keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Vene 2017 båt - jatko-osa

- ja jatkuu -



Kierrokseni ja kertomukseni venemessuilta jatkuu. Venepuolella oli ehkä suloisin kippari mitä messuilta löytyi, nimittän Espanjan vesikoira. Hän istui niin ylpeänä ja muina kippareinaan paikallaan, että oli pakko käydä rupattelemassa kaverille. Hänellä oli asiaankuuluvasti pelastusliivit päällä. Ihana!

Muutamaa sadetakkia haikailin ja *Kapteenskan* osastolla kuolailin Weird Fish:n Macaroneja. Partiolaisten kirjoja katselin, mutta heittäydyin pihiksi ja jäivät hyllyyn. Venepuolella käytiin *Sargossa* ja *Grandezzan* isoimmassa versiossa eli 40FLY. Siinä oli mielenkiintoisesti lisätty tilaa laittamalla tyyrpuuriin leveä kävelysilta ja vastakkaiselle puolelle kapea kulkutie. Nyt kun Apollossa on tottunut leveiden kävelysiltojen tuomaan helppouteen, olisin laittanut ne muutamakymmensenttiä lisätilaa sisätilojen sijasta kulkemiseen. Toisaalta nuo paatit taitavat laituroitua pelkällä ajatuksella… Sisätilojen pentteriosasto ei saanut itseäni puolelleen. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että upeahan tuo alus on, joskaan se ei olisi valintani, jos josku omistaisin turhaa rahaa puolimiljoonaa. Veneet olivat niin isoja, etteivät kuviin mahtuneet. 


Myös tällainen tyyppi tuli tekemään tuttavuutta! Lasin läpi ahven näytti ihan iloiselta, mutta linssin läpi ilme muuttui alakuloiseksi. Haluan ajatella, että tyypillä oli kuitenkin mukavaa!

Puuveneet, Uusi Aalto -altaan vesileikit ja pastellisävyiset Marino Mustangit ilahduttivat.



Alucatilla oli hassun näköinen vene. Lyhyt, leveä ja korkea. Asiaa hetken ihmeteltyäni tajusin pohjaratkaisun olevan kuin katamaraanilla. Ei hassu ulkomuoto tuskin on vahinko ja paatti erittäin käyttökelpoinen siinä mihin se on tarkoitettu. 


Nii ja viikolla kuului hyviä uutisia, kun veneverosta luovutiin!

Eteläisellä sisäänkäynnillä oli upea taidenäyttely. Tauluissa oli mukana myös tarinaa. Kuvassa Hiittisten Kalasääkset. 




Mutta entäs sitten se *Nord Star 47 SCY*? Ihan käsittämättömän kokoinen, kuten myös hintalappukin. "Kahdella 600-hevosvoimaisella Volvo D8:lla hinta jää vielä alle miljoonan euron, mutta lisävarustelistaa ahmimalla se nousee helposti yli maagisen luvun." Huhhuh, mikä laiva! Sisään ei mahduttu, mutta jääpähän jotain seuraavaan kertaan eli 9.–18.2.2018.

ps. Vetelin vähän mutkia suoraksi ja tein messujutut pelkillä Huawein P9:llä otetuilla kuvilla, joita en  käsitellyt ollenkaan. 

maanantai 20. helmikuuta 2017

Venemessut - 2017 - båt

Mutta missä
merikartta?

Muistatte ainakin parina viime vuonna olleen lattiaan teipatun merikartan. Sitä ei pettymyksekseni ollut tänä vuonna lainkaan. Höh! Pidin siiitä!



Mutta onneksi lyhyen matkan päässä kartan entisestä sijainnista löytyi ravintola Messi, jossa pääsi osaksi Albert Edelfeltin maalausta. Messissä sai tunnelmaan sopivan rekvisiitan päällensä ja sitten pylly penkkiin ja naps, kuva oli liitetty tauluun. Oma ilmeeni asentoineen oli niin huvittava, että jaksoin hekotella sitä pitkin päivää. Messissä lanseerattiin joku uusi snapsi, joka maistui ja tuoksui savulle. Pullo oli kuin Jägerin, mutta en saa niin millään päähäni mitä siellä lanseerattiin. Ja ei, muistinmenetys ei johdu snapseista. Messi oli muutenkin somistettu venemessuteemaan sopivaksi. Hauskoja tuollaiset teemaravintolat, joita löytyi myös yläkerrasta Loki-kahvilan muodossa. *Loki* on John Nurmisen Säätiön ylläpitämä merellinen palvelu ja yhteisö.



