Pääsiäisristeily vol 3/2015

"Kiivetään kukkulalle

Sieltä näkee ohi kaupungin

Silloin muistat mistä tullut oot

Ja minne palaat takaisin..."

Kaunissaari näytti Pitkänäperjantaina minun silmin tältä.

 puuosteri?

Torvijäkälä?

-jatkuu-

Pääsiäisristeily vol 2/2015

"Nosta kasvot ylös sateeseen

Katso lintujen lentoa

Ne ei kylvä

Ei ne satoa korjaa

Mut niil on tarpeeks kaikkea..."

Tuuli: tyyni
Asteet: +2
Ilma: Parempi kuin toivoa olisi voinut
Tunnelma: Maailma on mun

Matka siis jatkui tai ehkä se tarkemmin sanottuna alkoi kohti Kaunissaarta. Turha kai mainita, että miehistä oli innoissaan!
Apollossa voi olla keulahytissä ajon aikana, varsinkin jos keli on tasainen, mutta ei siellä kukaan oikein viihdy. Olennainen osa veneilyä kun on nuo maisemat ja seura. Kylmillä ja kosteilla keleillä porukka käy sen verran kuumana, että ikkunat huurtuvat. Apollossa on joku koje, joka hyötykäyttää koneesta lämpimän ilman ja puhaltaa sen ikkunoihin, mutta ennen kuin koneet ovat kuumat ovat ikkunat todella huurussa. Ja huuruisia ikkunoita saakin sitten lastailla koko ajan. Käytämme kuskin ikkunan kohdalla autolaturipistokkeesta virran ottavaa propellipuhallinta ja neljää tukevissa laseissa olevaa tuikkua. Ja huoli pois, homma on hoidettu niin että tuo on turvallista. Veneen täytyy kääntyä ympäri, jotta tuosta tulisi vaarallista ja siinä kohtaa tuikut ovat ehkä se pienin ongelma. Niin ja tuikkuja ei siis käytetä "pomppukelillä" silloin lastataan urakalla. Puhaltimen ja kynttilöiden avulla ikkuna pysyy jossain vaiheessa auki. Biltemassa myydään autopistokkeeseen laitettavaa puhallinta, joka puhaltaa ja lämmittää. Harkitsemme sellaisen hankkimista, mutta katsotaan nyt...

Välispiikistä itse asiaan eli Kaunissaareen. Arvuuttelimme, että onko siellä muita ja jos on, niin kuinka paljon. Me olimme kolmansia ja meidän jälkeen saapui vielä kaksi venettä. Kaikki veneet olivat moottoripaatteja, mikä yllätti. Yleensä purjehtijat ovat niitä "eka merel, vika merel" -tyyppejä. Ei ollut Kaunissaari muuttunut reilussa viidessä kuukaudessa juurikaan (edellinen käynti 19.10.2014). Talven tuhot näyttäytyivät lähinnä roskina, jota oli yllättävän paljon. Mikä johtuu mm. siitä, että tulkintani mukaan osaa porukasta ei kiinnosta se, että saaren ollessa ns. kiinni ei siellä ole jätehuoltoa ja se on kerrottu kyllä. Eli joku jättää roskansa astiaan, jossa ei ole roskapussia ja ne roskat ovat siellä sitten koko talven. Tai sitten ei ole, kun tuuli kaataa pöntön tai elukka levittää roskat ja sittenhän ne on pitkin ja poikin. Me teimme täsmäiskun ja siivosimme pienen alueen roskattomaksi. Kaunissaari on pääsääntöisesti siisti saari ilmeisesti juurikin henkilökunnan ansiosta. Ja vaikka saareen "miehitettynä" ollessaan se kuuluisa Joku hoitaisi siivouspuolen, voimme jokainen jokapaikassa auttaa omalta osaltamma puhtaanapidossa. No anyway, ei roskat fiilistä lannistaneet ja "matka" jatkui.

Saartahan oli pakko mennä tutkimaan ja päätimme lähteä saaren terassille minttukaakoille. Terassihan ei luonnollisestikaan ole kauttansa avannut, joten päätimme tyytyä "self serviseen".

Lämmittävien kaakkaoitten jälkeen päätimme jalkautua, miehet lähtivät sapuskanlaittopuuhiin ja mimmit lähtivät puolikkaalle saarikierrokselle.

