Kaunissaareen flooraa

Helsinki

Perjantaina lennähti köydet kevät/syyskotisatamassa irti niin että heilahti. Laiva oli täytetty perusmiehistön lisäksi kahdella ystävällä ja koiralla eli Apollossa oli neljä ihmistä ja kaksi käppänää. (käppänät ovat kyllä ällistyttävän paljon toistensa kaltaisia). Sää oli lämmin, tyyni ja seesteinen. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että taivas värjäytyi heti lähdön jälkeen purppuraan. Maisema tummui ja ääriviivat pehmenivät. Ja sitten, tutum, tajusimme etteivät kulkuvalot ole päälle tai siis pala vaikka ovat päällä. Amatöörimäinen virhe olla tarkistamatta niiden toimivuutta hämärän äärellä satamassa. Johtohan se hapettunut oli, joten sille ei nyt siinä kohtaa ollut tehtävissä mitään. Ankkurivalo päälle, kännykät näyttämään punaista ja vihreää ja sivuikkunoihin kiinni. Ankkurivalon käytön järkevyyttä mietimme, mutta tulimme siihen tulokseen, että liikkuva kirkas valo mastossa on parempi kuin ei valoa ollenkaan. Otamme tästä opiksemme ja näin syksyn tullen ilta-ajossa asiat tarkistetaan ennen lähtöä!

Urho

Saavuimme Sipoon Kaunissaareen syvällä hämärällä ja yllätykseksemme satama oli lähes täysi. Kovin montaa koloa eli satama-altaasta löytynyt, tosin meille riitti se yksikin. Täysinäisyydestään huolimatta satama on kaikesta kyseenalaisesta maineestaan huolimatta rauhallinen. Kuukauden päästä siellä alkaa tyhjenemään ja jäljelle jää vain sisukkaimmat ja se on mielestäni tuon saaren parasta aikaa, siis hyvin varhainen kevät ja myöhäinen syksy. Ravintola oli vielä auki ja sitä se myös on tulevana viikonloppuna (17.-18.9.16). Saarikin on virallisesti auki tuohon viikonloppuun saakka. Vessat ovat käytössä sen jälkeenkin, mutta jätehuolto loppuu ja makeavesi katkeaa. Vakitelttailijat pakkailivat tiluksiaan ja minä kuvasin syksyyn valmistautuvaa luontoa, tai siis sieniä. Kelit helli meitä, sillä oli todella lämmin  ja tyyni, +17 asteessa pyörittiin ja tuultakin oli muutaman metrin vireen verran. Kertakaikkisen upean saariviikonlopun sääukko meille järkkäs. Seuraava kuvakimara on napattu Kaunissaaren kiertävältä luontopolulta, jonka suosittelen kaikkien kiertävän! Sienikuvia tulee seuraavassa setissä sitten.

Asetelma

Ehkä Pelto-ohdake

Saunio alias saunakukka

Purppuraa

Siementävä putkikasvi

Veikkaisin vattua

Ei aavistustakaan

Ketunleipämatto

Istuin

Osa Sahahistoriaa

Pala sahaa

Näsiä

Juhannusruusu

Ahdekaunokki

Tuoksuherne

Rypäs ketunleipää

Komea puu

Marjova pihlaja

Veikkaisin pajua

Happamia, sanoi...

Kaunissaaresta olen kertoillut aiemminkin ja juttua löytyykin täältä.

Sienimetsällä

Kiikutin Urhon kanssa viikonloppuna äitini ja isovanhempani mökille Saimaan rannalle. Olimme niin lyhyellä reissulla, etten viitsinyt venhoa vetehen työntää ja tyydyin vain ihailemaan Saimaan rasvatyyntä pintaa rannalta käsin. Mummin mökkiriemu oli tarttuvaa ja pappakin näytti nuortuvan (papalla on ikää 96 v.).
Käppänäkoiramme Urho on niin siisti poika, ettei se mökkivapaudestaan huolimatta sonni tontille eli ukkelin joutuu viemään kävelylle kuten kotona. Mökillä on siitä ihana, että siellä voi pitää koiraa vapaana. Urho touhotti innoissaan ja minä äidyin kuvaamaan sieniä, joita muuten löytyy jos jonkinmoista. Suurinta osaa en tunnistanut. Hauskoja muotoja, pintoja ja värejä ja hauska luonnon helmassa oli könytä kameran kanssa.

