sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Tositossut

WildFlower 2015
Löysin viimekesän lomareissulla Hangon satamakojurivistöstä täydelliset venereissukengät. Hintaa kangastossuilla oli huimat viisikymppiä, mutta käyttö osoitti myöhemmin, että olivat täysin hintansa väärtit. Kulutin kengät puhki ja kauhtuneiksi, mutta jatkoin kulahtaneisuudesta huolimatta niiden käyttöä odottaen tämän kesän Hankopiipahdusta.

WildFlower 2016 Jussarössä
Uudet kengät löytyivät Hangosta ja niitä myi Navy Blue. Kengät ovat kertakaikkisen mahtavat! Pohjalliset ovat nahkaa, joka on erittäin miellyttävä kesäistä jalkapohjaa vasten. Tällaiselle räpyläjalkaiselle eli leveän lestin tarvitsevalle kangasosa on myös riittävän leveä ja sisäänmenoaukon kolmiokuminauha antaa sen verran periksi, että kuumakin jalkaterä sujahtaa vaivattomasti sisään. Pohja on paksu eli vaimentaa karhumaisen askeleeni selkään kohdistuvaa iskua. Jalkapohjakaarta on korotettu eli kenkä myös tukee. Kengissä on sinisin rastein kuvioitu valkoinen hyvin pitävä pintakuvioitu pohja. Kengät ovat kevyet ja hengittävät ja kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi mahtavat myös erilaisissa maastoissa. Lyhyeen kävelyyn, pitkään taivaltamiseen, niin asfaltilla kuin luonnonhelmassa ja myös veneen kannella ja liukkaalla laiturilla. 

Ja niin kauan kun pysyvät siistinä voi niillä mennä vaikka Hangossa yökerhoon, tai ainakin meikäläinen voi niin tehdä =D




Tässä kohtaa nämä tossut olivat jo taivaltaneet Hangossa, Högsårassa, Sandön:ssä, Nauvossa, Pähkinäisissä, Naantalissa, Turussa, Maisaaressa, Nötössä, Björkössä, Örössä, jälleen Hangossa ja päätyivät kuvattavaksi Jussarössä. Tossujen reissu jatkuu, jalat ja etenkin huonoista kengistä kipeytyvä selkä kiittää ja kumartaa!

ps. Kenkäkehu on aito, ei sponsoroitu. 


tiistai 26. heinäkuuta 2016

Toisen roska on kaikkien roska

”Päin mäntyä käy sen ihmisen tie,
joka roskat ja jätteet metsään vie"

Olemme onnellisina seilanneet saaresta ja satamasta toiseen. Jaksan ihmetellä ihmisten välinpitämättömyyttä roskien suhteen. Mitä isompi satama, sitä välinpitämättömämpi meininki. Hangossa vihreä laatikko ohjekyltteineen vastaanottaa pelkästään pahvia, mutta suuaukosta kurkistaa muovinen krokotiili. Nauvossa lukuisten molokkien juurelle jätetyt roskapussukat on eläimet yön aikana levittäneet. Luulisi olevan helppoa avata molokin kansi ja tipauttaa pussi sinne... Jussarön kerrotaan selkein kyltein olevan roskaton saari, mutta silti roskakasat kansoittavat grillikatoksen pieliä. Tietämättömyyteen ei voi vedota. Kerran Sipoon Tallholma oli täynnä tölkkejä, idioottikänni lienee syynä... Raaseporin Fladalandetin kökkölöösissä (huussi) on lappu, jossa toivotaan ettei siteitä yms. muovisia asioita laitettaisi huussiin. Aiheellinen toive, jonka luulisi olevan selviö kaikille, muttei ole koska siitä on maininta. Niille jotka eivät viitsi hoitaa "hygieeniaroskia" pois, tarjotaan mahdollisuutta jättää ne kannelliseen ämpäriin. Jestas mikä bakteeri- ja hajupommi siellä muhii, mutta kai sen huussivastaavan on kuitenkin helpompi tyhjentää ämpäri kuin kaivaa muovinpalat maatuvan jätteen joukosta…