-jatkuu-

Pääsiäisristeily vol 1/2015

"Anna tuulen puhdistaa

nostaa helmoja

heittää hiukset sekaisin

kevätmyrskyn kastella

mekko liimata kiinni vartaloos.."

Tiedätte sen tunteen kun meinaa "kuppi" mennä nurin pelkästä riemusta, ilosta ja innosta?! Jos tiedätte niin sitten tiedätte fiilikseni tämän reissun kynnyksellä.

Kuten olette saattaneet havaita, niin Apollo tosiaan tähtäsi pääsiäisen pyhiksi vesille. Pääsiäisenalusviikko oli säiden osalta vähintäänkin mielenkiintoinen. Suunnitelmaa ei kuitenkaan muutettu, mutta päätettiin että ihan viimeinen lähtöpäätös tehdään vasta perjantaina ja silloin suunnataan suunnilleen tunnin ajon päähän, jotta lauantaina on mahdollisimman lyhyt matka paeta säitä. Aikainen lasku tosiaan jätti mm. siivouksen puolitiehen, joten suunnistin satamaan jo torstaina. Auto oli piripintaan täynnä tavaraa, koska aivan kaikkeen oli varauduttava.

Satamaan päästyäni alkoi sataa. Tietenkin. Tuuli oli onneksi vaimea ja sen suunta täydellinen, sillä edessä oli varsin mielenkiintoinen veneen siirtotehtävä vetämällä. Olin tehnyt itseni kanssa loistavan siirtosuunnitelman ja homman sujuvuus yllätti jopa itsenikin. Siirsin siis veneen verstaan eteen, josta tiesin saavani sähköä, jota minä sekä Apollo kaipasimme. Sää teutaroi sateen ja osittaisen auringonpaisteen kanssa, joten siivosin silloin kun satoi ja silloin kun paistoi rehtasin kamaa autosta paattiin. Huudatin lämppäriä täysillä ja kierrätin ilmaa autopuhaltimella, joten kosteus poistui melko nopeasti ja pikkuhiljaa lämpötilakin alkoi nousta. Siirsin autopuhaltimen ohjaamoon ja vaihdoin lisälämmityksen kynttilöihin. 

Kun paatti oli siivottu ja tavarat paikallaan oli mielikin hyvä ja osa miehistöstä alkoi saapua satamaan. Kävimme kylillä syömässä ja veneilykauden kantabaarissa nostamassa kauden aloitukselle maljat ja painuimme unille. Kärsin vaihtelevasti huonounisuudesta, mutta nyt olin koko yön taju aivan poissa. Ei haitannut kylmyys, eikä kosteus, ei lintujen laulu eikä omat ajatukset. Ilmeisen rankka ja vähäuninen työviikko teki tehtävänsä ja nuo unet tulivat tarpeeseen.

Aamiaista naamaan ja loppumiehistö laivaan ja liikkeelle tyynessä ja erittäin kohtuullisessa kelissä. HMVK:n tankkipiste toimi, joskaan kuittitulostin ei. Saimme siis dieseliä ja matka kohti itää alkoi.

"niin olet kaunis kaunis

ja maailma on sun..."

-jatkuu-

Hullun huvit

Jaan nyt tämän höpötyksen, jos tänne eksyy joku yhtä hullu kuin me ja joku joka kaipailee kevätveneilyajatuksia. Kuvittelemme edelleenkin viettävämme pääsiäisen Apollossa. Aikainen lasku aiheuttaa kaikenlaisia pähkinöitä purtavaksi ja yksi niistä on tankkausasema.

Kuva ei liity tapaukseen

Skiffer on nykyään SeaPointin asema ja sen automaatit ovat jo auki. Muita palveluita ei vielä ole tarjolla. Tervasaaren kannaksen HMVK:n satamasta saa myös SeaPointin toimittamana dieseliä. Joskin nyt lukija tai joku lähetin oli rikki ja pojat sitä yrittävät korjata. HMVK olisi meille kivempi tankkauspaikka, mutta jos vika ei korjaannu niin ei tuo Skifferkään ongelma ole. Tosin Kaivarin "kuja" on katkaistu Uunisaaren kohdalta kävelysillalla, joten joudumme kiertämään koko liuskan  päästäksemme länsipuolelta Skifferille. No ei tuo mikään ongelma ole, mutta huomionarvoinen seikka kuitenkin.