Mietin, miten saan sienet liittyvät veneilyyn... No ei mitenkään, mutta löysin löyhän aasinsillan sienten ja veneblogin välille Saimaasta ja luonnosta ;) Jos ensi viikonloppuna pääsisi vesille ja saareen ja kuvaamaan saariston sieniä!

ps. kuvat ovat nofilter eli täysin sitä mitä kamerasta ulos tuli.

Tositossut

WildFlower 2015

Löysin viimekesän lomareissulla Hangon satamakojurivistöstä täydelliset venereissukengät. Hintaa kangastossuilla oli huimat viisikymppiä, mutta käyttö osoitti myöhemmin, että olivat täysin hintansa väärtit. Kulutin kengät puhki ja kauhtuneiksi, mutta jatkoin kulahtaneisuudesta huolimatta niiden käyttöä odottaen tämän kesän Hankopiipahdusta.

WildFlower 2016 Jussarössä

Uudet kengät löytyivät Hangosta ja niitä myi Navy Blue. Kengät ovat kertakaikkisen mahtavat! Pohjalliset ovat nahkaa, joka on erittäin miellyttävä kesäistä jalkapohjaa vasten. Tällaiselle räpyläjalkaiselle eli leveän lestin tarvitsevalle kangasosa on myös riittävän leveä ja sisäänmenoaukon kolmiokuminauha antaa sen verran periksi, että kuumakin jalkaterä sujahtaa vaivattomasti sisään. Pohja on paksu eli vaimentaa karhumaisen askeleeni selkään kohdistuvaa iskua. Jalkapohjakaarta on korotettu eli kenkä myös tukee. Kengissä on sinisin rastein kuvioitu valkoinen hyvin pitävä pintakuvioitu pohja. Kengät ovat kevyet ja hengittävät ja kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi mahtavat myös erilaisissa maastoissa. Lyhyeen kävelyyn, pitkään taivaltamiseen, niin asfaltilla kuin luonnonhelmassa ja myös veneen kannella ja liukkaalla laiturilla. 

Ja niin kauan kun pysyvät siistinä voi niillä mennä vaikka Hangossa yökerhoon, tai ainakin meikäläinen voi niin tehdä =D

Tässä kohtaa nämä tossut olivat jo taivaltaneet Hangossa, Högsårassa, Sandön:ssä, Nauvossa, Pähkinäisissä, Naantalissa, Turussa, Maisaaressa, Nötössä, Björkössä, Örössä, jälleen Hangossa ja päätyivät kuvattavaksi Jussarössä. Tossujen reissu jatkuu, jalat ja etenkin huonoista kengistä kipeytyvä selkä kiittää ja kumartaa!

ps. Kenkäkehu on aito, ei sponsoroitu. 

Toisen roska on kaikkien roska

”Päin mäntyä käy sen ihmisen tie,

joka roskat ja jätteet metsään vie"

Olemme onnellisina seilanneet saaresta ja satamasta toiseen. Jaksan ihmetellä ihmisten välinpitämättömyyttä roskien suhteen. Mitä isompi satama, sitä välinpitämättömämpi meininki. Hangossa vihreä laatikko ohjekyltteineen vastaanottaa pelkästään pahvia, mutta suuaukosta kurkistaa muovinen krokotiili. Nauvossa lukuisten molokkien juurelle jätetyt roskapussukat on eläimet yön aikana levittäneet. Luulisi olevan helppoa avata molokin kansi ja tipauttaa pussi sinne... Jussarön kerrotaan selkein kyltein olevan roskaton saari, mutta silti roskakasat kansoittavat grillikatoksen pieliä. Tietämättömyyteen ei voi vedota. Kerran Sipoon Tallholma oli täynnä tölkkejä, idioottikänni lienee syynä... Raaseporin Fladalandetin kökkölöösissä (huussi) on lappu, jossa toivotaan ettei siteitä yms. muovisia asioita laitettaisi huussiin. Aiheellinen toive, jonka luulisi olevan selviö kaikille, muttei ole koska siitä on maininta. Niille jotka eivät viitsi hoitaa "hygieeniaroskia" pois, tarjotaan mahdollisuutta jättää ne kannelliseen ämpäriin. Jestas mikä bakteeri- ja hajupommi siellä muhii, mutta kai sen huussivastaavan on kuitenkin helpompi tyhjentää ämpäri kuin kaivaa muovinpalat maatuvan jätteen joukosta…