Olen huomannut, että sellaiset saaret joissa on pienikin mahdollisuus, että joku muu siivoaa, kuten satamayrittäjä, kunta, kaupunki... on välinpitämättömämpi meininki. Retkisatamat ovat usein huomattavasti siistimpiä. Onko niin että luonnon- ja retkisatamissa käyvät eräjormat ja -eevat ovat lähempänä luontoa ja ymmärtävät paremmin omien tekojensa merkityksen kuin palvelusatamien cityjonnet ja -jennat? (toim.huom. em. nimet eivät viittaa ikään) Roskaavatko samat tyypit paikkaa katsomatta ja ulkoistavat roskaamattomuus ja roskattomuus ajattelun sille kuuluisalle joku-tyypille?

Kunnioittamalla luontoa ja niitä tahoja, jotka mahdollistavat vapaan liikkuvuuden luonnossa, saamme jatkossakin nauttia niistä yhtä vapaasti ja puhtaasti.  Muista, että ei ole olemassa joku-tyyppiä, se joku olet sinä!


"Sen minkä jaksat kantaa metsään,
jaksat myös kantaa sieltä pois!"


UGH!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Bränikät merikupit



Meillä juodaan kahvi veneessä posliinista. Maistuu paremmalta kuin selluloosakiposta nautittuna. Veneeseen on ajautunut jossain vaiheessa paksusta fajanssista tehdyt painavat rumilukset. Olin suunnitellut, että kokeilisin melamiinisia kuppeja, mutta sitten törmäsin koticitarissa merifiiliksisiin kuppeihin, jotka päätyivät Apolloon välittömästi. Siellä ne hyllyssä huusivat. Femman kipale, kivan kokoiset ja näköiset. Kahvi on tärkeä asia ja yhtä tärkeää on se mistä sitä kupista sitä juo. Ruma kuppi = paha kahvi ja ehdottomasti toisin päin. 



"en muuta tarvikaan
kuin kahvintilkan vaan
niin riemu nousee kattoon uudestaan
aaa, se hurmaa aina vaan
näin on
onni on, kahvi verraton"

-Emma Salokoski-



tiistai 21. kesäkuuta 2016

Juhannus Jakobshamn:ssa


Meinasin etten aloittaisi enää yhtään postausta kitisemällä siitä kuin joku on jäänyt postaamatta, mutta koska näin on taas käynyt, niin tosihan se on ja silloin myös myönnettävä. Eli viime vuoden 3,5 viikkoa kestänyt vene-elämä ei koskaan päätynyt kirjoihin eikä kansiin. Mutta onneksi aina voi tehdä paluun muistoihin. Minä palaan juhannukseen 2015. Siitä alkoi meidän maailman ihanin loma. Tai sitten tämän vuoden lomasta tulee se ihanin...


Juhannusaaton aattona lähdettiin reissuun ja mentiin niinkin pitkälle kuin ”kesäkotisaareen” eli Stora Fageröhön. Saimme olla keskenämme tuon torstai-illan. Ihan ei varmaksi ollut juhannuksenviettopaikka määräytynyt, mutta tiedossa oli että sunnuntaina tarvitsee olla takaisin Inkoossa. Osa jengistä palasi arkeen. Aattona päätimme lähteä katsastamaan Jakob Ramsjö:n Jakobshamn:n tarjonnan ja sille tielle jäimme. Olimme muutaman hyvän tyypin kanssa sopineet tärskytkin sinne, joten paikka sopi juhannuksenviettopaikaksi mainiosti.