Ehdin messuille kaksi kertaa, maanantaina ja toisena messulauantaina. Lauantaina rynnistin messuille blogitapaamiseen, joka oli varmojen ilmoittautuneiden vähyyden vuoksi peruttu. Pidin tapaamisen siis itseni kanssa, pikkasen moinen touhu nauratti. En siis ollut ilmoittautunut varmaksi, koska koko messuilu oli epävarmaa lauantaihin asti ja siksi peruutustieto ei saavuttanut minua. Mutta eipä tässä mitään vahinkoa sattunut, sillä olin liikkeellä muutenkin. Tosin muita bloggaajia olisi ollut hauska tavata. Blogitapaamisia oli tarkoitus järjestää kaksi, toinen toteutuikin edellisenä lauantaina. Näitä tapaamisia luotsaa *Matkalla MerenneidoksiMerenneito*.



Olen aika huono messuostelija, siis ihan kaikilla messuilla. Nyt mukaan *Vestekiltä* lähti muutama imukupillinen mukiteline. Ei mitään kaunokaisia, mutta joskos asiansa ajaisivat. *Venelakat.fi* -yritykseltä, joka myy ihmis- eli ympäristöystävällisiä pintakäsittelyaineita, lähti mukaan öljyä ja lakkaa, joita voi muuten käyttää päällekkäin. Sikäli mikäli tuo projekti liikahtaa tänä talvena eteenpäin kerron kuinka sujui. Ja *PSS:n* osastolla täytyy aina piipahtaa. Nyt äänestin sitä kaikista värikkäintä tarraa, kuten viime vuonnakin. Viime vuonna jatkoon meni tasavärinen tarra, tällä kertaa kaikissa versioissa oli väriä. Ja jotain tarvitsee heidän osastoltaan napata myös matkaan ja ihan vaan tukemistarkoituksessa. Nyt ostin pussin salmiakkia. Ahvenanmaalaiselta putiikilta ostin mustikkalimun. Maistui muuten aidolle mustikalle, tuli kesäinen mieli. 

- jatkuu -

lauantai 14. tammikuuta 2017

Virkattuna veneilykauteen -tulos

Huomasin, että vuosi sitten hehkuttelin virkkaavani sukat, jotka tekstinsyöttö lystikkäästi muutti sukkahousuiksi. Noudatin blogilupauslinjaani ja en ikinä esitellyt sukkia. Nyt kuitenkin on aika ja tässä ne ovat!


Sukat on virkattu Novita Aava -langasta, jota ei näytä enää olevan saatavilla. Sukat on virkattu Taika.askartelija.fi-blogin ohjeella.


Sukat on mukavat ja pysyvät hyvin jalassa...


Ainoa mikä harmittaa, on etten tämän parempia kuvia saanut aikaiseksi koko kauden aikana. Ja se tietty, että lankaa ei enää myydä, niin jäi ne sukkahousut sitten virkkaamatta ;)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Valosta valoon


Muuttuuko vuosien vieriessä suhtautuminen valoon? Lisääntyykö valonkaipuu vuosirenkaiden lisääntyessä? Vai tajuaako kokeneempi mieli valon ja valottomuuden eritavalla? Aiemmin en ole pitänyt itseäni mitenkään jonkun tietyn vuodenajan-tyyppinä. Vuodenajat ovat olleet vuodenaikoja ja tulleet sellaisina kuin ovat tulleet. Olen pitänyt jokaisesta. Mutta nyttemmin tuo sysipimeys on ankeuttavaa. Kuivan pimeyden vielä juuri ja juuri kestää, mutta se kostean sateisen sumuisen säkkipimeys on jotain infernaalisen mälsää. Aamulla kun menee töihin, on mustaa, illalla kun palautuu, on mustaa. Olisi edes harmaata. Kesän iltapimeys ei ole niin raakaa, se on jotenkin niin paljon pehmeämpää. Rauhallista. Kietovaa. Kaunista!

