Kausi 2014 päätettiin lumen yllättäminä ja näemmä kausi 2015 alkaa samoin. Alkaa olla yleinen ilmiö tuo, että talvi yllättää veneilijän, tai ainakin meidät. Oli se tosiaan onni, että saatiin Apollo vesille ennen lumisateita (semisarkastisesti sanottuna). En tiedä pitäisikö surkutella, mutta lähinnä kyllä huvittaa. Tiedossa oli että tulevat kelit ovat epävarmoja, oikukkaita ja kylmiä, mutta "hei haloo säämies, mistään tällaisesta ei ollut puhetta"! Saako reklamoida?
Kummallisesta lumimyräkästä huolimatta tai siis sitä ennen ehdimme heittää sunnuntaina parin tunnin koeajonkin. Satamaan astuessa tuntui kuin kotiin olisi tullut ja pois ei olisi olluttkaan. Teki mieli huutaa ääneen, mutta tyydyin vain inahtelemaan ilosta. On se vaan niin mahtavaa!
Turha varmaan sanoa, ettei vesillä ruuhkaa ollut. Joitakin kalastajia, "rajan" vene ja virotar heilahti horisontissa. Aurinkokin ilahdutti meitä hetkittäin ja sen lämpö tuntui ihanasti kasvoilla.
"Paahdoimme" Espoon vesille ja Gåsariin makkaraa käristämään ja meinasimme räjähtää onnesta, innosta ja autuudesta.
Kesäisin ääriään myöten täynnä oleva laituri liplatteli tyhjänä. Muutama poijukin oli jäämassojen avustamana muuttanut uuteen kohtaan. Näytti myös, että murtuneen aallonmurtajan kärjestä varoittava poijukin oli ottanut askeleen pohjoiseen(?). Joten varovaisuutta sitten, jos tuolla päin liikutte.
Notski syttyi sähisten ja sihisten, mutta syttyi kuitenkin ja sen jälkeen loimottelikin komiasti.
Voi veljet kuin hyvältä tuo kyrsä maistui. Ehkä ziljoona kertaa paremmalta kuin maissa, outo juttu, mutta näin on!
Vesi oli aika roimasti veätynyt talvikauden huipuista alaspäin.
Kissatkin kehräsivät ja pörhistelivät merituulessa. Aika heppoiseksi jäi kuvasaalis, sillä kamera jäi autoon (nolo moka) ja sitten loppui luurista akku. Onneksi jotain kuitenkin tallentui omaan ja puhelimen muistiin. Makkarat mahassa ja mieli laulaen suunnattiin kotia kohti lievän sumun saattelemina. Erittäin voimaannuttava reissu!
Ai niin, jos mietitte että tuliko kylmä, niin ei tullut. Itselläni oli päällä tekninen juoksupaita imemässä mahdollista hikeä, tekninen kerrasto, fleesekerrasto, macaronssi(?), tuulihousut, laskettelutakki, neopreenihanskat, villasekoitesukat, huivi ja pipo. Hyvin pärjäsi, joskin aika tönkkö olo oli, muttei niin tönkkö ettenkö pelastusliiveissä olisi köysiin taipunut. Tällä varustuksella lähdetään pääsiäiseen ellei sitten tuo säiden herra päätä toisin. Ja esitänkin täten toiveen, että voitko sääherra hyvä olla hyvällä päällä ja hymyillä?!
Se siitä ilosta sitten, maanantaina näytti kotipihalla tältä. "Vain" 10 cm umpimärkää lunta... Surku tuli Apolloa, mutta ehkä avomerikelpoinen paatti pärjää myös loskamyrskyssäkin. Peukut pystyyn poutaisen pääsiäisen puolesta!
