tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pääsiäisretki, pt 3


Hiljainen Hanko on aivan kuin eri kaupunki. Nyt se kerää voimia, lepää ja vetää happea, jotta se jaksaa lyhyen, mutta riehakkaan kesäkauden. Pohdiskelin, että kummasta Hangosta pidän enempi, hiljaisen uneliaasta vai ihmisten täyttämästä elämänmakuisesta kaupungista. Taidan pitää molemmista yhtä paljon...



Hanko tarjosi sen mitä olimme tulleet hakemaan ja ilmatkin olivat enempi kuin koskaan uskalsimme edes toivoa. Ennen reissua varovaiset ääneen lausutut toiveet olisivat luokkaa "toivottavasti ei sada,  ainakaan koko aikaa" ja "toivottavasti ei olisi kauheat tuulet". Nuo toiveet kävivät toteen multimilijoonasti! Eli pääsiäispäiväkin valkeni kirkkaana, kuumana ja niin tyynenä. Aamu otettiin haltuun hiljakseen ja rauhallisesti ja nautiskellen. Köydet irrotettiin vasta puolen päivän pintaan ja siitä sitten kotia kohti. Otin förstin paikan haltuuni ja on tuo nykytekniikalla melkoisen leppoista puuhaa, ainakin silloin kun keli suosivat. Förstasin paperikartan ja lätkyyn (tabletti) ladatun merikartan avulla ja kuskilla oli käytössä plotteri ja kompassi. Valitsimme ulkoreitin, koska säät sen sallivat ja koskaan ennen emme ole sitä kautta ajaneet. Maailmaani järisyttävän kokemuksen koin kun bongasin korkean kallioluodon päällä nakottavan merikotkan. Sain sätkyn ja viuhdoin menemään kameran kanssa ikkunasta toiseen. Tuloksena useita epäskrappeja kuvia, mutta sen verran niistä selvän sai, että merikotkaksi tyypin pystyi toteamaan. Menin niin sekaisin, etten tajunnut kuskia käskeä hiljentämään kuvien ottamisen ajaksi. Mieletöntä nähdä noin komea ja kunnioitusta herättävä siivekäs!



Myöhemmin meressä kellui vastaan pullo ja minähän päätin, että se on pullopostia. Pulloposti käytiin noukkimassa haavilla ylös, ja pullo osoittautua venäläiseksi vodkapulloksi, tosin tyhjäksi sellaiseksi eli ollut viinaa eikä viestiä pullon sisällä. Pullo kyytiin ja myöhemmin lasinkeräykseen.

Matkalla pysähdyttiin jälleen Bärosundissa tyhjentämässä septi ja siitä sitten muutama peninkulma yöpymissaareemme eli Stora Fageröhön. Saari on yksi suosikeistani muun muassa sen helpon rantautumisen eli poijun ja laiturin vuoksi. Saari on muutenkin kaunis ja kiehtova. Vaikka pidämmekin ihmisistä ja muut veneilijät eivät haittaa eli emme väkisin hae yksityisyyttä, niin silti on huikeaa että noin komealla ilmalla, kesken pyhien, noin kauniissa saaressa ei ollut muita. Vain Apollo miehistöineen!


Laitoimme pannun porisemaan eli kyökkipuuhiin ja sieltä syntyikin vallan mainiota kanarisottoa. Herkkuaterian jälkeen pienelle saarikävelylle ja nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä.

Pääsiäisliputus

Heijastuksia...

Stora Fagerö

Jättijoutsen vai kuvaputken vääristymä?

Miehistöä

Fiilistelyä


Kaisla kylpee ilta-auringossa





Aikamme fiilisteltyä ja makkarat mutustettuamme painuimme pehkuihin. Maanantaiaamu oli yhtä kuin kotiinlähtö ja aamulla aamiaisen jälkeen teimme vielä pitkän kävelylenkin saaren ympäri, tai niiltä osin kuin se oli sallittua. Saaren toinen pääty on yksityisaluetta, joten sinne ei parane mennä. Saaren pohjoispuolelta löytyi vielä paksu jäälautta ja saaren keskeltä, jossa oli jo huikaisevan kuuma verrattuna rantoihin, löytyi suloisia sinivuokkojakin. Kanikin juosta laputti pitkin polkua, joten näihin tunnelmiin oli hyvä jättää saari taakse ja lähteä kotimatkalle. Reissu oli yksi upeimmista, monestakin syystä. Kaikki meni täydellisesti nappiin!


Kukkiva ja rakkaudentäyteinen kiitos maailmalle!

2 kommenttia:

  1. Kyllä, siis aivan mahtava pääsiäisreissu teillä ! Kevään värit ja valo ovat mielestäni parasta ja oletkin saanut kuviisi ne hyvin vangittua. Stora Fagerössä mekin usein lilluttu ilta-auringosta nauttien, lähellä kesä tukikohtaamme.

    VastaaPoista
  2. Totta tosiaan oli kyllä mahtireissu ja ihan mahtavaa, jos se myös kuvista ja jutuista välittyy muillekin. Olen tuon kameran kanssa sellainen sohija, otan lukuisia kuvia sieltä ja täältä ja joskus sattuu onnistumaan. Eli tämän kolmannen kuvasarjan onnistuneista otoksista saa kiittää tuuria, keväistä ilta-aurinkoa ja "malleja".
    Ja ehkäpä me joskus törmäämme Stora Fagerössa =)

    VastaaPoista