden yli auton selkään.

Käsittämättömän millintarkasti nousi vene, liiti taivaankannen halki ja laskeutui vetoauton perään. Hivenen vain köysistä ohjailtiin. Ihan kelle tahansa tuollaista hommaa ei uskaltaisi antaa, mutta tämä mies osaa.


Ilmalaiva?



Laskupaikka sama kuin nostossa, joten veet olivat tutut ja turvalliset ja lasku sujui kuin opetusvideoissa.



Koska keli oli mitä oli oli paattimmekin likaistakin likaisempi. Uhkasin kääriä seuraavan laskun yhteydessä sen elmuun. Olin nimittäin jynssännyt kantta aiemmin päivällä millimetrin tarkkuudella reilut kolme tuntia. Tokihan tiesin, ettei Apollo saavu merenrantaan putipuhtaana, mutta että noin p****na. Satamaammekaan ei ole avattu vielä kauteen, joten letkusta syöksevä vesi oli haave vain. Merivedellä sitten vain jynssämään pahimmat liat pois.

Myöhäisissä nostoissa ja aikaisissa laskuissa on omat huonot puolensa, hirmuinen kiire kaiken kuntoon laittamisen kanssa. Mutta se on ainoa tapa, jolla saa huikean pitkän kauden (vuonna 2013 5.5 - 22.11) Viime keväänä kytättiin jäätilannetta, tänä vuonna jäitä ei tarvinnut "poltella", mutta mittaria tuijotettiin niin että hyvä kun asteet eivät nousseet katseen voimalla. Koska voi maalata pohjan, koska vahataan... jne. jne. Olin budjetoinut pääsiäisviikon veneen laskukuntoon saattamiselle, mutta muuttujien takia aikataulut menivät pepulleen. Tämä viikko onkin sitten töiden kustannuksella hoidettu ne laskun kannalta pakolliset hommat pois. Loput tehdään satamassa tai jätetään tekemättä. Todella rankka viikko takana, henkisesti työkiireinden ja aikataulujen yhteensovittamisen kanssa ja fyysisesti kaiken hinkkaamisen, kiipeilyn ynnä muun oudoissa asennoissa veneen alla, vierellä ja kannella "joogaamisesta". Mutta kyllä kaikki on sen arvoista, että tänään ajettiin eka koeajo, joka ei ihan maaliin mennyt, mutta siltikin kausi on korkattu ja mieli on mitä mahtavin!