Onneksi välillä on niitä huikaisevan kauniita pakkaspäiviä, jolloin aurinko kipuaa näkyviin ja sinistyttää taivaan ja maa kimmeltää. Silloin sielu herää. Ja onneksi on muistot, kesämuistot. Merimuistot. Venemuistot. Muistot! 


maanantai 21. marraskuuta 2016

Kaunissaareen sieniflooraa

Välitalvi pyyhkäisi sienet mullaksi, mutta onneksi niitä löytyy vielä muistikortilta eli täältä tulee lupaamani Kaunissaaren sienikimara. Ja olkoon tämä hetkeen viimeinen sienipostaus ja palatkaamme veneilymuistojen pariin. 















sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kaunissaareen flooraa

Helsinki

Perjantaina lennähti köydet kevät/syyskotisatamassa irti niin että heilahti. Laiva oli täytetty perusmiehistön lisäksi kahdella ystävällä ja koiralla eli Apollossa oli neljä ihmistä ja kaksi käppänää. (käppänät ovat kyllä ällistyttävän paljon toistensa kaltaisia). Sää oli lämmin, tyyni ja seesteinen. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että taivas värjäytyi heti lähdön jälkeen purppuraan. Maisema tummui ja ääriviivat pehmenivät. Ja sitten, tutum, tajusimme etteivät kulkuvalot ole päälle tai siis pala vaikka ovat päällä. Amatöörimäinen virhe olla tarkistamatta niiden toimivuutta hämärän äärellä satamassa. Johtohan se hapettunut oli, joten sille ei nyt siinä kohtaa ollut tehtävissä mitään. Ankkurivalo päälle, kännykät näyttämään punaista ja vihreää ja sivuikkunoihin kiinni. Ankkurivalon käytön järkevyyttä mietimme, mutta tulimme siihen tulokseen, että liikkuva kirkas valo mastossa on parempi kuin ei valoa ollenkaan. Otamme tästä opiksemme ja näin syksyn tullen ilta-ajossa asiat tarkistetaan ennen lähtöä!

Urho
Saavuimme Sipoon Kaunissaareen syvällä hämärällä ja yllätykseksemme satama oli lähes täysi. Kovin montaa koloa eli satama-altaasta löytynyt, tosin meille riitti se yksikin. Täysinäisyydestään huolimatta satama on kaikesta kyseenalaisesta maineestaan huolimatta rauhallinen. Kuukauden päästä siellä alkaa tyhjenemään ja jäljelle jää vain sisukkaimmat ja se on mielestäni tuon saaren parasta aikaa, siis hyvin varhainen kevät ja myöhäinen syksy. Ravintola oli vielä auki ja sitä se myös on tulevana viikonloppuna (17.-18.9.16). Saarikin on virallisesti auki tuohon viikonloppuun saakka. Vessat ovat käytössä sen jälkeenkin, mutta jätehuolto loppuu ja makeavesi katkeaa. Vakitelttailijat pakkailivat tiluksiaan ja minä kuvasin syksyyn valmistautuvaa luontoa, tai siis sieniä. Kelit helli meitä, sillä oli todella lämmin  ja tyyni, +17 asteessa pyörittiin ja tuultakin oli muutaman metrin vireen verran. Kertakaikkisen upean saariviikonlopun sääukko meille järkkäs. Seuraava kuvakimara on napattu Kaunissaaren kiertävältä luontopolulta, jonka suosittelen kaikkien kiertävän! Sienikuvia tulee seuraavassa setissä sitten.

Asetelma

Ehkä Pelto-ohdake

Saunio alias saunakukka

Purppuraa

Siementävä putkikasvi

Veikkaisin vattua

Ei aavistustakaan

Ketunleipämatto

Istuin

Osa Sahahistoriaa

Pala sahaa

Näsiä

Juhannusruusu

Ahdekaunokki

Tuoksuherne

Rypäs ketunleipää

Komea puu

Marjova pihlaja

Veikkaisin pajua

Happamia, sanoi...

Kaunissaaresta olen kertoillut aiemminkin ja juttua löytyykin täältä.