Olen huomannut, että sellaiset saaret joissa on pienikin mahdollisuus, että joku muu siivoaa, kuten satamayrittäjä, kunta, kaupunki... on välinpitämättömämpi meininki. Retkisatamat ovat usein huomattavasti siistimpiä. Onko niin että luonnon- ja retkisatamissa käyvät eräjormat ja -eevat ovat lähempänä luontoa ja ymmärtävät paremmin omien tekojensa merkityksen kuin palvelusatamien cityjonnet ja -jennat? (toim.huom. em. nimet eivät viittaa ikään) Roskaavatko samat tyypit paikkaa katsomatta ja ulkoistavat roskaamattomuus ja roskattomuus ajattelun sille kuuluisalle joku-tyypille?

Kunnioittamalla luontoa ja niitä tahoja, jotka mahdollistavat vapaan liikkuvuuden luonnossa, saamme jatkossakin nauttia niistä yhtä vapaasti ja puhtaasti.  Muista, että ei ole olemassa joku-tyyppiä, se joku olet sinä!

"Sen minkä jaksat kantaa metsään,

jaksat myös kantaa sieltä pois!"

UGH!

Bränikät merikupit

Meillä juodaan kahvi veneessä posliinista. Maistuu paremmalta kuin selluloosakiposta nautittuna. Veneeseen on ajautunut jossain vaiheessa paksusta fajanssista tehdyt painavat rumilukset. Olin suunnitellut, että kokeilisin melamiinisia kuppeja, mutta sitten törmäsin koticitarissa merifiiliksisiin kuppeihin, jotka päätyivät Apolloon välittömästi. Siellä ne hyllyssä huusivat. Femman kipale, kivan kokoiset ja näköiset. Kahvi on tärkeä asia ja yhtä tärkeää on se mistä sitä kupista sitä juo. Ruma kuppi = paha kahvi ja ehdottomasti toisin päin. 

"en muuta tarvikaan

kuin kahvintilkan vaan

niin riemu nousee kattoon uudestaan

aaa, se hurmaa aina vaan

näin on

onni on, kahvi verraton"

-Emma Salokoski-

Juhannus Jakobshamn:ssa

Meinasin etten aloittaisi enää yhtään postausta kitisemällä siitä kuin joku on jäänyt postaamatta, mutta koska näin on taas käynyt, niin tosihan se on ja silloin myös myönnettävä. Eli viime vuoden 3,5 viikkoa kestänyt vene-elämä ei koskaan päätynyt kirjoihin eikä kansiin. Mutta onneksi aina voi tehdä paluun muistoihin. Minä palaan juhannukseen 2015. Siitä alkoi meidän maailman ihanin loma. Tai sitten tämän vuoden lomasta tulee se ihanin...

Juhannusaaton aattona lähdettiin reissuun ja mentiin niinkin pitkälle kuin ”kesäkotisaareen” eli Stora Fageröhön. Saimme olla keskenämme tuon torstai-illan. Ihan ei varmaksi ollut juhannuksenviettopaikka määräytynyt, mutta tiedossa oli että sunnuntaina tarvitsee olla takaisin Inkoossa. Osa jengistä palasi arkeen. Aattona päätimme lähteä katsastamaan Jakob Ramsjö:n Jakobshamn:n tarjonnan ja sille tielle jäimme. Olimme muutaman hyvän tyypin kanssa sopineet tärskytkin sinne, joten paikka sopi juhannuksenviettopaikaksi mainiosti.

Laiturointi maksoi 12 e (tai ehkä 15 e) ja sillä sai kausipaikan suoraan. Satama ei ole suuren suuri, mutta tietojen mukaan laituripaikkoja on 30 ja paatit pukataan poijuun kiinni. Sähköä saimme, joskin viritelmät olivat mielenkiintoisia. Satamassa on terassibaari ja ravintola tanssilattioineen sekä sauna ja palju. Palju haisi kuolemalle ja sauna oli kallis siihen nähden ettei se lämmennyt. Hellävaraiseen reklamaatioon vastattiin, että paljun vesi vaihdetaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Emme tajunneet kysyä, että millä se täytetään, sillä haju oli melkoinen. Samoiten saunassa ei kuulemma ollut mitään vikaa, joku tiesikin kertoa että sauna on ollut useiden vuosien ajan samanlainen. Kai se vika on sitten suhteellista... Toivottavasti ovat kuitenkin tälle kaudelle saaneet molemmat epäkohdat kuntoon. Tosin olemme sen verran lunkkeja, ettei tuollainen meidän mieltä onnistu pilaamaan.