Sitten tarvitsisimme makeaa vettä ja sen saamista en ole vielä onnistunut ratkaisemaan. Juomavesi voidaan tuoda tonkissa, mutta käyttövesikin olisi kiva, sillä ei noita tonkkia nyt niin pirukseltaan viitsisi kyytiin ottaa. Olen kuitenkin luottavainen ja kuvittelen ratkaisevan tämän. Meidän kotisatama on siis kiinni ja aukeaa vasta pöyristyttävän myöhään eli vappuna. HMVK avaa satamansa virallisesti noin ja suunnilleen 11.4.15 (kannattaa tarkistaa, jos varma tieto on tarpeen). Ja järkikin sen sanoo, ettei mikään satama tällaisilla keleillä vesipiuhoja laitureille vetele.

Vesipähkimisen lisäksi vessa tuottaa ongelmaa. Onhan veneessä vessa, mutta sitä täytyy käyttää säästeliäästi ettei täyty ennen aikaisesti. Viime vuonna taisimme löytää ensimmäisen toimivan septin tyhjennyspisteen toukokuun lopulla. Katajanokan lähistöllä on useita tyhjennyspisteitä ainakin SMK, HMVK, Kupolisatama (en tiedä oikeaa nimeä), Suomenlinna ja Suomenlinnan viereinen satama, Skiffer ja Uunisaari. Joko koko kojetta ei ollut kytketty tai sitten putket oli paikallaan, mutta sähkö puuttui, jossain ei ollut imua ollenkaan jne. Aika turhauttavaa monellakin tapaa. Myöhäiseen septin tyhjennyspisteiden avaamiseen on siis syytä varautua. Saarissahan pääsee käymään huusseissa, mutta kaupunkialueella satamien ollessa kiinni ei auta kuin käyttää Apollon toilettia. Nooo, ei tämäkään niin suuri ongelma ole, että se "fiilistä" pilaisi.

Kuva kaudelta 2013

Olen myös soitellut ja meilaillut erinäisiin paikkoihin ja kaikki on vielä sulki. Ei yllätä, lähinnä kokeilin kepillä jäätä. Porvoosta kyselin mm. onko joki sula. Ja sainkin nopeasti ystävällisen vastauksen, että joki on sula, mutta satama kiinni. Eivät pysty tarjoamaan sähköä, vessaa eikä suihkua, kun vasta sataman auettua eli 15.5. Sain vielä erikseen viestiä, että vierasvenelaituri oli uitettu paikalleen eli ainakin kiinnittäytymispaikka löytyisi. Olin tyytyväinen palveluun, vaikka tavallaan en palvelu saanut (heh).
Yritin myös soittaa Kaunissaaren ja jos joku olisi erehtynyt vastaamaan olisin anellut erikoiskohtelua ja saunomismahdollisuutta, Kukaan ei vastannut, koska varausajat alkavat 7.4 ja kausi 8.5. Yrittänyt ei laiteta, joskaan siitä ei nyt tällä kerralla ollutkaan apua. Sitten keksin, että Tallholmenin saunaan pitäisi päästä ympäri vuoden eli sitä lähdemme katsastamaan, jos vesille lähdemme ja tuuli siihen saareen nähden on suotuisa.

Eli summasummarum, dieseliä HMVK:lta tai Skifferistä, vettä taivaalta(?), sähköä aggrekaatista, vessa -> pidätä saareen asti. Eli huoli pois ja ongelmat ratkaistu!
Nyt on enää yksi jättimäinen ongelma ja se on tuo sääukko. Miehistön kanssa tuossa todettiin, että sää tulee olemaan joka tapauksessa kehno, mutta kuinka kehno, niin se jää nähtäväksi!

Apollon talvikoti

Apollo talvehtii erään omakotitalon pihalla. Siellä on helppo käydä morjestamassa paattia ja katsomassa, että voihan tyyppi hyvin. Myös talvi- ja kevätkunnostukset on helppo hoitaa kun talvinen sijoituspaikka löytyy läheltä.

Apolloahan ei mikä tahansa peli nostele ja liikuttele, joten siihen tarvitaan järeät vehkeet. Onneksi semmoinen kuitenkin lötyy, vaikkakin sekin joudutaan ajamaan linkkuun, jottei käy huonosti ja koko komeus kellahda kyljelleen. Apollon leveyskin jää onneksi vajaaksi leveän kuljetuksen rajoista, joten maakuljetukset ovat mahdollisia.

