Venemessujen 2015 antia

Venemessut osuivat tänä vuonna hankalalle viikolle, mutta sain kuin sainkin raivattua muutaman tunnin aukon aikatauluihin ja kipaisin messuille. Voi olla, että ilman blogger-passia olisi messut jääneet tänä vuonna väliin. Eli kiitos messujärjestäjille kunniasta!

Kuvat eivät ole kaksisia, sillä sohin kännykällä menemään, mutta toivottavasti saatte kuvakimarasta jotain irti.

Passin saatuani syöksyin ensimmäiseksi tarvikepuolen halliin, koska heidän tarjonta voisi omalle lompakolle sopia. Etsin jälleen lepuuttajasukkia, en löytänyt. Pakko kai ne on sitten viimein itse tehdä... Riemastuin pilkullisista pelastusliiveistä ja meinasinkin polkadots-tyyppiset pinkit ostaa, mutta epäiltyäni, että ne päällä menee se vähäinenkin uskottavuus veneilijänä, jätin ostamatta. Sinisävyiset jäivät vielä kaivelemaan ja saattaa olla, että hankin ne.

Pöksyjä olisin kaipaillut, mutta kivoja en onnistunut löytämään. Takkeja olisi ollut joka lähtöön ja kohtuullisista hintaluokista melko metkoihin hintaluokkiin. Eräs takki olisikin lähtenyt matkaan, jos takin tarpeessa olisin ollut.

Laura Peterzens:n seilorimekkoa olen aikaisemminkin katsellut. Viimeksi heillä oli mukana vain lasten kokoja, nyt esillä oli myös aikuisten kokoja. Kussa jäi vielä hankkimatta, mutta kyllä se edelleenkin kiehtoo... 

Ostin Roopen (pidä saaristo siistinä) pisteeltä käsitiskiainetta ja tiskirätin, johon on painettu ekologisia siivousvinkkejä. Yhteishinta vain 10 e ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Jos innostuit, niin varaahan käteistä. Äänestin siinä samalla neljästä Roope-tarravaihtoehdosta suosikkiani. Toivottavasti äänestämäni väriyhdistelmä nähdään kuluvalla kaudella Apollon kyljessä.

Messujen ehdoton ilonaihe oli huomata, että veneilyvaatteisiin oli tullut väriä. Valkoisten, sinisten ja sini-valkoraidallisten kuosien tilalle oli tullut ihan uusia sävyjä. Ei perinteisissäkään mitää vikaa ole, mutta väri piristää.

Uskaltaisinko myös sanoa, että ekologisuus nostaisi päätään... Ainakin käytetyistä purjeista tehtyjä takkeja, kasseja ja laukkuja oli kolmella osastolla.

Eniten sapetti yrmyt konservatiiviset patut. Eli myyjäukkelit, jotka päättivät ensivilkaisulla, etten ole potenttiaalinen asiakas. Tiedostan, etten näytä rikkaalta veneilijältä tai ylipäätänsä veneilijältä, ehkä kettutytöltä pikemminkin. Mutta olisin saattanut ostaa uuden merikortin, pilkulliset pelastusliivit ja veneilykirjan. En ostanut, koska asenne ärsytti! Tähän ihmeelliseen ennakkoluuloon olen kiinnittänyt aiemminkin huomiota ja siihen törmää ihan oman venekerhon laiturillakin aika ajoin. Vanhemmat, ns. herrasmiehet eivät vaivaudu edes päivää sanomaan. Liekö näytän hörhöltä, mutta kyllä sitä hörhöllekin kohtelias voi olla!

Kapteenskan osastolla törmäsin keltaiseen sadetakkiin, josta tuli vahvasti Karhuherra Paddington mieleen. Takkia kuvaillessa miesmyyjä tuli juttelemaan, varsin piristävä kokemus edellisiin yrmykohtaamisiin nähden. Värikäs persoona toi väriä värikkäisiin vaatteisiin ja osastoon. Juttelimme tovin ja kehuin kuinka kiva on kun valikoimaa kautta linjan on piristetty väreillä. Siis monessa putiikissa oli värikästä muutosta havaittavissa. Myyjä kertoi, että suomalaiset ostavat silti sitä perinteistä. Porukka on kuulemma tehnyt paluun "konservatiivisiin" vaatteisiin, 80-luvullakin oli kuulemma rennompaa... Auts, ei kiva. Relataan porukalla ja seilataan tämä kausi värikkäinä.Tästä kohtaamisesta riemastuneena tulen varmasti virailemaan Kapteenskan Unionkadun myymälässä. Yrmyjen ukkojen putiikkeja en edes muista, hih!

Galleria-aulassa oli valtava lattiaan kiinnitetty tarrakartta. Hauska yksityiskohta ja aika pitkään viihdyinkin tepastelemassa kartan päällä ja etsimässä käytyjä ja käymättömiä kohteita.

Yhdessä hallissa oli valtava akvaario. En oikein osaa suhtautua asiaan. Toisaalta kammottavaa ja kalaraukat, mutta toisaalta aika hauska. Itsekkin ihmettelin valtavan kokoisia haukia jonkun tovin ja kuuntelin sivukorvalla, kuin eräälle asiakkaalle vakuuteltiin, että kaloilla on kaikki hyvin ja niistä huolehditaan.

Yhdessä hallissa oli myynnissä käsintehtyjä kipparilakkeja. Hienoa työtä, mutta koska en ole oikeutettu "kipparin kokardiin", jäi lakki hankkimatta.

Kävin tietenkin venehallissa ihmettelemässä jos jonkinlaista jättipaattia. Ilmatyynyaluksen kyytiin olisi hauska päästä ja jos en ihan väärin muista ei kuvan kiituri kustanna kuin 30 000 e. Vai puuttuukohan muististani nolla? 

Vaikka olen täysin tyytyväinen Apolloon ja sen vauhtiin, niin jostain syystä jättimäiset perämoottorit kiehtovat. Nämä kaksi kolmensadan heposen myllyä olivat soukan kalastajapaatin perässä. Mahtaa se lasikuitukiulu kulkea kovaa...

Messut jatkuvat sunnuntaihin 15. päivä asti,  joten vielä ehdit hilpasta venemessuille. Onneksi heilahdin messuilla, tuntuu että veneilykausi on taas aimoaskaleen lähempänä!