Laiturointi maksoi 12 e (tai ehkä 15 e) ja sillä sai kausipaikan suoraan. Satama ei ole suuren suuri, mutta tietojen mukaan laituripaikkoja on 30 ja paatit pukataan poijuun kiinni. Sähköä saimme, joskin viritelmät olivat mielenkiintoisia. Satamassa on terassibaari ja ravintola tanssilattioineen sekä sauna ja palju. Palju haisi kuolemalle ja sauna oli kallis siihen nähden ettei se lämmennyt. Hellävaraiseen reklamaatioon vastattiin, että paljun vesi vaihdetaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Emme tajunneet kysyä, että millä se täytetään, sillä haju oli melkoinen. Samoiten saunassa ei kuulemma ollut mitään vikaa, joku tiesikin kertoa että sauna on ollut useiden vuosien ajan samanlainen. Kai se vika on sitten suhteellista... Toivottavasti ovat kuitenkin tälle kaudelle saaneet molemmat epäkohdat kuntoon. Tosin olemme sen verran lunkkeja, ettei tuollainen meidän mieltä onnistu pilaamaan.


Satama täyttyi pikkuhiljaa juhannuksen viettäjistä ja loppuillasta ei tainnut olla vapaana paikan paikkaa. Tunnelma oli mukava ja rento. Illalla meitä tanssitti yhtye, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen. Kokkokin paloi komiasti. Yötä kohti mentäessä meno oli riehakasta ja äänekästä, mutta ei missään nimessä öykkärimäistä. Jos leppoisaa luonnonrauhaa ja pitkiä yöunia kaipaisin, en viettäisi juhannusta täällä, kuten en missään muussakaan ravitsemuslaitoksella varustetussa satamassa. Jos uudet ystävät ja rento ilakointi sopii pirtaasi, niin Jaakobbiin vaan. Itse jättäisin lapset tosin kotiin tai menisin heidän kanssaan muualle, siis juhannuksena, muuna aikana varmasti tosi kiva paikka lapsiperheille.


Saaresta löytyy pikkuruinen luontopolku, joka saa kintut vetreäksi ja pariin kertaan se kierrettiinkin. Miehistö hotki hampparit ja tykkäsivät. Asiakaspalvelu oli asiallista ja paikat siistit, kuten myös huussit. Kiva ja idyllinen mesta, jossa vain itätuuli riesana, edellyttäen tietenkin että sieltä päin puskee. Meidän juhannuksena ei tuullut, lauantaina sateli ja sunnuntaina onnistuin jopa polttamaan itseni. Lauantai oli todella sumuinen, kuten myös sunnuntai niille, jotka lähtivät Porkkalan suuntaan. Jotenkin aika vaan muistot kultaa ja juhannuksena oli hyvä sää =)
Vinkkinä tupakkaihmisille, ettei saaressa myydä sitä eli varaa riittävästi mukaan ellei sitten käy niin hyvä tuuri kuin eräälle miehistön jäsenellemme, jolle eräs ystävällinen mies lahjoitti hätävaraksi  omansa ja toi vielä rannikolta tullessaan lisää.








59°59,9' P, 23°59,0' I
Satamanro: 416
Karttasarja: B
Merikartta: 632
www.jakobshamn.fi

maanantai 30. toukokuuta 2016

Eheyttävä hetki


Koin eheytymisen erään saaren saunassa. Oli naisten vuoro. Seillä me istuimme, soukat ja rehevät, nuoret ja naiset, rikkaa ja köyhät sulassa sovussa löylyjen hempeässä syleilyssä, mustien urkujen soidessa. Ihanan pehmeiden löylyjen lisäksi saunan seinillä kimpoili seesteinen puheensorina. Oli tarinaa ja juttua. Tiedän erään naisen lapsen valmistuneen insinööriksi ja toisen sairaanhoitajaksi. Itse en virkannut mitään. Kuuntelin ja nautin. Välillä pulahdin kirkkaaseen meriveteen. Juttu jatkui ja tunnelma oli juuri niin täydellinen, kun se vaan mahtavan saunan ja merellisten maisemien äärellä voi olla. Eräällä löylytauolla eräs nainen kertoi syövästään ja sen tuomista muutoksista. Nainen jutusteli, siis nimenomaan jutusteli, äänessä ei ollut katkeruutta, ei pelkoa, ei vihaa. Vain tarina. Istuin ja kuuntelin. Istuin ja mietin. Olen melko pidättyväinen omien henkilökohtaisten asioiden kanssa ja tiedostan, että annan itsestäni aika vähän. Pidän sisällä sen mikä sisälläni on. Tiedostan myös, että jos ei anna ei saa. Mutta siinä hiljaksiin istuessani, olin kuitenkin osa tarinaa ja sitä yhteisöä. Olin vaikuttunut, otettukin ja koin jonkinasteisen valaistumisen. Painoin sieluni sopukoihin tuon tunnelman.
Sauna, tuo surujen sulattaja ja mielen lämmittäjä <3