Apollo lasketaan konemestarin hitsaamille järeille pukeille. Mitkään peltiset putket eivät Apollon painoa kannattelisikaan. Maakaan ei ole routinut kolmeenkymmeneen vuoteen, joten tuskin se yhtäkkiä routimispuuhiin ryhtyy. Keulaa tukee saman kailiperin keulapukki.

Apollon ylle kasataan putkikehikko, joka on (jollen väärin muista) kevytrakenteinen varasto/autotalli, jolle on vaan hommattu neljä pitkää kinttua. Lyhemmät eli keskikintut ovat vasten kävelysiltoja. Hässäkkä on yllättävän kätevä kasata ja purkaa.

Kehikön päälle vedetään valtava valkoinen pressu, joka jätetään päistään auki, jotta ilma kulkee. Pressun sitomiseen käytettän älyttömän näppärää "metritavarahämähäkkiä". Tiedätte ne koukkupäiset joustavat hämähäkit, jolla kiinnitetään tavaraa vaikka pyörän tarapaksille, niin me käytämme samaa, mutta metritavarana. Se venyy ja joustaa ja se on helppo vetää veneen alta toiselle puolelle, koukulla pressun purjerenkaaseen kiinni ja taas kölin ali toiselle puolelle ja niin edelleen. Tuulessa joustaa, ei revi eikä hankaa.

Tällä meiningillä pressu tulee veneen laitoihin tai pikemmingin kumiseen törmäyslistaan kiinni ja estää ilman kiertämisen. Mutta koska päädyt pidetään auki ja ilmaa on kannen yläpuolella runsaasti kulkee ilmaa ihan riittävästi. Tai ainakin viime vuoden talvella kulki. Ei löytynyt edes verhoista homepilkkuja vaikka ne riskillä talveksi paikalleen jätin.

Hyviä talviunia Apollolle ja kaikille muille veneilijöille ja veneille!

Talvi yllätti veneilijän

No ei tullut sitä viimeistä kertaa (viittaus edelliseen postaukseen). Minä olin kyllä kovaa vauhtia lähdössä, mutta kumpainenkin kippari "hyytyi" ja muu miehistö hannasi, joten Apollo jäi lumikuorineen satamaan yksinänsä kellumaan.

Harvoin kotilaituri näyttää tuolta ja niin, että paatti odottelee vielä vedessä miehistöään.

Siellä se lumikenttien päässä odottaa pelastajaansa.

Hyrrrrr, voi toista. Onneksi pelastaja saapui lumilapion ja harjan muodossa. Toiset tekivät talven ensimmäiset työt pihapoluillaan, minä aloitin ne hommat Apollon kannella.

Taivas oli....

...henkeä salpaavan kaunis.

Vesi ei ole jäässä, vaikka hyhmäiseltä näyttää. Se on täynnä Apollon kannelta pudoteltua lunta. Mietin, että tästä jousto varmasti "tykkää"...

Vitivalkoinen lumi tekee Apollosta beigen.

Ei taida kusti enää polkea tänä kautena...

Sama lehti kuin edellisessä postauksessa. Nyt himppusen enemmän kylmissään...

Vain yksinäiset jäljet jäivät käynnistäni.
Tajusin, on aika päästää kaudesta irti ja päättää se.
Haikein ja kohmeisin mielin sanoin "hei".

Kerran vielä?

Rautarouvamme hytisee vielä vesillä. Ihan surku on hänen puolestaan. Meidän piti jo nostaa hänet (voiko venettä hänetellä?), mutta sitten juttu kääntyikin siihen, että pitäsikö kerran vielä? Nostopuheet unohtuivat siihen paikkaan ja sovittiin, että jos ei tuule niin lähdetään. Nyt ovat luvanneet viikonlopuksi lunta. Onneksi ennuste oli taas tuttu "suattaapi olla että sattoo, suattaapi olla satomatta"

Vielä löytyy Apollolle yksi kaveri, muutoin on hiljaista ja tyhjää.

Nyt peukut pystyyn, että puheet lumisateista on potaskaa ja että Seapoint myy vielä menovettä!