Satama täyttyi pikkuhiljaa juhannuksen viettäjistä ja loppuillasta ei tainnut olla vapaana paikan paikkaa. Tunnelma oli mukava ja rento. Illalla meitä tanssitti yhtye, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen. Kokkokin paloi komiasti. Yötä kohti mentäessä meno oli riehakasta ja äänekästä, mutta ei missään nimessä öykkärimäistä. Jos leppoisaa luonnonrauhaa ja pitkiä yöunia kaipaisin, en viettäisi juhannusta täällä, kuten en missään muussakaan ravitsemuslaitoksella varustetussa satamassa. Jos uudet ystävät ja rento ilakointi sopii pirtaasi, niin Jaakobbiin vaan. Itse jättäisin lapset tosin kotiin tai menisin heidän kanssaan muualle, siis juhannuksena, muuna aikana varmasti tosi kiva paikka lapsiperheille.

Saaresta löytyy pikkuruinen luontopolku, joka saa kintut vetreäksi ja pariin kertaan se kierrettiinkin. Miehistö hotki hampparit ja tykkäsivät. Asiakaspalvelu oli asiallista ja paikat siistit, kuten myös huussit. Kiva ja idyllinen mesta, jossa vain itätuuli riesana, edellyttäen tietenkin että sieltä päin puskee. Meidän juhannuksena ei tuullut, lauantaina sateli ja sunnuntaina onnistuin jopa polttamaan itseni. Lauantai oli todella sumuinen, kuten myös sunnuntai niille, jotka lähtivät Porkkalan suuntaan. Jotenkin aika vaan muistot kultaa ja juhannuksena oli hyvä sää =)
Vinkkinä tupakkaihmisille, ettei saaressa myydä sitä eli varaa riittävästi mukaan ellei sitten käy niin hyvä tuuri kuin eräälle miehistön jäsenellemme, jolle eräs ystävällinen mies lahjoitti hätävaraksi  omansa ja toi vielä rannikolta tullessaan lisää.

59°59,9' P, 23°59,0' I
Satamanro: 416
Karttasarja: B
Merikartta: 632
www.jakobshamn.fi

Eheyttävä hetki

Koin eheytymisen erään saaren saunassa. Oli naisten vuoro. Siellä me istuimme, soukat ja rehevät, nuoret ja naiset, rikkaat ja köyhät sulassa sovussa löylyjen hempeässä syleilyssä, mustien urkujen soidessa. Ihanan pehmeiden löylyjen lisäksi saunan seinillä kimpoili seesteinen puheensorina. Oli tarinaa ja juttua. Tiedän erään naisen lapsen valmistuneen insinööriksi ja toisen sairaanhoitajaksi. Itse en virkannut mitään. Kuuntelin ja nautin. Välillä pulahdin kirkkaaseen meriveteen. Juttu jatkui ja tunnelma oli juuri niin täydellinen, kun se vaan mahtavan saunan ja merellisten maisemien äärellä voi olla. Eräällä löylytauolla eräs nainen kertoi syövästään ja sen tuomista muutoksista. Nainen jutusteli, siis nimenomaan jutusteli, äänessä ei ollut katkeruutta, ei pelkoa, ei vihaa. Vain tarina. Istuin ja kuuntelin. Istuin ja mietin. Olen melko pidättyväinen omien henkilökohtaisten asioiden kanssa ja tiedostan, että annan itsestäni aika vähän. Pidän sisällä sen mikä sisälläni on. Tiedostan myös, että jos ei anna ei saa. Mutta siinä hiljaksiin istuessani, olin kuitenkin osa tarinaa ja sitä yhteisöä. Olin vaikuttunut, otettukin ja koin jonkinasteisen valaistumisen. Painoin sieluni sopukoihin tuon tunnelman.

Sauna, tuo surujen sulattaja ja mielen lämmittäjä <3

XOXO