XOXO

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Apollon kausi 2015


Uusi kausi alkaa perjantaina 22.4.2016, joten uuden kauden kynnyksellä on hyvä vetää yhteen edellinen kausi, joka oli jälleen huikea. Apollo tipautettiin vesille jo maaliskuun 27. päivä 2015. Silloin kytättiin jäitä ja niiden lähtöä. Hietsun uimarannan läheisyyden pienvenesatama oli jäässä laskupäivänä. Laskun jälkeen taivas loiskautti vielä melkoisen märkiä ja suuria jalkarättejä. Näytti siltä, että kevät on peruttu. Kausikoeajo suoritettiin 29.3.15 makkaranpaistoreissun muodossa Gåsariin. Eka virallinen reissu ja virallinen kauden aloitus starttasi pitkänäperjantaina 3.4.15 Kauden eka veneyö oli 2.4.15 Vika reissu tehtiin 22.-23.11.15 Apollo nousi kuivalle maalle surkean harmaana ja tuulisena päivänä 27.11.2015. Meripäiviä Apollolle kertyi 243. Kauden kesto ei ole keleistä, vaan asenteesta kiinni!

Mittarilukema
kauden alussa 2982,2
kauden lopussa 3809,1 (puuttuu nostoajo eli arviolta lisää 2 mpk)
yhteensä 826,9 mpk.
Tunteja en jaksa laskea.

Polttoainekulutus on ihan mukava, mutta sanotaan että sillä rahalla sai niin paljon huikeita kokemuksia, ettei tunnu missään =)

Ja lisäkommenttina, että edellinen kausi tankattiin Helsingin hinnoilla ja kausi 2015 Inkoon ja siitä länteen hinnoilla ja säästö on HUIKEAT noi 30 snt litralta.

Tällä kaudella läntisin paikka oli Seili, eteläisin Hanko, toiseksi eteläisin Jussarö ja itäisin Porvoo. Apollo oli miehitettynä yhteensä 72 päivää. 26 satamaa, joista 2 kotisatamaa ja 3 käyntisatamaa. Veneessä vieraili kaksi koiraa: Jörö ja Boris sekä oma käppänä Urho.


Kauden saarista
Kiehtovin: Örö ja Högsåra
Haastavin: Tallholmen aaltojen puolesta, Modermagen sisäänajon takia.
Tutuin: Stora Fagerö ja Gölis
Kylmin: Heinäkuu
Kuumin: Modermagen
Ikimuistoisin: Bengtskärin majakka (ei omalla veneellä), Seili ja Högsåra (nuo omalla veneellä)
Tympein: Sama vastaus kuin vuosi sitten =)
Leppoisin: Stora Fagerö / Kaunissaari
Seitin ohut pettymys: Taalintehdas
Toteutunut unelma: Bengtskärin majakka
Parasta: 3,5 viikkoa veneessä yhteen menoon!


