Hyvää kierrättämässä

Vietimme taas viikonlopun merillä ja sääemo helli meitä oikein urakalla. Reissu oli hieno ja taas päästiin kokemaan uusia paikkoja ja niistä saatan postata joskus myöhemmin, nyt on tärkeämpää asiaa.

 Kohtasimme yhden viikonlopun aikana merillä kaksi avuntarvitsijaa ja meillä oli vieläpä mahdollisuus auttaa. Toisen akku oli lopahtanut yhtäkkiä ja yllättäen ja kaapeleita kaipailtiin. Olimme koko saaren ainoita joilla oli kaapelit mukana. Ja meillähän ne tosiaan on aina oltava matkassa. Vanha rouvamme on paranemaan päin, mutta vieläkin oireilee muun muassa akkujen latausten kanssa. Ei auttanut kaapelit akkuongelmaan, sillä akku ei ottanut vastaan virtaa eli se oli totaalisen finito ja caput. Pariskunnalla oli melkoinen matka kotiin ja yöpymiseen eivät olleet varautuneet, mutta silloin kun hätä on suurin on apukin lähellä ja tämä vanha hokema osoittautui paikkansa pitäväksi, sillä meiltä löytyi yksi ylimääräinen akku ja vieläpä täydessä latingissa. Pariskunnalle akku kouraan ja työvälineet lainaan ja akun hinnaksi sovittiin omatunto. Uuden akun ansiosta kone hyrähti iloisesti käyntiin ja onnellinen pariskunta pääsi kotimatkalle. Toivottavasti matka sujui hyvin ilman uusia ongelmia.

Toisen autettavan kohtasimme Itä-Villingin ja Pikku Leikosaaren välissä. Keskellä väylää killui keltainen ja terävänokkainen vene kyydissään kaksi pulassa olevaa. Vaihteisto oli lauennut kesken ajon ja koneessa ei tietenkään sen päin tapahtunut mitään "liikettä". Pojat ilmaisivat avuntarpeensa ja kyselivät suuntaamme. Ihan ei heidän ja meidän määränpäät kohdanneet, mutta ei siinä silti tarvinnut kahta kertaa miettiä että hinataanko vai ei. Pojat veneineen köyden jatkoksi ja heidän peräänsä meidän m/s Jorma. Karavaani liikkeelle ja kohti Puotilanlahtea. Kyselimme, että olimmeko ensimmäisiä paikalle sattuneita ja saimme kuulla hämmästykseksi, että emme olleet. Muutama paatti oli kuulemma lipunut ohitse ja ilmoittanut, että suunta on niin eri ettei voi auttaa. Siis ei voi auttaa?! Käsittämätöntä! Ja siinä kohtaa länteen päin mentäessä ei suunta voi olla niin eri etteikö voisi auttaa. Toiset killuvat väylällä yhden melan varassa ja ilmiselvässä avuntarpeessa. Meille hinauksesta koitui noin 4 mpk:n lenkki eli ei mitään siihen nähden, että apua tarvittiin. Joskus voimme itse olla samassa jamassa tai jossain muussa tilanteessa jossa auttavaa kättä kaivataan. Pojat pääsivät satamaan ja me saimme hyvän mielen. Korvaukseksi sovittiin, että pojat auttavat vastaavasti jotain toista apua tarvitsevaa. Uskomme, että hyvä palaa hyvän luokse!