Kausi 2015 oli teknisesti vaativa, mutta mielellisesti MAHTAVA. Räjähtänyt lämminvesijärjestelmä. Vuotava makeanvedenputki. Potkurien pohjakosketuksesta johtuva potkurivenkslaaminen, joka ei ratkennut edes kauden loppuun. Laturiongelmasta johtuva akkuongelma. Lämminvesijärjestelmä kytkettiin pois ja se ongelma ratkesi siinä. Makeanvedenputki vaihdettiin ja samalla korjaantui myös mysteerisesti täyttyvä ylivuotopilssi. Potkurit vaihdettiin kolmilapasista nelilapasiin ja ei hyvä. Potkurihommaa pähkitään edelleen. Vinkkinä, älkää osuko pohjaan, mutta jos osutte niin älkääpä vaihtako potkureiden lapasuuksia ja nousuja, ellei ole selvillä miksi edelliset potkurit olivat sellaisia kuin olivat. Kryptistä, mutta avaan asiaa, jos ehdin ja osaan ja asia menee jiiriin. Laturiongelma korjataan talven aikana, sillä se ilmeni vasta sitten kun aurinko ei pystynyt enää täyttämään akkuja. Onneksi veneessä on aggrekaatti ja homma hoitui vikoilla reissuilla sen avulla.


Parasta tosiaan oli 3,5 viikkoa kestänyt kesälomareissu, jota ajatellessa meinaan pakahtua edelleen. Parasta myös Tammisaaren kansallispuistoalue, meri, luonto, linnut, ihmiset… Kaikki, ihan kaikki! Nyt meinaa mieli räjähtää odottamisesta, niin liikuttavan liki on kauden alku, mutta kuten tiedätte, odottavan aika on pitkä!

Ettepäin eli uuteen kauteen!

Nähdään merellä!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vene-Båt 2016, vol 3, bongauksia


Hiio hoi ja oho! Oli jäänyt luonnoksiin venemessubostaus ja vaikka enää ei tänä vuonna ehdi venemessuille, julkaisen sen silti. Ja tuleehan messut taas vuoden päästä ja useimmat myyvät niin kivijalkaputiikeissa kuin nettikaupoissa tuotteita, joten pistetääs julki vielä muutama tuotebongaus.



Näitä upeita aikuistenkin koossa löytyviä "merimieskussia" ihailin jo vuosi sitten. Siitä asti on ajatus tuollaisen hankkimisesta itänyt, mutta siltikään en päätynyt ostamaan. Mikä lie siinä sitten on, että ostopäätös jää tekemättä. Merimiesmekkoja ja muuta ihanaa myy Laura Peterzens.


Erottajan Majakka myi hauskoja kipparisukkia. Punainen vasempaan ja vihreä oikeaan vai oliko se toisin päin...? Eniten ehkä riemastutti, että sukat olivat täysin kotimaiset ja avainlipulla varustetut Helsingin villasukkatehtaan tehtailemat sukat. Kaikki kotimainen on vaan niin <3


Myös tämä ihana pilkullinen sadehattu kiehtoi, oli aika liki ettei se päätynyt ostoskoriini. Ehkä olin taikauskoinen ja epäilin povaavani sadetta kesälle, jos siltä suojautumiseen jo etukäteen varautuisin.


Nämä verkoin koristellut lasipallot jaksavat kiehtoa aina. Teakkerin osastolla oli isompia ja käsittääkseni aikanaan aidosti verkon kellukkeina olleita lasipalloja. Voi olla, että aitous on oman pään keksintö, mutta komeita ne olivat, kuten myös nuo kuvan Erottajan Majakan "pallot".


Uuden Aallon puolen Pintanikkarien osastolta lähti kolme käsityönä tehtyä voiveistä. Vaaleat katajaa ja tummat tervaleppää. Kuvioina ankkuria, kalanruotoa ja purjevenettä. Vähän jäi kaivelemaan, että noiden tuotanto on Virossa, eikä Suomessa... Mutta minkäs yrittäjänä teet...

Tämä saattaa olla viimeinen venemessujuttu tältä vuodelta, ellen sitten innostu kaivelemaan kuva-arkistoa ja julkaisemaan vielä yhden kuvasarjan...